Crash! Thump! Boom!
#1460. Keskiviikko, 24. elokuuta 2005 klo 16.49.43, kirjoittanut Jani. 12
Pienenä poikana minäkin luin ja piirtelin supersankarisarjakuvia, niin kuin Ugus luki ja piirteli supersankarisarjakuvia. Jos niitä satun jostain löytämään niin täytyy skannata ja panna nähtäville, sillä ainakin Neilalienin BlackjackTämäkin löytyi Killinkistä. oli aivan hulvatonta luettavaa. #
Niitä vain ei välttämättä löydy, sillä sarjakuvataiteiluni motivaatio oli yhteinen serkkuni (toisen niistä suhteellisen vastikään naimisiinmenneistä) kanssa: meillä oli tapana pirtää kirjekuorellinen näitä itse kehiteltyjen supersankareiden seikkailuita ja postittaa ne sitten toisillemme luettaviksi. Asuimme viidenkymmenen kilometrin päässä toisistamme. #
En näin suoralta kädeltä muista ensimmäistäkään luomaani supersankarihahmoa, vaikka niitä oli luultavasti aivan valtava määrä. Tai ehkä juuri siksi en niitä muistakaan. Paitsi sen muistan, että kerran kaksi hahmoamme yhdistivät voimansa yhteisessä seikkailussa, jota piirsimme vuorotellen (välissä siihenastiset seikkailun tapahtumat postitettiin), ja molemmat hahmot olivat jonkinlaisia karatekoja tai jonkin muun itämaisen taistelulajin mestareita. Itse asiassa hyvin suuri osuus sankareistamme taisi olla sellaisia. #
Niin ja sen muistan, että kerran etsiskellessäni inspiraatiota turvauduin englanti-suomi-sanakirjaan, ja poimin sieltä mielestäni hyvältä kuulostaneen sanan earflaps, korvalaput. Siitä sitten kehittelin kokonaisen supersankareiden ryhmän nimeltä korvalappujengi (earflap gang), jonka kaikilla jäsenillä oli jonkinlaiset korvalaput. #
Sarjakuvailu on hittiä! Harrastin sitä itsekkin nuorimmaisen pikkuveljeni kanssa: piirrettiin sellaisia 3-ruutuisa sattumuksia. Niitä kumpiakin julkaistiin sellaisessa pienen piirin kopiolehdykässä sitten. Tiedä sitten, että oliko isosisko lapsekas vai pikkuveli huippuaivo, mutta 13 vuoden ikäerosta huolimatta samat asiat naurattivat.
Ja tallessa ovat - naurattavat vieläkin.