marginaali

Miksi muutin

#1399. Keskiviikko, 27. heinäkuuta 2005 klo 20.38.28, kirjoittanut Jani.

Jesss, jess! Vähän­kö oli tus­ka, kun pariin­kin jut­tuun (Nor­sik­sen ja Arpun) oli­si teh­nyt mie­li lin­kit­tää video, jon­ka näin (tai pikem­min­kin kuu­lin) eilen, mut­ten mei­nan­nut sitä löy­tää mis­tään. Nyt löy­sin! #

Eli: “mik­si muu­tin pois kotoa” [5,5 mega­ta­vun upo­tet­tu WMV-tie­dos­to]. #

Point­ti, jon­ka täl­lä halusin tuo­da esiin, on se, että ei se ole ihme­kään, jos lap­set rää­ky­vät ja rie­hu­vat, kun jot­kut van­hem­mat­kin ovat näin vaka­vas­ti häi­riin­ty­nei­tä. Ja toi­saal­ta se, että oman vihan­sa voi ulkois­taa: ei tart­te rää­kyä ja rie­hua itse, kun antaa tois­ten teh­dä sen puo­les­taan. #

 
•)) 18 kommenttia postaukselle Miksi muutin. ↩
  1. #3148. Keskiviikko, 27. heinäkuuta 2005 klo 21.08.50, kirjoittanut norsis.
    norsis

    Ei ole kivaa olla häi­riin­ty­nyt. Mut­ta jos­kus oli­si kivaa, jos oli­si yhtä kor­kean kimeä ääni, kuin tuol­la videon naisella.

  2. #3149. Keskiviikko, 27. heinäkuuta 2005 klo 22.16.26, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Minä olen kuin Näky­mä­tön tyt­tö­kin: en osaa huu­taa. Oli­si muka­vaa osata.

  3. #3150. Keskiviikko, 27. heinäkuuta 2005 klo 22.39.01, kirjoittanut norsis.
    norsis

    En mäkään osaa kun­nol­la huu­taa. Alan aina itkeä tosi­pai­kan tul­len, jos siis pitäi­si huu­taa rii­del­les­sä. En vaan osaa rii­dell­lä. En osaa heit­tää lau­ta­sia sei­nään ja kir­kua tai huutaa.

    Tosin ehkä oli­si pal­jon mui­ta hyö­dyl­li­sem­piä tai­to­ja vie­lä opit­ta­va­na :D

  4. #3151. Keskiviikko, 27. heinäkuuta 2005 klo 22.39.35, kirjoittanut Sun äitis.
    Sun äitis

    No minä­pä osaan, ei se niin kivaa ole, usko­kaa pois!

    Eihän tuo­ta pät­kän äitiä kovas­ti voi puo­lus­taa, mut­ta symp­paan sentään.

    Luo­ja var­jel­koon, jos joku lap­sis­ta­ni oli­si vas­taa­vas­sa tapauk­ses­sa niin empa­tia­ky­vy­tön, ettei kyke­ni­si huo­maa­maan kil­ju­vaa hätää­ni, vaan jat­kai­si rau­hal­li­sel­la äänel­lä ärsyt­tä­mis­tä! Paras oli­si­kin sil­loin muut­taa kotoa ja pika­na, sil­lä muu­ten voi­sin pikais­tuk­sis­sa­ni puu­kot­taa! (No en minä oikees­ti ole las­te­ni kimp­pun käy­mäs­sä, mut­ta muu­ta­man ker­ran on teh­nyt mie­li mies pies­tä ja just vas­taa­van­lai­ses­sa vuo­ro­vai­ku­tus­ti­lan­tees­sa kuin tuos­sa nauhalla).

  5. #3152. Keskiviikko, 27. heinäkuuta 2005 klo 22.44.23, kirjoittanut Ugus.
    Ugus

    Minä­kään en osaa huu­taa, suu­tun­kin vain pään sisäl­lä jos­kus, ulos en näy­tä. Jos minul­le ollaan vihai­sia, tulen surul­li­sek­si ja näy­tän koi­ran­pen­nul­ta. Kaik­kiin se ei tehoa.

  6. #3153. Keskiviikko, 27. heinäkuuta 2005 klo 22.53.03, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Äiti: Mut­ta se mies onkin eri asia. Minus­ta tuo “lap­si” yrit­tää tuos­sa videol­la pitää puo­len­sa niin asial­li­ses­ti kuin se vain suin­kin noin mie­li­puo­li­se­na rie­hu­van ihmi­sen kans­sa on mah­dol­lis­ta, mut­ta sikä­li koko ase­tel­ma onkin täy­sin per­vers­si, sai­ras. Se on jäl­ki­kas­vu, jon­ka teh­tä­vä on huu­taa ja rie­hua ja van­hem­man teh­tä­vä on yrit­tää pitää pok­kan­sa ja olla vas­taa­mat­ta alen­tu­mal­la samal­le api­na­na rie­hu­mi­sen tasolle.

  7. #3154. Torstai, 28. heinäkuuta 2005 klo 3.19.56, kirjoittanut Joni.
    Joni

    Täy­tyy­pä sanoa että oli­sin tun­te­nut hel­po­tus­ta kuul­les­sa­ni lau­kauk­sia videon päätteeksi…

  8. #3155. Torstai, 28. heinäkuuta 2005 klo 10.00.17, kirjoittanut Sun äitis.
    Sun äitis

    Minus­ta tuo “lap­si” yrit­tää tuos­sa videol­la pitää puo­len­sa niin asial­li­ses­ti kuin se vain suin­kin noin mie­li­puo­li­se­na rie­hu­van ihmi­sen kans­sa on mahdollista,

    Mie­len­kiin­tois­ta, sinä ei kil­ju­va­na tul­kit­set “lap­sen” kom­men­tit asial­lik­si. Minä, jol­la on oma­koh­tais­ta koke­mus­ta seko­ti­laa lähe­ne­väs­tä huu­ta­mis­koh­tauk­ses­ta, tul­kit­sen ne pahem­man luo­kan vittuiluksi!

    Huu­to­moo­dis­sa ymmär­ryk­se­ni on kaven­tu­nut, sil­loin ei kan­na­ta argu­men­toi­da edes jär­ke­vil­lä ja perus­tel­luil­la kom­men­teil­la. Sil­loin ainoa toi­mi­va stra­te­gia on saa­da huu­to­vaih­de pois pääl­tä, perus­te­le­maan ehtii, kun olen rau­hoit­tu­nut (ja häpeis­sä­ni halu­kas hyvit­tä­mään). Tol­kuis­saan ole­van siis pitää antaa perik­si ja vaih­taa omaa vuo­ro­vai­ku­tus­tyy­li­ään, jot­ta kir­ku­ja saa­daan rau­hoit­tu­maan. Mil­lä oikeu­del­la sel­lais­ta vaa­din, saa­tat aja­tel­la. Ei sii­nä ole­kaan mitään oikeut­ta, mut­ta sil­lä saa koh­tauk­sen katkeamaan.

    Ja nyt en siis puhu sii­tä, että minul­la oli­si oikeus aina kil­jua ja aina saa­da tah­to­ni läpi kil­ju­mal­la. Puhun tilan­teis­ta, jois­sa sat­tu­mal­ta, muu­ta­man ker­ran vuo­des­sa olen luis­kah­ta­nut tuol­la taval­la hysteeriseksi.

    Eihän mie­hen sil­loin­kaan ole pak­ko ottaa täs­tä menet­te­ly­ta­paoh­jees­ta­ni vaa­rin, mut­ta syyt­tä­köön sit­ten itse­ään, jos hul­luus­koh­tauk­sen monin­ker­tais­ta­mil­la voi­mil­la jonain päi­vä­nä revin hänet kappaleiksi!

  9. #3156. Torstai, 28. heinäkuuta 2005 klo 13.24.44, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Äiti: Kuten sanoin, se mies on eri asia. Mies saa itse päät­tää ja kyke­nee itse päät­tä­mään, onko tär­keäm­pää saa­da sinut rau­hoit­tu­maan vai pitää pään­sä ja ris­kee­ra­ta sil­lä ken­ties se, että käyt fyy­si­ses­ti käsik­si. Tuol­lai­sen ymmär­ryk­sen odot­ta­mi­nen jäl­ki­kas­vul­ta on kui­ten­kin minus­ta koh­tuu­ton­ta - kuten tuo poi­ka­kin tuos­sa videol­la tai­si sanoa: “this is not rea­so­nable by any standards”.

    Luu­len, että ymmär­rän point­ti­si, eli, että kat­kai­se­mal­la hys­tee­ri­sen koh­tauk­sen kei­nol­la mil­lä hyvän­sä (vaik­ka perik­si anta­mal­la) pääs­täi­siin nopeam­min sovin­toon, mut­ta minun point­ti­ni on se, että ase­tel­ma, jos­sa lap­sel­ta vaa­di­taan niin jul­met­tua kykyä aset­tua van­hem­pan­sa ylä­puo­lel­le, mitä sen teke­mi­nen vaa­tii, on pahal­la taval­la kieroutunut.

    Meil­lä molem­mil­la tai­taa olla täs­sä oma­koh­tai­sen koke­muk­sen leh­mä ojas­sa ja tämä on sik­si minus­ta hyvin mie­len­kiin­toi­nen keskustelu!

  10. #3157. Torstai, 28. heinäkuuta 2005 klo 14.34.38, kirjoittanut Carmabal.
    Carmabal

    Ugus, todel­la - itse tulin (jos mah­dol­lis­ta) vie­lä vihai­sem­mak­si kun näy­tit sil­loin ker­ran kun olin aamul­la vihai­nen koiranpennulta.
    Minä aina­kin osaan huu­taa! Ja lujaa! Ja huu­dan­ki! Mut­ta tei­dän, jot­ka ette osaa, oli­si hyvä jos­kus osa­ta - ei ole hyvä pino­ta huutotunteita.
    Mun todel­la täy­tyy ruve­ta pitä­mään sitä viha­se­mi­naa­ria­ni, jota minul­le monet on sano­neet kai­paa­van­sa, sii­nä hom­ma jon­ka osai­sin! Viha ei ole aina huo­no jut­tu, asia on erik­seen, kuin­ka sen käsit­te­lee, mut­ta sii­tä­hän sii­nä semi­naa­ris­sa oli­si­kin kyse. Viha­kurs­si ihmi­sil­le, jot­ka pel­kää omaa vihaan­sa, eikä osaa sitä käsitellä.
    Tul­kaa kaikki!

  11. #3158. Torstai, 28. heinäkuuta 2005 klo 14.41.06, kirjoittanut Sun äitis.
    Sun äitis

    Juu, on var­maan lehmiä!

    Itse­kin olen miet­ti­nyt, että mei­dän haas­ta­vas­sa per­hees­säm­me kas­va­val­la lap­sel­la on kak­si mah­dol­li­suut­ta: joko sii­tä kehit­tyy yli­ver­tai­sen lah­ja­kas tun­tei­den tun­nis­ta­ja ja tasa­pai­noi­li­ja tai sit­ten se romah­taa täy­sin! Mie­he­ni nääs on jää­ryy­des­sään jään­ne lii­tu­kau­del­ta ja itse olen suu­rim­man osan ajas­ta rakastava/kannustava/joustava/ymmärtävä/sovitteleva yms. muu­ta hyvää, mut­ta sen lop­pu ajan sit­ten vas­taa­vas­ti tapit­ta­va­sil­mäi­nen hys­tee­ri­nen kahjo.

    Tois­tai­sek­si vai­kut­taa, että lap­set ovat kes­tä­neet sumeat het­ke­ni suu­rem­mit­ta trau­moit­ta, mut­ta mis­tä sitä kos­kaan tie­tää, mitä edes­sä on!

    Luu­len, että ymmär­rän point­ti­si, eli, että kat­kai­se­mal­la hys­tee­ri­sen koh­tauk­sen kei­nol­la mil­lä hyvän­sä (vaik­ka perik­si anta­mal­la) pääs­täi­siin nopeam­min sovintoon, 

    Jep! Toi­nen point­ti­ni oli, ettei ulko­puo­li­ses­ta neut­raa­lil­ta kuu­los­ta­va puhe vält­tä­mät­tä ole kes­kus­te­luun osal­lis­tu­vien näkö­kul­mas­ta neut­raa­lia. “Lap­si” voi val­lan hyvin tie­tää, ettei “Oli­sit pyy­tä­nyt nätis­ti” ole äidil­le neut­raa­li lause, vaan avain, jol­la alka­mas­sa ole­vaa hys­te­ri­aa saa liet­sot­tua mie­let­tö­miin mit­toi­hin. Sil­loin sen tois­te­le­mi­nen on näen­näi­ses­tä neut­raa­liu­des­taan huo­li­mat­ta tie­tois­ta julmuutta.

    mut­ta minun point­ti­ni on se, että ase­tel­ma, jos­sa lap­sel­ta vaa­di­taan niin jul­met­tua kykyä aset­tua van­hem­pan­sa ylä­puo­lel­le, mitä sen teke­mi­nen vaa­tii, on pahal­la taval­la kieroutunut.

    Videol­la esiin­ty­vä “lap­si” oli jo aikui­si­käi­nen, eli ihan pie­nes­tä lap­ses­ta ei ollut kysy­mys. Äiti-lap­si -suh­tee­seen liit­tyy toki aina mui­ta­kin latauk­sia kuin ikään sidot­tu­ja, sil­ti oli­sin ollut (ehkä sinua enem­män) tai­pu­vai­nen tul­kit­se­maan rii­dan mik­si tahan­sa kah­den lähei­sen aikui­sen väli­sek­si epä­on­nis­tu­neek­si vuo­ro­vai­ku­tus­ti­lan­teek­si. Ja niin kie­rou­tu­nut tosi­aan olen, että omil­ta aikui­sil­ta lap­sil­ta­ni edel­ly­tän, että he moni­kym­men­vuo­ti­sel­la koke­muk­sel­la tun­nis­ta­vat, mil­loin olen hajoa­mis­pis­tees­sä­ni, eivät­kä tie­ten­tah­toen jan­kut­ta­mi­sel­laan jat­ka ahdistamistani.

    Mei­dän huus­hol­lis­sa ei ole ilmen­nyt hil­jais­ta luk­koon mene­mis­tä, vaan myös las­ten kes­ki­näi­set välien­sel­vit­te­lyt ovat aina olleet äänek­käi­tä. Myös niis­tä pys­tyn tun­nis­ta­maan tilan­tei­ta, jois­sa sinän­sä taval­li­sil­ta ja asial­li­sil­ta kuu­los­ta­vat lauseet saa­vat toi­sen sekoa­maan täy­sin (tyy­pil­lis­tä eten­kin kah­den kes­kim­mäi­se­ni tap­pe­luis­sa). Sil­loin ei ole pel­käs­tään kysy­mys sii­tä, että kil­ju­maan ryh­ty­vä ärsyyn­tyy ole­mat­to­mas­ta ja käyt­täy­tyy koh­tuut­to­mas­ti, vaan myös sii­tä, että muka-asial­li­ses­ti puhu­va koko ajan tie­tää sanoil­laan raas­ta­van­sa tois­ta pala­sik­si! (Tätä muu­ten tapah­tuu kou­lus­sa jat­ku­vas­ti. Kes­ken kai­ken pai­kal­le tule­van aikui­sen on usein täy­sin mah­do­ton­ta tun­nis­taa, kum­pi on rii­dan jul­mem­pi osapuoli).

    Hit­si, kun on vai­kea yrit­tää kir­joit­ta­mal­la selit­tää! Joten­kin näin se ehkä koos­tee­na oli­si: Samaa ääni­näy­tet­tä voi tul­ki­ta häm­men­tä­vän eri taval­la. Äiti ehkä aset­tuu luon­nos­taan hel­pom­min ymmär­tä­mään äitiä, lap­si las­ta. Sil­ti vie­lä enem­män riip­puu var­maan sii­tä, mil­lai­nen kuu­li­jan oma rii­te­le­mis­temp­pe­ra­ment­ti on. Jos on itse­kin tai­pu­vai­nen rat­kea­maan seko­kir­ku­jak­si, kuu­lee näyt­teen neut­raa­lin puheen takaa kät­ket­tyä kiusaa­mis­ta. Jos itse tapaa vetäy­tyä hil­jai­se­na kuo­reen, ahdis­tuu näyt­tees­sä­kin niin pal­jon kar­ju­mi­ses­ta, ettei kuu­le asial­li­ses­sa puhees­sa kät­kös­sä ole­via piikkejä.

    Jos hyvin aikoi­si ihmis­kon­tak­teis­ta sel­vi­tä, pitäi­si molem­pia puo­lia pys­tyä tulk­kaa­maan ja nii­tä kun­nioit­taen vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa elä­mään! Ehkä.

  12. #3159. Torstai, 28. heinäkuuta 2005 klo 17.40.54, kirjoittanut Joni.
    Joni

    Tie­dä leh­mis­tä, mut­ta minul­la aina­kin on asias­ta oma­koh­tais­ta koke­mus­ta. Tapa­na­ni ei ole tilit­tää, mut­ta sano­taan­ko että on hel­ve­tin ras­kas­ta kait­sea vanhempaansa/vanhempiaan jot­ka eivät kyke­ne toi­mi­maan aikuis­ten tavoin. Ja itse on se jol­la pitäi­si olla murrosikä.

    Paha­pa tuos­ta videos­ta on men­nä mitään sano­maan, mut­ta olet­tai­sin pojan äänen­sä­vys­tä, ettei kysees­sä ole mikään har­vi­nai­nen tapah­tu­ma sii­nä perheessä…

  13. #3160. Perjantai, 29. heinäkuuta 2005 klo 8.55.01, kirjoittanut Ugus.
    Ugus

    Sen parem­min puut­tu­mat­ta hen­ki­lö­koh­tai­sen elä­mä­ni vai­hei­siin tääl­lä kom­ment­ti­pals­tal­la haluan vie­lä tode­ta oman näke­myk­se­ni, joka perus­tuu pit­käl­li­seen ihmis­ten väli­sen kans­sa­käy­mi­sen havain­noin­tiin: viha on aina pahas­ta. Siis aina; poik­keuk­sia sään­töön ei ole. Vihas­ta ei kos­kaan seu­raa mitään hyvää, viha on aina nega­tii­vi­nen ilmiö, vihas­ta pitäi­si pääs­tä eroon.

    Jos ihmi­nen eläi­si erak­ko­na met­säs­sä ilman mitään, pie­nin­tä­kään, kon­tak­tia kehen­kään muu­hun ihmi­seen, hän sai­si rau­has­sa viha­ta. Mut­ta me emme ole yksin. Mei­dän tekom­me vai­kut­ta­vat mui­hin ihmi­siin. Jos vihaa, satut­taa. Vihal­le on ole­mas­sa vaihtoehtoja.

  14. #3161. Perjantai, 29. heinäkuuta 2005 klo 13.18.15, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Kat­so­kaa nyt, min­kä tämä leh­mis­tä puhu­mi­nen sai aikaan: näin sem­moi­ses­ta unta.

    Joten­kin minul­la tulee mie­leen koi­pe­aan jah­taa­va koi­ra (jon­ka just­so­pi­vas­ti link­ka­si) tuos­ta yllä lin­ka­tus­ta videos­ta. Van­hem­man ja jäl­ki­kas­vun suh­de on kuin koi­ran pään ja koi­ven suh­de: ei se koi­pi voi itsek­seen oppia ole­maan sitä koi­raa “här­nää­mät­tä” puhu­mat­ta­kaan, että se teki­si sen tahal­laan. Vain koi­ran pää voi saa­da sen koi­ven toi­mi­maan niin kuin molem­pien kan­nal­ta oli­si järkevää.

  15. #3162. Perjantai, 29. heinäkuuta 2005 klo 13.21.43, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Ugus: Maa­il­ma ilman vihaa on kuin maa­il­ma, jota hyvä juma­la hal­lit­see: kau­nis uto­pia. Sik­si elä­mä sii­tä läh­tö­koh­das­ta, että vihas­ta pitäi­si pääs­tä eroon on minus­ta yhtä jär­je­tön­tä kuin elä­mä sii­tä läh­tö­koh­das­ta, että juma­lan pitäi­si pelas­taa mei­dät. Viha on tot­ta, ja sen kiel­tä­jä jää koi­ran­pen­nun­kat­sei­neen vain kär­si­mään vihaa­ji­aan­kin enem­män, ja sit­ten kuo­lee. The End.

  16. #3163. Sunnuntai, 31. heinäkuuta 2005 klo 14.43.33, kirjoittanut Carmabal.
    Carmabal

    No voi hel­lan­let­tas! Että­käö viha huo­nos­ta! Se, mitä sil­lä tekee, värit­tää sen joko huo­nok­si tai hyväk­si asiak­si! Tulen vihai­sek­si tuol­lai­ses­ta todel­li­suu­den väis­tä­mi­ses­tä, viha on tot­ta, ja ilman sitä tämä maa­il­ma ei oli­si tämä maa­il­ma. Pis­te. Viha­kin on tun­tee­na pelk­kää ener­gi­aa, sitä voi muun­taa, käyt­tää polt­toai­nee­na itsel­le. Sen voi val­jas­taa mie­les­tä­ni johon­kin parem­paan tar­koi­tuk­seen. ;D
    Kyl­lä se vaan niin on, että kaik­ki tun­tee vihan tun­tei­ta, eikä niis­tä pitäi­si olo­aan huo­nok­si tuntea.

  17. #3164. Sunnuntai, 31. heinäkuuta 2005 klo 15.24.41, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Car­ma­bal: Sanoit sen niin pal­jon parem­min kuin minä.

  18. #3165. Sunnuntai, 31. heinäkuuta 2005 klo 20.08.37, kirjoittanut Ugus.
    Ugus

    “Todel­li­suu­den” omi­nai­suuk­siin kuu­lu se, ettei sen muut­tu­mat­to­mi­na pidet­ty­jä yksi­tyis­koh­tia ole mikään pak­ko ottaa vas­taan sel­lai­si­na kuin ne on vuo­sien ja vuo­si­sa­to­jen kulues­sa totut­tu otta­maan vastaan.

Tämän postauksen kommentointi on suljettu.