Roska- ja muu journalismi
#1216. Maanantai, 30. toukokuuta 2005 klo 14.13.09, kirjoittanut Jani. 4
Olen usein inspiroitunut kommenteista, ja niin nytkin: Juuson kommentti sai minut taas takomaan näppistä siinä määrin, että olisi haaskuuta jättää sen näkyminen Haloscanin varaan. Niinpä siitä syntyi kokonainen uusi merkintä. #
Ymmärrän, että Juuson huolenaiheena on lähinnä iltapäivälehtien harrastaman skandaalijournalismin yhdistyminen näihin surullisiin tapauksiin. Omakin mielipiteeni niiden arvosta tietolähteinä on yleensä jokseenkin samaa luokkaa sen paperin kanssa, mitä ei lueta wc:ssä. #
Samoin medialukutaidon tärkeydestä olen samaa mieltä Juuson kanssa, ja vaikka olenkin melkoo kyyninen sen suhteen, miten paljon sitä ihmisille voidaan opettaa, niin ainakin sitä voitaisiin varmasti opettaa paljon nykyistä enemmän ja tehokkaammin. #
Sen sijaan ihmisten kykyyn ajatella “viileän rationaalisesti” on minun kanssani aina turha vedota. Jos puhutaan roskalehdistä, niin niiden tehtävänä on myydä paperia, ja nähdäkseni ne, eli niiden myynnistä vastaavat toimittajat ja päätoimittajat kyllä tietävät tasan tarkkaan, mikä myy, ja ne myyvät sen, jos se ei ole laitonta. Päätoimittaja, joka ryhtyy linjaamaan roskalehden juttuja rauhalliseen, harkittuun ja moneen kertaan tarkistettuuun suuntaan, yrittää viedä lehteä ihan toiseen ekonomiseen lokeroon kuin mistä se on alkujaan paikkansa itselleen raivannut, ja vaikka se siinä onnistuisikin, sen jättämä roskalehtiaukko täyttyisi kyllä hyvin pian jollain toisella julkaisulla. #
Tämähän ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö asiallisille julkaisulle olisi kysyntää; kyllä niillekin on, (lumen)luojan kiitos sentään. Mutta niin on roskajulkaisuillekin, eivätkä roskajulkaisut katoa minnekään. Eikä se katoamattomuus johdu siitä, että näiden julkaisujen tekijät seisoisivat jääräpäisesti sen edessä, tai etteivät he osaisi tai ymmärtäisi tarjota ihmisille parempaa luettavaa, vaan juuri siitä, että ihmisiä kerta kaikkiaan vain kiinnostaa sellainen nopeasti tuotettu, pintapuolinen pikaruokajournalismi, jota niissä harrastetaan. Tähän kiinnostukseen voidaan vaikuttaa sillä medialukutaidon parantamisella, mutta olisi taas utopista olettaa, että jonain päivänä kaikki ihmiset lakkaavat kuluttamasta iltapäivälehtien kaltaista viihdejournalismia ja siirtyvät nauttimaan laadukkaiden julkaisujen tiukasti perustelluista ja tutkituista faktoista (jotka ovat mitä?). #
Jos taas puhutaan yksityisestä joukkotiedottamisesta Internetissä, vaikkapa blogeista, mennään vielä kauemmaksi realiteeteistä, jos kaikilta vaaditaan rauhallista suhtautumista asiaan kuin asiaan. Ihmisillä on tunteet, ja asia kuin asia ärsyttää varmasti jonkun hermopäätteitä sen verran, että on oletettavaa, että siitä kirjoitetaan tulikivenkatkuisia kirjaimia nettiin ja varsinkin, jos asia on niinkin vaikea kuin vaikkapa tässä nyt käsillä ollut lapsenryöstö, on täysin varmaa, ettei intohimoiselta paasaukselta voi välttyä. Se puolestaan on minusta pelkästään hyvä asia, koska rankkojen sanojen nielemisen kautta ahdasmielisimmätkin ihmiset joutuvat kasvokkain itselleen vaikeiden tai voimakkaita tunteita herättävien asioiden kanssa, ja asiat kehittyvät; joko opimme sietämään paremmin omistamme poikkeavia mielipiteitä, tai sitten näiden poikkeavien mielipiteiden keskinäinen kiistely tuottaa niille molemmille hyviä, päteviä perusteita, joiden kautta niiden keskinäistä paremmuutta ja soveltuvuutta eri tilanteissa voidaan paremmin hahmottaa. #
Mitä, olenko minä tosiaankin näin optimistinen jonkin asian suhteen?! #
asian vierestä, enemmän juuson kommenttiin sitten liittyen vissiin; itse nostin aikoinaan lasten potkurin syrjään tien vierestä, tarkoituksenani laittaa löytymisilmoitus.. Potkuri oli varastettu ja minä sain syyt niskoilleni; maksoin kohtuullisen kovan hinnan ihmisten auttamisesta. Joten ylipäätään; oli ihminen auttamassa muita tai ei, se ei kannata :P Ainakaan ottaa lapsia kyytiin ja viedä kotiin ja ruokkia, saati edes koiraa. Koiran kiinniottaminen on kidnappaus. Sekavaa ajatustenvirtaa, mutta niin.