Saisinpa joskus kokeilla
#1247. Torstai, 16. kesäkuuta 2005 klo 19.09.16, kirjoittanut Jani. 13
Carmabalin kommentti inspiroitti piirtämään tämän ikivanhan ajatuksen: huone, jossa seinistä tulisi kiinnitysketjut, yksi kullekin sormelle ja varpaalle. #
Ketjuilla vartalo sormia ja varpaita myöten levitettäisiin kaikkiin mahdollisiin suuntiin niin, että veto kohdistuisi tasaisesti kaikkiin. #
Niska on hiukan ongelmallinen. Jonkinlainen tukihan sille pitäisi olla, ettei pää retkottaisi holtittomasti. Voisi olla parempi niin päin, että tuo olisi näkymä alhaalta. #
Tämä siis sarjassamme “Janin oudot viehtymykset” #
Sellaiset selkänahkasta läpi menevät koukut (a’la fakiiri) tai lenkit, joihin ne ripustuskoukut kiinnitetään (a’la The Cell) eivät minua oikein innosta. #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]19:25[/klo] Lisäsin linkin aiempaan merkintään tyhjiövuoteesta.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]9.3. 20:26[/klo] Nykyaikastin tyyliä.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #
Vou :O
Eivätkö nämä ole pakkomielteitä ja terapeutille esitettäviä asioita. Sinulla on tietenkin vapaus julkaista niitä omassa blogissasi.
Anonyymi: En oikeastaan tiedä, ovatko nämä pakkomielteitä. Minulla on sellainen käsitys, että ajatusten on oltava jotenkin ahdistavia tai vähintäänkin epämiellyttäviä ollakseen pakkomielteitä, enkä minä koe näitä siten. Päin vastoin; jos jotain, näiden ajattelu tuntuu jotenkin… herkulliselta.
Myös tuosta olen aistivinani sen, että pelkkä mahdollinen eriskummallisuus ei riitä tekemään ajatuksista pakkoajatuksia.
Tuo taas sitten antaisi ymmärtää, että voi olla pakkoajatuksia ilman, että ne aiheuttavat ahdistusta tai haittaa. Sellaisiksi nämä nyt ehkä voisi laskeakin.
Minusta tuo ei suinkaan ole pakkomielteistä. Enemmän ehkä fetissi…
Nope. Näissä ei ole minulle yhtään mitään eroottista.
Tämä kyllä pätee ja siten tämä on kyllä minusta jokseenkin ristiriidassa tuon edellisen kanssa; kiihottuneisuudessa ei minusta ole mitään vaikeasti kuvattavaa.
Varoitus, vaarallinen pakkomielteilijä vapaana, tavattaessa tarpeettoman väkivallan käyttö suotavaa.
Eiköhän kaikilta näitä löydy. Itse ajattelen jatkuvasti muuttuvani painovoimalle immuuniksi, ja nousevani pikkuhiljaa, jalat edellä, kohti kattoa. Sinne sitten jään selkä vasten kattoa roikkumaan. Tätä tapahtuu jatkuvasti, korrelaatiota havaittu esim. pitkästyttävien luentojen kanssa.
Toinen on putoaminen taaksepäin jostain korkealta. Onneksi en ole vielä päässyt maahan asti.
Ovatko nämä pakkomielteitä, mene ja tiedä. Tähän asti ainakin olen elänyt elämäni onnellisen tietämättömänä siitä että olen friikki. Käytännön kokeiltavuudenkin kanssa on vähän niin ja näin.
ne ovat pakkomielteitä ne sellaiset “jos ehdin tuohon risteykseen ennen tuota punaista autoa, pääsen yliopistoon!”-tyyliset ajatusmallit, joita yllättävän moni harrastaa (minä en, koska se olisi liian stressaavaa).
ei siinä ole mitään kieroutunutta tai kummallista, että ihminen haluaa vapautua painovoimasta, leijuen tai ketjuihin viritettynä. leijuminen saattaa olle muistikuva ajalta ennen syntymää! tai ihmisen omin olemus!
ja nyt minua pidetään outona. ei se mitään; sitä vartenhan mielipiteet ovat olemassa.
Joni: Tuo kattoa vasten leijuminen on minullakin käynyt mielessä, tai siis sellainen, että painovoima on kääntynyt minun kohdallani toisin päin, jolloin putoan kattoon. Toisaalta putoaminen sinänsä ja nimenomaan korkealta putoaminenhan on myös hyvin lähellä painottomuutta.
exme: Tuosta syntymää edeltävästä muistikuvasta taisi olla puhetta tällaisten painottomuusajatusten yhteydessä jossain elokuvassa tai kirjassakin. Ja juuri tuollaisia, esimerkkisi kaltaisia juttuja minullekin ensimmäisenä tulee mieleen sanasta pakkomielle.
Jani hyvä; “Fetissi herättää voimakkaita kiihottavia mielikuvia, jotka voivat suoraan liittyä eroottisiin fantasioihin.”
Huom; Voivat suoraan liittyä, ei “liittyvät suoraan”.
Sinulla On fetissi. Nih.
Hmph! Hauskaa että viaton kommenttini inspiroitti moisen kuvaelman, mutta itseasiassa tämä “vetojuttu” on varmaankin alkuperäisesti aivan Hellraiser-elokuvissa eka kertaa ilmeentynyt, vai mitä? Siinä nimenomaisesti ne koukut! Ne koukut! Ha! Muistan kuinka joskus 12 tai 13-vuotiaana ryöstin isosiskon hellraiserit ja tuijottelin ne sitten salassa jossain kaverilla muistaakseni. Oli hykerryttävää.
Carma.: Puolustukseksenipa voinkin sanoa, etten ole noita Hellraisereita ikänäni nähnyt! Sen sijaan olen nähnyt niitä fakiireita koukuissa itsejään roikuttamassa. Mutta varmaankin se on osin sieltä Hellraisereista tämän aspektin ammentanut tuo The Cellkin.