Lord teki sen, mis­tä niin monet meis­tä vain haa­vei­le­vat, ja lopet­ti. Vaik­ka tämä mer­kit­see­kin jäl­leen yhden aika­kau­den päät­ty­mis­tä, olen samal­la kui­ten­kin iloi­nen sii­tä tavas­ta, jol­la Lord lopet­ti: hui­pul­la, jän­nit­tä­väs­sä elä­män­vai­hees­sa ja koh­te­li­aal­la, mut­ta päät­tä­väi­sel­lä epi­lo­gil­la. Puhu­mat­ta­kaan tie­tys­ti sii­tä, että sain kun­nian olla Lor­din lop­pusa­no­jen ainut lin­kat­tu - sii­tä läm­min kii­tok­se­ni Lor­dil­le! #

On myös muka­va tie­tää, että Lord itse­kin epäi­lee rein­kar­noi­tu­van­sa ennem­min tai myö­hem­min muo­dos­sa tai toi­ses­sa - ja vaik­kei itse oli­si­kaan sii­hen vii­tan­nut, niin minä oli­sin sii­hen kui­ten­kin usko­nut; eihän näin kieh­to­vis­ta kuviois­ta kukaan mal­ta loput­to­miin ulko­na pysy­tel­lä. Toi­voa sopii, että Lor­din toi­nen tule­mi­nen, tapah­tui se sit­ten huo­men­na tai vuon­na 3153, tapah­tuu mer­keis­sä, jot­ka anta­vat mie­hel­le vapau­den kir­joit­taa enem­män ja roh­keam­min, kos­ka live-iden­ti­tee­tin pal­jas­tu­mi­sen pel­ko oli epi­lo­gin perus­teel­la yksi Tyl­syy­den mul­ti­hui­pen­nuk­sen Lor­dil­le tuot­ta­mis­ta ongel­mis­ta. #

Le Lord Est Mort, Vive Le Lord! #