Lauseita joita ei minun suustani kuulla ikinä
#1201. Maanantai, 23. toukokuuta 2005 klo 9.57.07, kirjoittanut Jani. 13
Meemi Elinalta. En oikeasti koskaan menisi väittämään, etten koskaan sanoisi jotain, mutta eihän se tässä tietenkään ole jutun ydin, vaan ydin on siinä, että ironia on hauskaa. Niinpä lasken hiukan vaatimustasoani, jolloin määrä räjähtää heti käsiin: #
- Tämä maa tarvitsee enemmän Tanja Karpelan kaltaisia, päteviä ja pelottomia vastuunkantajia.
- Asuapa USA:ssa, että saisi äänestää republikaania presidentiksi!
- Ei minua huoleta sananvapaus tässä maassa.
- Hyvä, kun pommittivat niitä muslimeita! Siitä saivat, helvetin rättipäät!
- Vapaaehtoisjärjestöjen ja hyväntekeväisyyden avulla maailman ongelmat, kuten köyhyys, epätasa-arvo ja väkivaltaisuudet ratkeavat kyllä lopulta. Ja jos eivät ratkeakaan, niin jumala auttaa.
- Telkkarista tulee ihan liian paljon hyviä ohjelmia.
- Rock-musiikki elää ja voi paremmin kuin koskaan! Ei rockin kuuntelu ole ollenkaan vanhanaikaista.
- Microsoft tekee hyviä ohjelmia.
- Tavallisesti luen vain top-listan kymmenen kärkeä, mutta nyt kyllä teen poikkeuksen ja alan lukea myös tuota Harrin sivua.
- Aina vain sataa. Tulisipa oikein kunnon kolmenkymmenen asteen helteet!
- Ai, että katsottaisiinko Hiljaiset sillat, Lost in Translation tai Menolippu Mombasaan? Totta kai, sinähän tiedät, että minä rakastan näitä elokuvia, joissa tarinan ytimessä on kumppanin pettäminen.
- Se, mitä ei tiedä, ei satuta.
- Elämällä on tarkoitus. Se on vain jokaisen löydettävä itse.
- Kyllä lasta pitää kurittaa, mieluiten fyysisesti. / Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa.
- Koulukiusaamista ongelmana on liioiteltu. Opettaja ei voi kiusata oppilaita.
- Muistatko sen ryyppyreissun? / Vähänkö olin kännissä! / Juominen on niin siistiä! / On hyvä olla säännöllisesti humalassa.
- Lojaalius on toisarvoista.
- Tieto ei lisää tuskaa, mutta liika tieto on silti pahasta.
- Saattaahan se jumala ollakin olemassa, eihän sitä koskaan voi tietää.
- Luonnonlääkintä/homeopatia/mikä tahansa muu huuhaa-hoito ei ole huuhaata.
Ken jotain varteenotettavaa asiaa etsii, lukekoon Wilhelmiinan pohdiskeluja. Highly recommended. #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]11:15[/klo] Vaihdoin elämän tarkoituksen ja lojaaliuden paikkoja. Lisäsin linkin Wilhelmiinaan.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #
Minusta Lost in Translationin tarinan kannalta kumppanin pettäminen ei ollut oleellista eikä millään muotoa tarinan ytimessä.
PA: Senkin uhalla, että tämä menee vähän matemaatikkojen touhuksi:
1) Charlotte on naimisissa.
2) Bob on naimisissa (ollut jo 25 vuotta).
3) Charlotte ja Bob eivät ole naimisissa keskenään.
4) Elokuvan tarina on yksinomaan näiden kahden, vakituisessa suhteessa olevan ihmisen keskinäisen, sen vakituisen suhteen ulkopuolisen suhteen tarina.
Niin että minä en nyt oikein näe, että millä tavalla se pettäminen ei ollut siinä oleellista eikä tarinan ytimessä. Se on vähän niin kuin sanoisi, että pornoelokuvassa ei se seksiakti ollut tarinan ytimessä, vaan se, että se pizzapoika toikin sitä pizzaa ja se naikkosen aamutakki nyt vain sattui tipahtamaan päältä juuri silloin. Tai, että slasher-elokuvassa ei se veri ja aivomössö ollut oleellista eikä tarinan ytimessä, vaan se moottorisahojen ja hakettimien taitava käyttely.
Karsastan viimeistä lausettasi! :E
No, kaikesta huolimatta, kaikki ovat oikeutettuja mielipiteisiinsä. Täytyyhän sitä itselle osata nauraa, joten nauran:
HAHAHHAHAHAHAHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHHAHAHAHA.
Ei naurata enää.
Carma.: Minäpä nauran sinulle kanssa: HAHAHHAHAA!
Hmm. Nauraminen tuntui hyvältä, muttei sen olisi oikeastaan tarvinnut olla sinulle nauramista. Kokeillaanpa nauramista muuten vaan:
HAHAHHAHAHAHAHHAHAAA!
No niin! Tuntui ihan yhtä hyvältä.
Elokuvista tympeimpiä, jos aiheessa pysytään, nämä uskottomien love storyt. No muutenkaan en katsele ihmissuhdedraamaa, jos keskeisenä teemana parisuhdetta ja vielä höystettynä salaseurajännityksellä. Mielummin pizzapoikaa ja aivomössöä, niissä on sentään kunnon juoni…
-C-: Enpä voi itsekään väittää ihmissuhdedraamojen ylipäänsä olevan lempielokuviani (sic!), mutta sellaisen saattaa vielä joten kuten kituutellen läpi katsoa, jos siinä ei ole näitä “ai, sulla on vaimokin” -koukkuja. Eipä vaan juurikaan ainakaan nykyisin tunnu löytyvän sellaista, jossa ei vähintäänkin yksi kolmiodraama tai muuten vaan huorinteko löytyisi ikään kuin muka ihan viattomana sivuseikkana siinä taustalla (kuten tuossa LIT:ssä). Nähtävästi toisten on hyvin helppo sulkea silmänsä siltä ja sen merkitykseltä.
Moni sulkee silmiään.. Tuntuu tähän aikaan kuuluvan korostettu tarve ja eritavoin selitelty oikeus petturuuteen. Lehdet ja elokuvat kertovat “kaikilla” olevan vähintään yhden “salarakkaan”. Kuvittelenkohan vain, mutta minusta ihmiset yleistäen vaikuttavat sallivimmilta sitoumuksissaan, kuin ennen. Tai sitten se on median luomaa harhakuvaa. Kaikki viihteellistetään..
-C-: Sama, pelottava vaikutelma minullekin on tullut, että ihmiset kuvittelevat, että se on jotenkin normaalia, varmaan justiin siksi, että sitä tulee tuolla tavalla joka tuutista. Vähän samalla lailla kuin langanlaihat nakumallit levittävät käsitystä anoreksiasta normaalina.
Hieman tyylitöntä osaltani näin vetäytyä ilman kantani selittämistä. Yritän ehtiä palata asiaan huomenna.
PA: Pöh, ei täällä mitään selityksiä vaadita. Mutta palaa toki asiaan jos vain kerkiät ja huvittaa!
Pettämisasioista puhelimme tänään työpaikan nuorten rouvien kanssa. Heidän ystäväpiirissään (ikä 30-) ei vielä ollut ilmennyt uskottomuusongelmaa. Minun ystäväpiirissäni (ikä 50-) ei vieläkään. Taitaa olla kysymys ilmiöstä, joka ei sittenkään (onneksi!) leviä ihan kaikkiin populaatioihin.
Usein soisin olevani ajattelutavoiltani notkeampi ja uudelle avoimempi. Mutta tässä asiassa olen mielelläni konservatiivi (myös oman joutsenpuolisoni sitoutumishaluun ja -kykyyn olen tyytyväinen)
Äiti: Hyvissä populaatioissa liikuskelet (ellei sitten asian arkaluontoisuus pannut ihmisiä hieman kaunistelemaan kokemaansa) ja onnittelut joutsenpuolison löytämisestä!
Ja ultrakonservatiivi olen minäkin, mitä tähän asiaan tulee.
No se. Mutta valitettavana pointtina on, että minun ympäristössäni noita syrjähyppyisiä tuntuu olevan suunnattomia määriä. Teini-ikäluokassa vielä enemmän, kun ukkelit ja akkelitkin vaihtuvat kuin tennissukat ikäänsä.