Tänään yhdek­säl­tä sit­ten kaik­ki kat­so­vat sil­mät tapil­laan ykkö­sel­tä A-stu­dio­ta, kun sii­nä on pät­kä blo­geis­ta ja haas­tat­te­lus­sa Kari Haa­ka­na, tuo median, tek­nii­kan ja media­tek­nii­kan mies, sekä Jan­ne Toi­vo­nie­mi, tuo… Schizo­Blo­gin Jan­ne Toi­vo­nie­mi. #

“Juhan­nus­vii­kon lähes­tyes­sä kesäi­nen veren­luo­vu­tus on eri­tyi­sen ajan­koh­tai­nen asia. Juhan­nusaat­to per­jan­tai­na on ylei­nen vapaa­päi­vä Suo­mes­sa, ja juhan­nuk­se­na kaik­ki veri­pal­ve­lu­toi­mis­tot ovat­kin kiin­ni kol­me päi­vää perä­jäl­keen, per­jan­tais­ta sun­nun­tai­hin. Syö­pä­po­ti­lai­den hoi­dos­sa pyhi­nä­kin vält­tä­mät­tö­mät veri­hiu­ta­le­val­mis­teet säi­ly­vät vain vii­si vuo­ro­kaut­ta, joten veren­luo­vut­ta­jia tar­vi­taan juhan­nuk­sen molem­min puo­lin.” #

SPR Veri­pal­ve­lu (via Hel­sin­gin Sano­mat) #

Lord teki sen, mis­tä niin monet meis­tä vain haa­vei­le­vat, ja lopet­ti. Vaik­ka tämä mer­kit­see­kin jäl­leen yhden aika­kau­den päät­ty­mis­tä, olen samal­la kui­ten­kin iloi­nen sii­tä tavas­ta, jol­la Lord lopet­ti: hui­pul­la, jän­nit­tä­väs­sä elä­män­vai­hees­sa ja koh­te­li­aal­la, mut­ta päät­tä­väi­sel­lä epi­lo­gil­la. Puhu­mat­ta­kaan tie­tys­ti sii­tä, että sain kun­nian olla Lor­din lop­pusa­no­jen ainut lin­kat­tu - sii­tä läm­min kii­tok­se­ni Lor­dil­le! #

On myös muka­va tie­tää, että Lord itse­kin epäi­lee rein­kar­noi­tu­van­sa ennem­min tai myö­hem­min muo­dos­sa tai toi­ses­sa - ja vaik­kei itse oli­si­kaan sii­hen vii­tan­nut, niin minä oli­sin sii­hen kui­ten­kin usko­nut; eihän näin kieh­to­vis­ta kuviois­ta kukaan mal­ta loput­to­miin ulko­na pysy­tel­lä. Toi­voa sopii, että Lor­din toi­nen tule­mi­nen, tapah­tui se sit­ten huo­men­na tai vuon­na 3153, tapah­tuu mer­keis­sä, jot­ka anta­vat mie­hel­le vapau­den kir­joit­taa enem­män ja roh­keam­min, kos­ka live-iden­ti­tee­tin pal­jas­tu­mi­sen pel­ko oli epi­lo­gin perus­teel­la yksi Tyl­syy­den mul­ti­hui­pen­nuk­sen Lor­dil­le tuot­ta­mis­ta ongel­mis­ta. #

Le Lord Est Mort, Vive Le Lord! #

“Mis­tä näet sen, että olet aito sil­loin kun makaat sän­gyn- tai aal­lon­poh­jal­la, ja vähem­män aito sil­loin, kun jak­sat kir­joit­taa?” #

No niin, näh­tä­väs­ti se ei ole mahas­ta kiin­ni vaan aivos­ta, kun en tämän parem­paa vas­taus­ta Lor­din kysy­myk­seen kyke­ne kehit­tä­mään, mut­ta yri­tän­pä kum­min­kin. #

Eli kyse ei ole mil­lään muo­toa kog­ni­tii­vi­ses­ta tie­tä­mi­ses­tä vaan sii­tä, mitä tie­to minul­le yleen­sä­kin mer­kit­see: vah­vaa intui­tii­vis­ta var­muu­den­tun­net­ta jos­tain. Siis samal­la taval­la, kuin minus­ta “letut” kuu­los­taa vää­räl­tä ja “lätyt” oikeal­ta, tun­tuu minus­ta nykyi­sin itse­ni vas­tai­sel­ta kaik­ki teke­mi­nen aina sil­loin, kun olen sii­nä mie­len­ti­las­sa, jos­sa tuo­ta kysy­mys­tä edel­tä­neen mer­kin­nän­kin kir­joi­tin. #

Äärim­mäi­syy­des­sään se yltää jopa kaik­keen liik­ku­mi­seen niin, etten halua/jaksa/pysty esi­mer­kik­si kään­tä­mään kyl­keä­ni, vaik­ka teki­si mie­le­ni, kun makaan. En pys­ty rii­su­maan pai­taa illal­la, kun pitäi­si alkaa nuk­ku­maan, tai ken­kiä kun tie­dän, että ne pitää koh­ta pan­na takai­sin jal­kaan. Mikään­hän ei näi­hin tie­ten­kään pako­ta, mut­ta kun tie­dän, että jos vaik­ka­pa nukah­dan pai­ta pääl­lä niin herään sit­ten yöl­lä hiki­se­nä ja olo on sit­ten sen takia epä­miel­lyt­tä­vä ja surul­li­nen, kun jou­duin pois uni­maas­ta, jos­sa näi­tä ongel­mia ei yleen­sä ole (kai­ken­lai­sia mui­ta sit­ten kyl­lä­kin). #

Tyyp­pie­si­merk­ki on kau­pas­sa käy­mi­nen: jos en pakot­tau­du käy­mään kau­pas­sa, jään ilman ruo­kaa ja sit­ten vas­ta vitut­taa­kin, kun illal­la on näl­kä ja kaa­pis­sa on vain veh­nä­jau­ho­ja. Sii­tä huo­li­mat­ta minä en halua käy­dä siel­lä kau­pas­sa. Eikä täs­sä ole kyse edes pää­asias­sa ihmis­ten kart­ta­mi­ses­ta, vaan vain yksin­ker­tai­ses­ti sii­tä, ettei halua, ei jak­sa, ei pys­ty. #

Ja nyt vitut­taa se, kun ei tuon parem­paa seli­tys­tä pys­ty anta­maan sil­le, mitä se “ei jak­sa, ei pys­ty” pitää sisäl­lään, kos­ka se ei edes mer­kit­se sitä, etten jak­sai­si tai pys­tyi­si, sil­lä kuten se, että olen yhä hen­gis­sä, enkä kuol­lut näl­kään, osoit­taa, olen tois­tu­vas­ti jak­sa­nut ja pys­ty­nyt käy­mään siel­lä kau­pas­sa, ja samal­la taval­la jak­san ja pys­tyn pakot­ta­maan itse­ni aamu­yöl­lä ves­saan sen sijaan, että kusi tuli­si lopul­ta sän­kyyn niin kuin teki­si, jos todel­la en jak­sai­si ja pys­tyi­si. #

Siis­pä jak­san ja pys­tyn, mut­ten halua. Mut­ta sen halun puut­tu­mi­nen on niin mas­sii­vi­nen, täy­del­li­nen mus­ta auk­ko, että sitä mie­luum­min kuvai­si jak­sa­mat­to­muu­dek­si tai kyke­ne­mät­tö­myy­dek­si, kos­ka se kuvas­taa sen kalii­be­ria parem­min kuin sel­lai­nen nyy­sö “en halua”. #

Hit­to, tämä on hyvä ja antoi­sa poh­dis­kel­ta­va. Ei tämä nyt kyl­lä var­maan tuo­hon Lor­din kysy­myk­seen vas­taa, mut­ta sil­ti. #

Tuos­ta tilas­ta yksi aste ylös­päin on se, jos­sa pys­tyn teke­mään ja syö­mään jotain herk­kua. #

Niin ja kir­joit­ta­mi­nen; kir­joit­ta­mi­nen on yksi niis­tä asiois­ta, joi­ta teen, kos­ka pys­tyn uppou­tu­maan sii­hen aina sil­loin täl­löin näin, jol­loin se työn­tää pois mie­les­tä­ni tuon oikeak­si koke­ma­ni tilan, kos­ka vaik­ka se onkin oike­aa minua, sii­hen jää­des­sä­ni sil­lä on tapa­na lumi­pal­lou­tua, eli siel­tä on yhä vai­keam­paa irro­ta. #

Täs­sä nyt ei kyl­lä enää tai­da olla pal­jon­kaan jär­keä. #