Näky­mä­tön tyt­tö sitee­ra­si juu­ri See­la Sel­laa aiem­man, kilt­teyt­tä käsi­tel­leen jut­tun­sa jat­kok­si. #

“Kilt­teys ja hyvyys sekoi­te­taan usein kes­ke­nään, vaik­ka ne eivät ole sama asia, See­la poh­tii. Hän haluai­si olla hyvä mut­ta ei kilt­ti. Kilt­teys saa hänet jopa raivostumaan.
–En haluai­si aina olla se joka ottaa muut huo­mioon. Haluai­sin, että muut ottai­si­vat minut huo­mioon. Mut­ta ei se mihin­kään muu­tu enää. Ehkä minul­la oli­si pitä­nyt olla se mur­ro­si­kä jos­kus.” #

See­la Sel­la Kodin kuva­leh­des­sä 15/05
Näky­mä­tön tyt­tö #

Kilt­teys sana­na, käsit­tee­nä on koke­nut inflaa­tion joh­tuen sii­tä, että sen mer­ki­tys on laa­jen­tu­nut. Sii­tä on tul­lut lähes­tul­koon syno­nyy­mi perik­sian­ta­mi­sel­le, myö­täi­lyl­le ja tah­dot­to­muu­del­le. #

Tämä on ongel­mal­lis­ta sik­si, että läh­tö­koh­tai­ses­ti meis­tä useim­mil­le var­maan­kin on pie­ne­nä pää­hän iskos­tet­tu, että kilt­teys on hyvä ja tavoi­tel­ta­va omi­nai­suus. Kun omi­nai­suu­den nimen mer­ki­tys muut­tuu, ei var­hain syn­ty­nyt mie­li­joh­teem­me sii­hen nimeen liit­ty­väs­tä hyvyy­des­tä muu­tu­kaan. Ehkä täs­sä on yksi seli­tys sil­le, mik­si uskon­nois­sa sano­jen mer­ki­tyk­ses­tä pyri­tään pitä­mään kiin­ni poik­keuk­sel­li­sen tiu­kas­ti; näin este­tään täl­lai­nen pit­kän ajan kulues­sa tapah­tu­va hyvän uudel­leen­mää­rit­te­ly. #

Mitä sit­ten on se alku­pe­räi­nen kilt­teys, joka meil­le pie­ne­nä on hyväk­si ope­tet­tu? Ei se ole koko­naan edel­lä lis­taa­mis­ta­ni, huo­nol­ta kals­kah­ta­vis­ta omi­nai­suuk­sis­ta poik­kea­va, vaan uskoak­se­ni kyse on osit­tain samois­ta asiois­ta, mut­ta eri mää­ris­sä: perik­sian­ta­mi­nen sil­loin täl­löin, myö­täi­ly olo­suh­tei­den vaa­ti­muk­ses­ta, kyky jous­taa on hyvä. Näi­tä lap­ses­sa­ni havai­tes­sa­ni aina­kin minä kehui­sin hän­tä kil­tik­si. #

Entä­pä jos lap­si sat­tuu ole­maan per­fek­tio­nis­ti ja äly­käs sanan sii­nä mer­ki­tyk­ses­sä, että hän on erit­täin terä­vä havait­se­maan sään­nön­mu­kai­suuk­sia ja toi­min­tan­sa ja nii­tä seu­raa­vien ilmiöi­den väli­siä yhteyk­siä? Mie­lee­ni hii­pii aja­tus, että sil­loin lap­sel­le on täy­sin luon­nol­lis­ta poi­mia nämä samat, kilt­tey­den taak­se kät­key­ty­vät omi­nai­suu­det ja venyt­tää ne äärim­mil­leen kilt­tey­ten­sä mak­si­moi­sek­si. Sitä lap­si ei voi tie­tää, että tulok­se­na ole­va, aina perik­sian­ta­va, myö­täi­le­vä, tah­do­ton per­soo­na ei enää ole­kaan hänel­le itsel­leen niin edul­li­nen, kuin voi­si olet­taa sii­tä, että hänen pyr­ki­myk­se­nään on ainoas­taan ollut mak­si­moi­da kilt­tey­ten­sä. #

Mik­sei sit­ten kai­kis­ta tule lii­an kilt­te­jä? Tus­kin se joh­tuu pel­käs­tään älyk­kyy­se­rois­ta. Edel­lä kehit­te­le­mää­ni hypo­tee­sia voi­si jopa jat­kaa niin­kin, että kaik­kien las­ten, joi­den kas­va­tuk­ses­sa kilt­teyt­tä koros­te­taan hyvä­nä omi­nai­suu­te­na, ja jos­sa kilt­tey­teen lii­tet­tä­vät omi­nai­suu­det ovat joh­don­mu­kai­sia, on mah­dol­lis­ta löy­tää tämä sama punai­nen lan­ka, joka takaa sen, että lap­si voi pitää itse­ään kilt­ti­nä pysy­väs­ti. #

Kilt­tey­den koros­ta­mi­nen ei suin­kaan ole uni­ver­saa­li kas­va­tus­ta­pa ja surul­li­sen pal­jon on var­mas­ti sel­lai­sia­kin kas­vat­ta­jia, jot­ka häm­men­tä­vät las­taan vaa­ti­mal­la täl­tä kilt­teyt­tä tar­joa­mat­ta kui­ten­kaan samal­la täl­le joh­don­mu­kais­ta mal­lia sii­tä, mitä kilt­tey­del­lä tark­kaan ottaen tar­koit­ta­vat. #

Mut­ta mikä­li vaih­toeh­dot ovat nämä, koko kilt­teyt­tä koros­ta­va kas­va­tus­kult­tuu­rin kan­nat­ta­vuus aset­tuu kysee­na­lai­sek­si: lap­sen vaih­toeh­dot­han ovat täl­löin jou­tua häm­men­tä­vän kas­va­tuk­sen takia pysy­väs­ti vail­le koke­mus­ta kilt­tey­des­tä (eli hyvyy­des­tä) tai sit­ten kehit­tyä läh­tö­koh­ta­na­ni olleek­si lii­an kil­tik­si ihmi­sek­si. Onko aika heit­tää koko kilt­tey­sa­jat­te­lu romu­kop­paan, vai onko ole­mas­sa kol­mas­kin vaih­toeh­to? #

Sel­lai­nen voi olla ole­mas­sa. Minun on vai­kea kuva­ta sitä, kos­ka olen itse aivan ilmi­sel­väs­ti juu­ri tätä lii­an kilt­tiä lajia ja siten en ole kos­kaan saa­nut sii­tä oma­koh­tais­ta koke­mus­ta, mut­ta pys­tyn kui­ten­kin ikään kuin näke­mään utui­sen hah­mon sii­tä käyt­tä­mäl­lä pel­käs­tään mie­li­ku­vi­tus­ta­ni. #

Tämä kol­mas vaih­toeh­to syn­tyy sii­tä, että van­hem­mil­la on tar­jo­ta lap­sel­le työ­ka­lut tämän yksioi­koi­sen kilt­ti = tah­do­ton = hyvä -ket­jun kat­kai­se­mi­sek­si. Sii­hen kye­täk­seen van­hem­pien on luul­ta­vas­ti itsen­sä täy­ty­nyt kye­tä kat­kai­se­maan se aikoi­naan omal­la koh­dal­laan. Tämän mer­ki­tys on sel­vem­pi kään­täen sanot­tu­na: van­hem­pi, joka on itse­kin lii­an kilt­ti, ei luul­ta­vas­ti kyke­ne lap­sel­leen näi­tä työ­ka­lu­ja anta­maan. #

Sen koh­dal­la, mitä ne työ­ka­lut ovat, minun utui­nen hah­mo­ni on lii­an utui­nen. Minul­ta kun ne työ­ka­lut puut­tu­vat. #