Kaikki, mitä olen sanonut, palaa vainoamaan minua, ja se on mahtavaa
#1155. Keskiviikko, 4. toukokuuta 2005 klo 9.38.02, kirjoittanut Jani. 2
Eilen oli hyvää terapiaa. #
Tapahtunut tähän mennessä: kertomalla psykiatrille epäluuloista, joita minulla on terapian hyödyttävyyden suhteen, panin itseni tilanteeseen, jossa minun oli pikku pakko puhua näistä epäluuloistani myös ryhmässä: psykiatri ei nimittäin olisi mieluusti kirjoittanut terapiatuen jatkamiseen tarvittavaa todistusta sellaisena, että siitä ilmenisivät nämä epäluuloni ja se, etten niistä ole ryhmässä puhunut. #
Niinpä sitten vein tämän pikku pommini sinne vähän aikaa sitten, ja sen seuraukset olivat itselleni varsin positiiviset: olen sen jälkeen saanut selitellä itseäni ja näkemyksiäni useampaan otteeseen. Tämä asetelma muistutti samalla psykoanalyyttisella tavalla koomisesti väkisinväännettyä kolmiodraamaa: minulla on salainen suhde ryhmän ulkopuoliseen psykiatriin, uhkaan karata hänen kanssaan ja jättää ryhmän. Nän-nän-nää! #
Eilen katsoin myös silmästä silmään oravaa, joka oli kiivennyt tuohon parvekkeelle. Sen jalka tärisi, luultavasti enemmän viidenteen kerrokseen kiipeämisestä kuin kylmästä. Tänään näin, että viime viikolla satanut lumi ei ollut jäädyttänyt parvekkeen teräksisen kattopalkin sisällä pesivien talitinttien pyrstösulkia, kun kerran vieläkin siellä majailevat. Anteeksi, kun välillä mulkoilen julkeasti teidän reviireillenne, kanssaeläjät. #
Vielä tällä hetkellä tämä kevät on ihastuttavan kolea, hämärä ja syksyinen. #