Ruoste
#1250. Perjantai, 17. kesäkuuta 2005 klo 18.04.58, kirjoittanut Jani. 15
En voi kirjoittaa aidosti, koska aidoimmillani en jaksa kirjoittaa. Makaan vain ja tunnen viiltävää mielentuskaa. Tai ei se ole tuskaakaan, vaan kauhua. Samanlaista kuin aiheuttaa hajonneesta koneesta lähtevän metelin kuuleminen — sellaisesta, jossa hammaspyörät ovat haljenneet ja akselit katkenneet, mutta voimanlähde toimii yhä ja pyörittää koneistoa, joka kolisten, kirskuen ja paukkuen jauhaa itseään vähitellen yhä pahemmin hajalle. Ääni itsessään ei ole vaarallinen, mutta on sama pelkääkö meteliä vai sen aiheuttajaa, sillä viesti on sama: se on rikki, sitä ei saa enää ehjäksi, se hajoaa koko ajan enemmän ja enemmän. Olisi vain suuri helpotus jos voimanlähdekin vihdoin pettäisi. #
Tämä, joka kirjoittaa, on vain ruostetta koneen pinnalla. #
*rutistus*
Muista, että se kone ei olisi sama kone ilman ruostetta.