Mollukkareikä
#1392. Tiistai, 26. heinäkuuta 2005 klo 13.36.55, kirjoittanut Jani. 7
En muista kuinka vanha olin, kun sain korvaan reiän, mutta todennäköisesti olin yli yksitoistavuotias. #
“Keloidimuodostus tarkoittaa vaikeaa arpien liikakasvua. Sitä voi ilmetä monenlaisten leikkaushaavojen, aknearpien ja palovammojen, mutta myös lävistysten yhteydessä. On hyvin harvinaista, että sitä muodostuu iholle itsestään. […] Yhdysvaltalaistutkimuksessa on selvitetty, miten korvien lävistysikä vaikuttaa keloidimuodostukseen. […] #
Puolella vastanneista oli ilmennyt keloidimuodostusta ensimmäisen korvalävistyksen jälkeen. Kahdellakymmenellä keloidimuodostusta ilmeni toistuvasti lävistysten yhteydessä. Niistä joiden korvia lävistettiin yli 11 vuoden iässä, keloideja kehittyi neljälle viidestä. Toisaalta niille, joiden korvien lävistykset tehtiin alle 11 vuoden iässä, keloideja kehittyi vain neljännekselle. […] #
Varsinkin niiden perheiden, joissa on ilmennyt keloidimuodostusta, tulisi harkita pidättäytymistä lasten korvien lävistämisestä. Jos korvat haluaa lävistyttää, se tulisi mieluummin tehdä ennen kuin lapsi täyttää 11 vuotta.” #
Verkkoklinikka.fi: Korvien lävistykseen yli 11-vuotiaana liittyy vaikeiden arpien riski (via Ampparit.com) #
Etupuoli on ihan siistin näköinen, mutta takapuolella on tuommoinen ihme pallukka. Puristaessa tuntuu, että arpi on sisältä kova. #
On muuten aika helkkarin vaikea kuvattava, oma korvalehti, varsinkin takaa! #
Korua en tuossa ole pitänyt vuosikausiin. Korvakorut ovat neitejä varten. #


Oih. Ryhdyin heti hivelemään omia piparkakkumaisia korvanlehtiäni. Niin, vaikka neiti-ihminen olenkin, en ole käyttänyt korvakoruja pitkään aikaan.
Mutta jonkinasteista arpimuodostusta havaittavissa tunnustelemalla, varsinkin itse hakaneulalla teini-iässä tekemäni korvalehdenrei’itykset edustavat sitä tuntemusta. Olisi pitänyt nuorempana sekin harrastus aloittaa..
Tämä aiheuttaakin jännän ristiriitaisen pulman, kun olisi ihmisen itsensä kannalta parempi, että rei’ittämisen saisi itse päättää ja sen saisi tehdä vasta kypsemmässä iässä, mutta äiti luonto taas tuntuu suosivan biologian puolesta sitä, että se tehdäänkin kovin nuorena. Eipä kuitenkaan kenenkään olisi hyvä vielä niin nuorena saada sitä itse päättää, koska lapsen ajatusmaailma ei tunnetusti yletä kovin kauaksi tulevaisuuteen.
Vanhemmista, jotka haluavat lapsen korvat rei’ittää, minulla sitten puolestaan herää ainakin ensimmäisenä epäilyksiä, mutta tässä olisi syy niiden olla heräämättä: jos lapsi tuleekin haluamaan korvareiät vanhemmalla iällään, vanhemmat tekevät oikein rei’ityttämällä ne jo ennen tuota yhdentoista ikää.
Sulla on korvisreikä!!! :D
Norsis: Onko se jotenkin yllättävää? :)
No oikeastaan se on kyllä minustakin aika kaukana nykyisestä minusta. Eikä siinä tosiaan ole korua ollut aikoihin, ja se oli hyvin pian sen jälkeen, kun lakkasin rengasta siinä pitämästä, kun huomasin, ettei siitä koru enää mene läpikään.
Olisi kyllä nätimmin saanut umpeutua :P
Ei vaan ihan ensimmäiseksi olisi tullut mieleen, että kai se sitten oli yllättävää x)
Minä olen kaljukorva koko kesän, paitsi viikonloopuisin ja se on minusta hirmu surullista. Minulla kun ne tuppaa meneen umpeen tosi nopeasti.
No mulla tulehtui kersana se toinen reikä ja annoin sen kasvaa umpeen, joten korvakoru roikkuu vaan toisessa lehdykässä ja toinen paljaana alastoloilee. Yritin kyl laittaa siihen kaljuun korvaan ylös reiän, mutta se oli puoli vuotta niin saakutin kipeä että annoin olla. Täytyy ehkä käydä oikein lävistäjällä laitattamassa.
Ehkä tuo huulilävistys yksinkertaisena koristeena kuitenkin kantaa aika pitkälle.
Mulla oli reiät ummessa monta vuotta, kunnes bloggaamisen innostamana tungin korut reikien läpi, jotta voin kirjoittaa korvakoruistakin ensimmäisessä persoonassa.
VIelä omituisempia arpia tulee napakoruista, jotka on otettu pois. Kissalla oli, mutta peloteltuani häntä aikani sillä, että joskus vielä kiihtyneessä tilassa saatan kiskaista renkaasta, piilosadisti kun saattaa asua kessä vaan, rengas hävisi ja reikä umpeutui. Ihmeellinen muhkura.