marginaali


  Seksikkäät satuhahmot »

Kiltteys, hyvyys ja liian kiltit ihmiset

#1465. Perjantai, 26. elokuuta 2005 klo 0.36.36, kirjoittanut Jani. 25 kommenttia.

Näky­mä­tön tyt­tö sitee­ra­si juu­ri See­la Sel­laa aiem­man, kilt­teyt­tä käsi­tel­leen jut­tun­sa jat­kok­si. #

“Kilt­teys ja hyvyys sekoi­te­taan usein kes­ke­nään, vaik­ka ne eivät ole sama asia, See­la poh­tii. Hän haluai­si olla hyvä mut­ta ei kilt­ti. Kilt­teys saa hänet jopa raivostumaan.
–En haluai­si aina olla se joka ottaa muut huo­mioon. Haluai­sin, että muut ottai­si­vat minut huo­mioon. Mut­ta ei se mihin­kään muu­tu enää. Ehkä minul­la oli­si pitä­nyt olla se mur­ro­si­kä jos­kus.” #

See­la Sel­la Kodin kuva­leh­des­sä 15/05
Näky­mä­tön tyt­tö #

Kilt­teys sana­na, käsit­tee­nä on koke­nut inflaa­tion joh­tuen sii­tä, että sen mer­ki­tys on laa­jen­tu­nut. Sii­tä on tul­lut lähes­tul­koon syno­nyy­mi perik­sian­ta­mi­sel­le, myö­täi­lyl­le ja tah­dot­to­muu­del­le. #

Tämä on ongel­mal­lis­ta sik­si, että läh­tö­koh­tai­ses­ti meis­tä useim­mil­le var­maan­kin on pie­ne­nä pää­hän iskos­tet­tu, että kilt­teys on hyvä ja tavoi­tel­ta­va omi­nai­suus. Kun omi­nai­suu­den nimen mer­ki­tys muut­tuu, ei var­hain syn­ty­nyt mie­li­joh­teem­me sii­hen nimeen liit­ty­väs­tä hyvyy­des­tä muu­tu­kaan. Ehkä täs­sä on yksi seli­tys sil­le, mik­si uskon­nois­sa sano­jen mer­ki­tyk­ses­tä pyri­tään pitä­mään kiin­ni poik­keuk­sel­li­sen tiu­kas­ti; näin este­tään täl­lai­nen pit­kän ajan kulues­sa tapah­tu­va hyvän uudel­leen­mää­rit­te­ly. #

Mitä sit­ten on se alku­pe­räi­nen kilt­teys, joka meil­le pie­ne­nä on hyväk­si ope­tet­tu? Ei se ole koko­naan edel­lä lis­taa­mis­ta­ni, huo­nol­ta kals­kah­ta­vis­ta omi­nai­suuk­sis­ta poik­kea­va, vaan uskoak­se­ni kyse on osit­tain samois­ta asiois­ta, mut­ta eri mää­ris­sä: perik­sian­ta­mi­nen sil­loin täl­löin, myö­täi­ly olo­suh­tei­den vaa­ti­muk­ses­ta, kyky jous­taa on hyvä. Näi­tä lap­ses­sa­ni havai­tes­sa­ni aina­kin minä kehui­sin hän­tä kil­tik­si. #

Entä­pä jos lap­si sat­tuu ole­maan per­fek­tio­nis­ti ja äly­käs sanan sii­nä mer­ki­tyk­ses­sä, että hän on erit­täin terä­vä havait­se­maan sään­nön­mu­kai­suuk­sia ja toi­min­tan­sa ja nii­tä seu­raa­vien ilmiöi­den väli­siä yhteyk­siä? Mie­lee­ni hii­pii aja­tus, että sil­loin lap­sel­le on täy­sin luon­nol­lis­ta poi­mia nämä samat, kilt­tey­den taak­se kät­key­ty­vät omi­nai­suu­det ja venyt­tää ne äärim­mil­leen kilt­tey­ten­sä mak­si­moi­sek­si. Sitä lap­si ei voi tie­tää, että tulok­se­na ole­va, aina perik­sian­ta­va, myö­täi­le­vä, tah­do­ton per­soo­na ei enää ole­kaan hänel­le itsel­leen niin edul­li­nen, kuin voi­si olet­taa sii­tä, että hänen pyr­ki­myk­se­nään on ainoas­taan ollut mak­si­moi­da kilt­tey­ten­sä. #

Mik­sei sit­ten kai­kis­ta tule lii­an kilt­te­jä? Tus­kin se joh­tuu pel­käs­tään älyk­kyy­se­rois­ta. Edel­lä kehit­te­le­mää­ni hypo­tee­sia voi­si jopa jat­kaa niin­kin, että kaik­kien las­ten, joi­den kas­va­tuk­ses­sa kilt­teyt­tä koros­te­taan hyvä­nä omi­nai­suu­te­na, ja jos­sa kilt­tey­teen lii­tet­tä­vät omi­nai­suu­det ovat joh­don­mu­kai­sia, on mah­dol­lis­ta löy­tää tämä sama punai­nen lan­ka, joka takaa sen, että lap­si voi pitää itse­ään kilt­ti­nä pysy­väs­ti. #

Kilt­tey­den koros­ta­mi­nen ei suin­kaan ole uni­ver­saa­li kas­va­tus­ta­pa ja surul­li­sen pal­jon on var­mas­ti sel­lai­sia­kin kas­vat­ta­jia, jot­ka häm­men­tä­vät las­taan vaa­ti­mal­la täl­tä kilt­teyt­tä tar­joa­mat­ta kui­ten­kaan samal­la täl­le joh­don­mu­kais­ta mal­lia sii­tä, mitä kilt­tey­del­lä tark­kaan ottaen tar­koit­ta­vat. #

Mut­ta mikä­li vaih­toeh­dot ovat nämä, koko kilt­teyt­tä koros­ta­va kas­va­tus­kult­tuu­rin kan­nat­ta­vuus aset­tuu kysee­na­lai­sek­si: lap­sen vaih­toeh­dot­han ovat täl­löin jou­tua häm­men­tä­vän kas­va­tuk­sen takia pysy­väs­ti vail­le koke­mus­ta kilt­tey­des­tä (eli hyvyy­des­tä) tai sit­ten kehit­tyä läh­tö­koh­ta­na­ni olleek­si lii­an kil­tik­si ihmi­sek­si. Onko aika heit­tää koko kilt­tey­sa­jat­te­lu romu­kop­paan, vai onko ole­mas­sa kol­mas­kin vaih­toeh­to? #

Sel­lai­nen voi olla ole­mas­sa. Minun on vai­kea kuva­ta sitä, kos­ka olen itse aivan ilmi­sel­väs­ti juu­ri tätä lii­an kilt­tiä lajia ja siten en ole kos­kaan saa­nut sii­tä oma­koh­tais­ta koke­mus­ta, mut­ta pys­tyn kui­ten­kin ikään kuin näke­mään utui­sen hah­mon sii­tä käyt­tä­mäl­lä pel­käs­tään mie­li­ku­vi­tus­ta­ni. #

Tämä kol­mas vaih­toeh­to syn­tyy sii­tä, että van­hem­mil­la on tar­jo­ta lap­sel­le työ­ka­lut tämän yksioi­koi­sen kilt­ti = tah­do­ton = hyvä -ket­jun kat­kai­se­mi­sek­si. Sii­hen kye­täk­seen van­hem­pien on luul­ta­vas­ti itsen­sä täy­ty­nyt kye­tä kat­kai­se­maan se aikoi­naan omal­la koh­dal­laan. Tämän mer­ki­tys on sel­vem­pi kään­täen sanot­tu­na: van­hem­pi, joka on itse­kin lii­an kilt­ti, ei luul­ta­vas­ti kyke­ne lap­sel­leen näi­tä työ­ka­lu­ja anta­maan. #

Sen koh­dal­la, mitä ne työ­ka­lut ovat, minun utui­nen hah­mo­ni on lii­an utui­nen. Minul­ta kun ne työ­ka­lut puut­tu­vat. #

 
« AbTronic
•)) 25 kommenttia postaukselle Kiltteys, hyvyys ja liian kiltit ihmiset. ↩
  1. #3477. Perjantai, 26. elokuuta 2005 klo 9.40.00, kirjoittanut Veloena.
    Veloena

    Kilt­teys ja hyvyys saat­ta­vat olla jopa ris­ti­rii­das­sa - aina­kin itse ajat­te­li­sin, että hyvyys vaa­tii toi­si­naan repäi­se­vil­tä­kin tun­tu­via toi­mia (jee­sus temp­pe­lis­sä - apua, tää kuu­los­taa niin jen­keil­tä et jee­sus heti ekaks - ja aineis­ta sekai­sin ole­van ystä­vän kiris­tä­mäl­lä pakot­ta­mi­nen hoi­toon tms.) jot­ka sit­ten pidem­mäl­lä aika­vä­lil­lä pal­jas­tu­vat parem­mik­si koko­nai­suu­den kan­nal­ta kuin ne kil­tit “ok, se on tei­dän elä­mä” -toi­met. On vai­ke­aa olla hyvä.

    Kai­pa kilt­tey­den ongel­ma on pit­käl­ti sii­nä, että ide­aa­li­maa­il­mas­sa se toi­mi­si hie­nos­ti, mut­ta todel­li­ses­sa maa­il­mas­sa liik­kuu lii­an pal­jon type­riä ja itsek­käi­tä pas­kiai­sia, jot­ka osaa­vat käyt­tää tai­ta­vas­ti hyväk­seen lii­kaa kilt­teyt­tä. Tie­toi­ses­ti vai vain osa­na tah­dot­to­mia käy­tös­mal­le­ja, sii­hen en ota kan­taa. Lii­an kil­tit van­hem­mat­han voi­vat tuot­taa kil­tin lap­sen sijaan myös mons­te­rin, joka on jo kapa­loiäs­sä oppi­nut, mis­tä narus­ta kan­nat­taa nykiä, jos halu­aa tans­sit­taa tois­ta mitenkuten.

    Tulen väki­sin­kin aja­tel­leek­si omia van­hem­pia­ni, joi­ta on aina kou­lu­kiusat­tu ja jot­ka molem­mat toi­mi­vat yksi­tyis­yrit­tä­ji­nä (no, isä on jo eläk­keel­lä) sik­si ettei­vät jak­sa työ­paik­kail­kei­ly­jä ja joil­la ei edes ole ystä­viä, me lap­set vain ja pari muu­ta luot­to­SU­KU­LAIS­TA. Jot­ka eivät juu­ri­kaan hae ihmis­kon­tak­te­ja, kos­ka hei­dän mie­les­tään ihmi­set ovat kes­ki­mää­rin paho­ja ja epä­luo­tet­ta­via. Tätä mul­le on tois­tel­tu koko lap­suus - että kehen­kään ei kan­na­ta luot­taa. Ei edes omiin van­hem­piin, kos­kaan ei voi olla var­ma toisista.

    Hem­met­ti, sen yli on vai­ke­aa pääs­tä. Vaik­ka kuin­ka itse on tois­ta miel­tä, joi­tain käy­tös­mal­le­ja on vai­ke­aa murtaa.

    On se kovin ihmeel­lis­tä, että kas­va­tus­ta hal­vek­si­taan ja se on huo­nos­ti pal­kat­tu ala jne. kun kui­ten­kin maa­il­ma voi­si olla hem­me­tin pal­jon parem­pi paik­ka, jos kas­va­tuk­seen panos­tet­tai­siin: kukaan ei enää löi­si lap­si­aan, opet­tai­si näi­tä mons­te­reik­si tai lii­an kil­teik­si jne. Mul­la nousee nis­ka­kar­vat pys­tyyn joka iki­nen ker­ta, kun joku poi­ki­vis­ta tut­ta­vis­ta­ni vas­taa tie­dus­te­luu­ni, haluai­si­vat­ko muu­ta­man hyvän psykan/kasvatuksen alan teok­sen vau­va­lah­jak­si: “No ei me tar­vi­ta, aina ennen­kin on lap­set kas­va­tet­tu kun­non kan­sa­lai­sik­si ilman mitään oppaita.”

    Kun­non kan­sa­lai­sik­si, joo. Entä­pä onnel­li­sik­si ja tasa­pai­noi­sik­si ihmi­sik­si? Onko se lii­kaa toivottu?

  2. #3478. Perjantai, 26. elokuuta 2005 klo 10.16.02, kirjoittanut Jani.
    Jani

    “Kai­pa kilt­tey­den ongel­ma on pit­käl­ti sii­nä, että ide­aa­li­maa­il­mas­sa se toi­mi­si hie­nos­ti, mut­ta todel­li­ses­sa maa­il­mas­sa liik­kuu lii­an pal­jon type­riä ja itsek­käi­tä pas­kiai­sia, jot­ka osaa­vat käyt­tää tai­ta­vas­ti hyväk­seen lii­kaa kiltteyttä.”

    Täs­mäl­leen niin. Jos kaik­ki oli­si­vat lii­an kilt­te­jä, se kilt­teys ei edes oli­si lii­al­lis­ta vaan luon­nol­lis­ta, ja maa­il­ma oli­si pal­jon parem­pi paik­ka; jos kaik­ki jous­tai­si­vat, tilaa oli­si kai­kil­le eikä kukaan kär­si­si kilt­tey­des­tään. Har­mil­lis­ta, että yksi­kin hyväk­si­käyt­tä­jä riit­tää rik­ko­maan koko homman.

    “Tätä mul­le on tois­tel­tu koko lap­suus - että kehen­kään ei kan­na­ta luot­taa. Ei edes omiin van­hem­piin, kos­kaan ei voi olla var­ma toisista.”

    Tuo kuu­los­taa ihan kuin minun omal­ta asen­teel­ta­ni. En osaa sanoa, onko minul­le tois­tel­tu tuo­ta, tai mis­tä sen olen oppi­nut. No aina­kin minus­ta tun­tuu, että isä­ni ajat­te­lee myös näin, joten aina­kin siel­tä sitä on var­mas­ti tul­lut kulttuuriperimänä.

    “On se kovin ihmeel­lis­tä, että kas­va­tus­ta hal­vek­si­taan ja se on huo­nos­ti pal­kat­tu ala jne.”

    Tot­ta. Ehkä se ker­too ikä­väl­lä taval­la sii­tä, miten vähän kas­va­tuk­ses­ta tie­de­tään: sitä, mitä ei ymmär­re­tä, ei arvosteta.

    Vii­mek­si täl­lä vii­kol­la sain tai­vas­tel­la jon­kun aja­tus­ta sii­tä, että ehkä nii­tä lap­sia on sil­loin täl­löin pak­ko vähä­sen kurit­taa fyy­si­ses­ti. Ehkä se on vähän pal­jon parem­pi tilan­ne, että sitä vähäis­tä fyy­sis­tä kuri­tus­ta (tukis­ta­mi­nen tai sen sem­moi­nen) jou­tuu tai­vas­te­le­maan kuin jou­tua kas­vok­kain jon­kun sem­moi­sen kans­sa, joka uskoo suo­ra­nai­seen hak­kaa­mi­seen, mut­ta kyl­lä se on minus­ta sil­ti­kin jär­kyt­tä­vää, miten taka­pa­jui­ses­ti täs­tä vie­lä­kin aja­tel­laan. Eipä ole kovin kau­an sii­tä­kään, kun itse­kin vie­lä ajat­te­lin, että pie­ni fyy­si­nen kuri­tus voi toi­si­naan olla tarpeen.

    “No ei me tar­vi­ta, aina ennen­kin on lap­set kas­va­tet­tu kun­non kan­sa­lai­sik­si ilman mitään oppaita.”

    Ja kuin­ka suju­vas­ti sil­loin unoh­tu­vat­kaan kaik­ki ne lap­set, jois­ta ei kun­non kan­sa­lai­sia tul­lut­kaan - mai­nit­se­mis­ta­si onnel­li­sis­ta ja tasa­pai­noi­sis­ta puhumattakaan!

  3. #3479. Perjantai, 26. elokuuta 2005 klo 10.34.11, kirjoittanut Näkymätön tyttö.
    Näkymätön tyttö

    Minus­ta tun­tuu ettei minua ole kas­va­tet­tu kil­tik­si, van­hem­pa­ni eivät aina­kaan kilt­te­jä ole. Enem­män hyviä.
    Minus­ta kilt­teys vai­kut­taa enem­män opi­tul­ta reak­tiol­ta, kilt­ti ihmi­nen alis­tuu, aset­taa tois­ten toi­veet omien­sa edel­le, halu­aa miel­lyt­tää. Kilt­teys tun­tuu yksi­puo­li­sel­ta, kilt­ti on se joka aina tai­puu­ja joka ajat­te­lee mui­ta. Hyvä ihmi­nen on vai­keam­pi, voi olla että hän jos­sain tilan­teis­sa käyt­täy­tyy kuin kilt­ti mut­ta hyvyys vai­kut­taa tie­toi­sem­mal­ta jol­lain taval­la. Tai enem­män luon­teen­piir­teel­tä. Hyvä on aktii­vi­nen, kilt­ti pas­sii­vi­nen, tai jotain sel­lais­ta (ärsyt­tää kun on aja­tel­lut asi­aa ja kek­si­nyt sanot­ta­vaa­kin mut­ta fluns­sa myö­tä aivot eivät toimi).

  4. #3480. Perjantai, 26. elokuuta 2005 klo 10.34.38, kirjoittanut V..
    V.

    Joo - tuon lii­an kilt­tey­den saa kyl­lä sel­kä­na­has­saan tun­tea, kun ei niin kil­tit sii­tä men­nä tal­lus­taa yli.

    Itsea arve­lut­taa lap­sien hank­ki­mi­nen, kun tun­tee, ettei olis oikeen päte­vä anta­maan nii­tä eväi­tä lap­sel­le, mitä täs­sä maa­il­mas­sa tarttee.

    Ite oon yrit­tä­nyt rim­puil­la aina täs­sä hom­mas­sa - kun ei pitäis alkaa oman kas­va­tuk­sen­sa uhrik­si, var­sin­kin, kun näkee sel­väs­ti nämä syy seu­raus­suh­teet. Ja sil­ti sit­ten aina rumas­ti kilt­tei­lee kaikkialla :)

  5. #3481. Perjantai, 26. elokuuta 2005 klo 11.09.55, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Nt: “Kilt­teys tun­tuu yksi­puo­li­sel­ta, kilt­ti on se joka aina tai­puu­ja joka ajat­te­lee muita.”

    Näin ollen mää­rit­te­let näkö­jään kai­ken kilt­tey­den sel­lai­sek­si, mitä minä pidän vain lii­al­li­se­na kilt­tey­te­nä. Jos kilt­tey­den mää­rit­te­lee noin niin sil­loin se ei ole hyvä ominaisuus.

    “Hyvä ihmi­nen on vai­keam­pi, voi olla että hän jos­sain tilan­teis­sa käyt­täy­tyy kuin kiltti”

    Eli kyse on ilmei­ses­ti aste-ero­jen eri­lai­ses­ta nimittämisestä.

    |Jani | Nt
    ------+-------------+---------------
    hyvä |kilt­ti | vähän kiltti
    huo­no |lii­an kilt­ti | kiltti 

    (No jopa on type­rän näköi­nen ole­tus­tyy­li näkö­jään pre-ele­men­teil­le kommenteissa.)

    Täs­sä ei siis mää­ri­tel­lä hyvää ja huo­noa, vaan tau­luk­kon on poi­mit­tu molem­mis­ta vain kilt­tey­teen liit­ty­vät käsitteemme.

    “ärsyt­tää kun on aja­tel­lut asi­aa ja kek­si­nyt sanot­ta­vaa­kin mut­ta fluns­sa myö­tä aivot eivät toimi”

    Sinul­la meis­tä kah­des­ta on sen­tään joku seli­tys sil­le, mik­sei­vät aivot toimi! :)

  6. #3482. Perjantai, 26. elokuuta 2005 klo 11.13.58, kirjoittanut Jani.
    Jani

    V.: “Itsea arve­lut­taa lap­sien hank­ki­mi­nen, kun tun­tee, ettei olis oikeen päte­vä anta­maan nii­tä eväi­tä lap­sel­le, mitä täs­sä maa­il­mas­sa tarttee.”

    Minul­la on täs­mäl­leen sama syy olla halua­mat­ta… tai ei halua­mat­ta, mut­ta hank­ki­mat­ta omia lap­sia. Tosia­sias­sa en edes usko, että niin riit­tä­viä eväi­tä, joi­ta itsel­tä­ni edel­lyt­täi­sin, on mah­dol­lis­ta kenen­kään kye­tä antamaan.

  7. #3483. Perjantai, 26. elokuuta 2005 klo 12.02.08, kirjoittanut Näkymätön tyttö.
    Näkymätön tyttö

    Minun­kin oli­si var­mas­ti pitä­nyt puhua lii­al­li­ses­ta kilt­tey­des­tä. Minul­le kilt­teys on täl­lä het­kel­lä nega­tii­vi­nen käsi­te, ehkä sik­si että yri­tän kas­vaa vah­vak­si tai jotain.
    Muis­tin sen aja­tuk­se­ni, liit­tyen Veloe­nan kom­ment­tiin. Kilt­tey­teen liit­tyy tot­te­le­vai­suus, siis lap­sen kas­va­tuk­sen kan­nal­ta. Hyvyys taas todel­la­kin vaa­tii kapi­naa välil­lä (esim. Gand­hi), minus­ta itses­tä­ni ei sii­hen ole. Tot­te­len auto­maat­ti­ses­ti höl­mö­jä­kin sään­tö­jä ja se ärsyttää.

  8. #3484. Perjantai, 26. elokuuta 2005 klo 13.17.00, kirjoittanut Sun äitis.
    Sun äitis

    Kun­non kan­sa­lai­sik­si, joo. Entä­pä onnel­li­sik­si ja tasa­pai­noi­sik­si ihmi­sik­si? Onko se lii­kaa toivottu?

    Olen kun­non kan­sa­lai­nen (kos­ka mak­san vero­ni ja muut sitou­muk­se­ni ajal­laan, nou­da­tan nopeus­ra­joi­tuk­sia enkä rähi­nöi kaduil­la). Sen lisäk­si olen onnel­li­nen ihmi­nen, tasa­pai­nos­ta en niin tiedä!

    Onnel­li­sik­si tul­laan, kun saa­daan ja anne­taan riit­tä­väs­ti rak­kaut­ta ja hyväk­syn­tää. Tämä on ollut tot­ta niin lap­suus­ko­dis­sa­ni kuin aikuis­ko­dis­sa­ni (ajoit­tain äidyn mol­laa­maan mies­tä­ni, joka välil­lä on täy­si bron­to­sau­rus. Sii­tä ei sil­ti pää­se yli eikä ympä­ri, että rak­kaut­ta ja hyväk­syn­tää hän­kin tar­joi­lee niin minul­le kuin lapsillemme).

    Kun äiti­ni teki kuo­le­maa säde­hoi­tokli­ni­kal­la, hän arvioi kas­va­tus­ta­voit­tei­taan ja niis­sä onnis­tu­mis­taan. Hän sanoi pyr­ki­neen­sä kas­vat­ta­maan mei­tä niin, että oli­sim­me itse­näi­siä, mut­ta toi­set ihmi­set huo­mioon otta­via. Hän koki onnis­tu­neen­sa hyvin itse­näi­syys­kas­va­tuk­ses­sa, mut­ta epä­on­nis­tu­neen­sa empatiakasvatuksessa.

    Itse­näi­nen ihmi­nen ei ole lii­an kilt­ti. Hän ei aset­tau­du yli­kä­vel­tä­väk­si. Jos itse­näi­syys muut­tuu itsek­kyy­dek­si, hävi­ää lii­an kilt­tey­den lisäk­si myös hyvyys.

    Hyvä, ei lii­an kilt­ti, ihmi­nen on siis itse­näi­nen (itsel­leen hyvä), mut­ta empaat­ti­nen (toi­sel­le hyvä).

    PS Var­tut­tua­ni sen ikäi­sek­si kuin äiti­ni oli kuol­les­saan, olen itseä­ni tark­kai­le­mal­la tul­lut sii­hen tulok­seen, että äiti näki nuo­res­sa minus­sa itse­näi­syy­den yli­ko­ros­tu­nee­na. Todel­li­suu­des­sa olen tur­han useinkil­tis­ti anta­nut mui­den tar­pei­den ajaa omie­ni ohi. Pait­si että sil­loin­kin olen kyl­lä yrit­tä­nyt selit­tää, että kysy­myk­ses­sä oli oma itse­näi­nen valin­ta­ni!

    Sen sijaan äiti suri suot­ta epä­on­nis­tu­mis­taan empaat­ti­sek­si kas­vat­ta­ja­na. Oma ja sisa­rus­te­ni ura ja elä­mä osoit­ta­vat, että toi­sis­ta ihmi­sis­tä välit­tä­väs­sä kodis­sa kas­va­mi­nen on sit­ten­kin teh­nyt meis­tä itses­täm­me­kin kes­ki­mää­räi­sen välit­tä­viä ihmisiä.

  9. #3485. Perjantai, 26. elokuuta 2005 klo 13.27.22, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Nt: “Tot­te­len auto­maat­ti­ses­ti höl­mö­jä­kin sään­tö­jä ja se ärsyttää.”

    Ymmär­rän, ja samaa vikaa on minus­sa­kin. En ehkä tosin niin­kään auto­maat­ti­ses­ti, mut­ta en uskal­la kapi­noi­da ääneen. Tun­nen vain kuris­tu­va­ni hil­jaa sisäl­tä­päin, kun teen jotain, mitä en koe mielekkääksi.

    Tuo oli hyvin sanot­tu, että hyvyys vaa­tii välil­lä kapinaa.

  10. #3486. Perjantai, 26. elokuuta 2005 klo 13.34.04, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Äiti: Lie­nee­kö äidil­lä­si ollut kans­sa hiu­kan lii­an kilt­tey­den puo­lel­le mene­vä käsi­tys sii­tä, mis­sä empa­tian ja itse­näi­syy­den väli­nen raja menee ja kun oma­si poik­ke­si sii­tä itse­näi­syy­den suun­taan, hän koki epä­on­nis­tu­neen­sa? Aja­te­lin vain, kun minul­la on vähän sem­moi­nen käsi­tys, että tämä lii­ka kilt­teys on var­sin­kin nais­ten ongel­ma, ja että se kas­vaa, kun men­nään suku­pol­via taaksepäin.

    (Sii­tä edel­leen tuli mie­lee­ni jut­tu kau­ran uhrau­tu­ja­nai­sis­ta.)

  11. #3487. Perjantai, 26. elokuuta 2005 klo 14.17.47, kirjoittanut Pälli.
    Pälli

    Minä luu­len, kuten Näky­mä­tön tyt­tö kir­joi­tit, että lii­ka kilt­teys syn­tyy sii­tä kun ei hyväk­sy itse­ään, jol­loin tar­vit­see pal­jon enem­män mui­den hyväk­syn­tää. Tähän oli­si apu­na se, mis­tä Sun äitis kir­joit­ti - että van­hem­mat onnis­tui­si­vat rakas­ta­maan lap­si­aan ja tar­joa­maan sitä hyväksyntää.

    Aidos­ti kilt­ti ihmi­nen tun­tee itsen­sä, ja myös hyväk­syy itsen­sä, niin että uskal­taa olla eri miel­tä, sil­loin kun se on tar­peen. Aidos­ti kil­til­lä voi olla varaa uhrau­tua (en vie­lä luke­nut kau­ran jut­tua, joten tämä ei aina­kaan sil­lä taval­la viit­taa sii­hen), mut­ta sil­lä taval­la, että se ei ole ovi­ma­tok­si aset­tu­mis­ta. Eli joten­kin niin, että osaa aset­taa itsel­leen rajan, min­kä jäl­keen uhrau­tu­mi­nen on lii­al­lis­ta, tal­lat­ta­va­na ole­mis­ta. Ulko­puo­li­nen ei ehkä näe, mil­loin on kysy­mys lii­an kil­tis­tä, mil­loin aidos­ti kil­tis­tä ihmisestä.

    Ajat­te­len, että nämä ‘lii­an kilt­ti’ ja ‘aidos­ti kilt­ti’ ovat sem­moi­sia ide­aa­le­ja, eli että ei kukaan ole täy­sin kum­paa­kaan, vaan jotain sil­tä välil­tä, ja vaih­del­len eri tilanteissa.

    No, oli­ko­han täs­sä mitään, mitä ei oli­si jo sanottu. ;)

  12. #3488. Perjantai, 26. elokuuta 2005 klo 15.28.43, kirjoittanut pk_k.
    pk_k

    Ovat­ko ne äidin pik­ku kul­lan­nu­put aina niin kilt­te­jä vai esit­tä­vät­kö he vain aikuis­ten näh­den kilt­tiä ? Muis­tan mon­ta esi­merk­kiä ala-asteel­ta näis­tä, mones­ti tytöis­tä, jot­ka sit­ten ker­toi­vat opet­ta­jal­le kun Las­se (nimi muu­tet­tu) esi­mer­kik­si kiroi­li väli­tun­nil­la tai ei syö­nyt kaik­kea ruo­kaa. Las­se oli tuh­ma, ja nämä tytöt, olkoon vaik­ka Lau­ra ja Pau­la (nimet kek­sit­ty) oli­vat kilt­te­jä mal­liop­pi­lai­ta. Hie­man samaan tapaan kuin Simp­so­neis­sa­kin on ne kak­si tyt­töä, jot­ka Bar­tia kiusaa­vat kun opet­ta­ja ei näe. Kui­ten­kin nämä tytöt saa­vat kai­ken kii­tok­sen ja pään­si­li­tyk­set ja aikui­set luu­le­vat hei­dän ole­van kilttejä.

    Täl­lä ajan takaa sitä, että näkyy­kö se kilt­teys tois­ten sil­mis­sä ja sen perus­teel­la lei­mau­tuu kil­tik­si vai voi­ko se olla huo­maa­ma­ton­ta ja kukaan ei sitä notee­raa vaik­ka oli­sit­kin kovin kilt­ti ihminen ?

  13. #3489. Perjantai, 26. elokuuta 2005 klo 15.39.04, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Päl­li: “No, oli­ko­han täs­sä mitään, mitä ei oli­si jo sanottu”

    No oli­han toki, paljonkin!

    Minä olen äärim­mäi­syyk­sien ihmi­nen, enkä pel­käs­tään sanois­sa­ni, mut­ta sil­ti­kin täs­sä tapauk­ses­sa täy­tyy täs­men­tää, että näi­tä äärim­mäi­syyk­siä näkee hyvin har­voin käy­tän­nös­sä. Jos siis puheis­ta­ni saa sen käsi­tyk­sen, että ajat­te­len ihmi­siä vaik­ka joko kilt­tei­nä tai ei-kilt­tei­nä tai muil­la mus­ta­val­koi­sil­la mit­ta­reil­la, niin se ei pidä paikkaansa.

    “Aidos­ti kilt­ti ihmi­nen tun­tee itsen­sä, ja myös hyväk­syy itsen­sä, niin että uskal­taa olla eri miel­tä, sil­loin kun se on tarpeen.”

    Aina­kin minun koh­dal­la itse­ni hyväk­sy­mät­tö­myys on mah­dol­li­nen syyl­li­nen lii­kaan kilt­tey­tee­ni, jos­kaan minul­le se ei ole niin­kään ongel­mal­lis­ta sii­nä mie­les­sä, että­kö ajat­te­li­sin ole­va­ni mui­ta huo­nom­pi, vaan ainoas­taan sen takia, että muut hyväk­sy­vät itsen­sä.

    Minä en siis edes pin­nis­te­le hyväk­syäk­se­ni itse­ni, vaan en hyväk­sy itseä­ni sik­si, etten ole itse aset­ta­mie­ni vaa­ti­muk­sien veroi­nen - eikä ole kukaan muu­kaan, mis­tä syys­tä minul­le on ongel­mal­lis­ta se, että muut käyt­täy­ty­vät siten kuin oli­si­vat hyväk­syt­ty­jä (mitä ilmei­ses­ti koke­vat olevansa).

    Täs­sä suh­tees­sa olen ollut ais­ti­vi­na­ni tuon Veloe­nan ajat­te­le­van (tai ehkä tun­tea oli­si täs­sä osu­vam­pi ver­bi) omal­la koh­dal­laan samoin.

  14. #3490. Perjantai, 26. elokuuta 2005 klo 15.51.15, kirjoittanut Jani.
    Jani

    pk_k: Sanoi­sin, että esi­merk­ki­si kal­tai­sis­sa tapauk­sis­sa juu­ri se lap­si, joka ottaa kiusaa­mi­sen vas­taan ilman, että ker­too sii­tä on nime­no­maan tiel­lä koh­ti lii­kaa kilt­teyt­tä (eivät­kä kiusaa­jat sii­tä huo­li­mat­ta suin­kaan ole “aidos­ti” kilt­te­jä). Jos­tain syys­tä sel­lai­nen lap­si ajat­te­lee, että on kaik­kein paras­ta, että hän pitää tämän koke­muk­sen­sa sisällään.

    Syyt tähän halut­to­muu­teen puo­lus­taa itseä voi­vat olla hyvin­kin moni­mut­kai­set, mut­ta sii­tä huo­li­mat­ta esi­merk­ki­si oli var­sin oival­luk­sia­tuot­ta­va, sil­lä juu­ri nii­tä syi­tä ja las­ta täl­lai­ses­sa tilan­tees­sa poh­ti­mal­la on ehkä mah­dol­lis­ta pääs­tä käsik­si sii­hen, mis­tä tämä nyt käsil­lä ole­va lii­an kil­tin ihmi­sen ilmiö on tehty.

  15. #3491. Perjantai, 26. elokuuta 2005 klo 16.05.20, kirjoittanut Arnaía.
    Arnaía

    Itsel­le­ni ero on sel­keäm­pi kun ajat­te­lee kilt­tey­den ja hyvyy­den eroa - kilt­teys tar­koit­taen suun­nil­leen sitä mis­tä tääl­lä on puhut­tu lii­al­li­se­na kilt­tey­te­nä ja hyvyys taas jotain oikeas­ti tavoi­tel­ta­vaa, “oikean­lais­ta kilt­teyt­tä”. Hyvä ihmi­nen tekee niin kuin on oikein (kokee oikeak­si) riip­pu­mat­ta mui­den mie­li­pi­teis­tä tai mitä muut ajat­te­le­vat tms. Ja täl­lä oikein teke­mi­sel­lä tar­koi­tan että oikein itse­ään ja kaik­kia mui­ta koh­taan (ide­aa­li). Kun taas kilt­ti yrit­tää ajat­te­lee mui­ta kyl­lä mut­ta ei itse­ään. Taval­laan oikein toi­mi­van ihmi­sen teot ovat oikein riip­pu­mat­ta sii­tä mitä muut ajat­te­le­vat tai huo­maa­ko kukaan nii­tä; kilt­teys taas huo­nos­sa mer­ki­tyk­ses­sä on juu­ri mui­den mie­lik­si teke­mis­tä. Ja jos tekee aina muil­le mie­lik­si ei voi ottaa itse­ään ja omaa etu­aan huo­mioon, ja tekee “vää­rin” itse­ään koh­taan. Taval­laan hyvä pyr­kii toi­mi­maan niin että hyväk­syy itse toi­min­tan­sa, kilt­ti taas hakee mui­den hyväk­syn­tää eli on mie­lik­si muille.

    Itsel­lä­ni sopi­va työ­ka­lu on ollut juu­ri kilt­tey­den ja hyvyy­den erot­ta­mi­nen toi­si­taan: hyvyys ja oikein teke­mi­nen on tavoi­tel­ta­vaa, kilt­teys ei. Mut­ta se vaa­tii roh­keut­ta, pyr­ki­mäl­lä hyvyy­teen, aset­ta­mal­la tavoit­teet ja rajat (esim. perik­sian­ta­mi­sel­le) itse, siis sen mukaan min­kä kokee oikeak­si, toi­min­ta ei usein­kaan ole ulkoi­ses­ti suo­raan mui­den mieleen.

  16. #3492. Perjantai, 26. elokuuta 2005 klo 16.48.53, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Arnaía: Vai­kut­taa sil­tä, että ter­mi­no­lo­gia­si on samoil­la lin­jal­la Näky­mät­tö­män tytön kans­sa juu­ri tuol­ta kilt­tey­den ja minun lii­ak­si kilt­tey­dek­si nimit­tä­mä­ni asian osalta.

    “Hyvä ihmi­nen tekee niin kuin on oikein (kokee oikeak­si) riip­pu­mat­ta mui­den mie­li­pi­teis­tä tai mitä muut ajat­te­le­vat tms. Ja täl­lä oikein teke­mi­sel­lä tar­koi­tan että oikein itse­ään ja kaik­kia mui­ta koh­taan (ide­aa­li). Kun taas kilt­ti yrit­tää ajat­te­lee mui­ta kyl­lä mut­ta ei itseään.”

    Minä väit­täi­sin, että kyl­lä kilt­ti­kin ihmi­nen tekee sen, mikä on oikein, jos se on sel­lais­ta, että se on oikein itseä ja kaik­kia mui­ta koh­taan. Kil­tin ihmi­sen erot­ta­va tilan­ne syn­tyy, kun se, mikä on oikein itseä koh­taan on ris­ti­rii­das­sa sen kans­sa, mikä on oikein mui­ta koh­taan. Täl­löin kilt­ti ihmi­nen valit­see sen, mikä on oikein mui­ta koh­taan. Täs­tä syys­tä haluan kilt­tey­den hyvyy­den arvioi­mi­sek­si liit­tää sii­hen sen mää­rän: toi­si­naan tapah­tu­va­na se on hyvä, mut­ta lii­an usein tapah­tu­va­na huono.

    “Taval­laan hyvä pyr­kii toi­mi­maan niin että hyväk­syy itse toi­min­tan­sa, kilt­ti taas hakee mui­den hyväk­syn­tää eli on mie­lik­si muille.”

    Ymmär­rän. Kyse on eri­lai­sis­ta ohjenuorista.

    Entä­pä, jos hyvä ihmi­nen toi­mii oman ohje­nuo­ran­sa mukaan niin kuin kilt­ti ja aset­taa mui­den edun oman etun­sa edel­le (sil­lä sehän ei vält­tä­mät­tä ole ris­ti­rii­das­sa sen kans­sa, että voi­si hyväk­syä toi­min­tan­sa) - onko hän sil­loin kilt­ti, vai­ko edel­leen hyvä, ja toi­min­ta vain näyt­tää kil­tin toiminnalta?

    “Itsel­lä­ni sopi­va työ­ka­lu on ollut juu­ri kilt­tey­den ja hyvyy­den erot­ta­mi­nen toi­si­taan: hyvyys ja oikein teke­mi­nen on tavoi­tel­ta­vaa, kilt­teys ei.”

    Luu­len ymmär­tä­vä­ni tämän­kin. Ja olet oikeas­sa, että täl­lai­sel­la jaot­te­lul­la se hyvyy­den tavoit­te­lu tosi­aan­kin vaa­tii roh­keut­ta, aina­kin, jos tämän hyvän ja kilt­tey­den erot­ta­mi­sen on jou­tu­nut teke­mään itse (eli ei ole pie­ne­nä saa­nut sii­hen ulko­puo­lis­ta mallia).

  17. #3493. Perjantai, 26. elokuuta 2005 klo 17.05.40, kirjoittanut pk_k.
    pk_k

    Ongel­ma on, vaik­ka kuin­ka oli­sit oikea­mie­li­nen ja kir­ka­sot­sai­nen kilt­ti, kukaan ei piit­taa. Ei kukaan. Iso­äi­din oikeas­ti, ei piit­taa, jos et pidä puo­lia­si, kun pääl­tä­si kävel­lään tai oikeuk­sia­si rikotaan.

    Olet se muka­va tyyp­pi, joka on aina val­mii­na aut­ta­maan kaik­kia, ei kos­kaan sano kenel­lek­kään pahas­ti ja jon­ka puo­leen voi aina kään­tyä. Jos joku sinua sol­vaa niin olet vain hil­jaa ja pyrit pois­tu­maan huo­maa­mat­ta pai­kal­ta. Mie­lel­lään väl­tät tilan­tei­ta jois­sa voit jou­tua puo­lus­tau­tu­maan tai korot­ta­maan ääntäsi.

    Ja sit­ten jos ereh­dyt jonain päi­vä­nä hie­man oikeuk­sia­si puo­lus­ta­maan, auta armias mikä mek­ka­la sii­tä syn­tyy! Kuin tuo keh­taa !? Tuo hissukka ?!

    Niin ja se Las­se, jos­ta aikai­sem­min kir­joi­tin, eihän hänel­lä ole mah­dol­li­suut­ta puo­lus­tau­tua, hän­hän teki vää­rin ja sil­lä hyvä. Lau­ra ja Pau­la taas teki­vät aivan oikein ker­toes­sa opel­le. Joten sil­lä sipu­li, niin­ku Gus­tafs­son sano.

    Mie­les­tä­ni ihmi­nen ei perus­luon­teel­taan ole kilt­ti, vaan se on opit­tua. Onko Pik­ku-Huk­ka oikeas­ti kilt­ti ? Alun­pe­rin­hän se piir­ret­tiin ilkeäm­mäk­si kuin Sepe. Itseä­ni on aina ärsyt­tä­nyt lukea sitä Pik­ku-Huk­kaa, kun se muka on aina niin kilt­ti. Toi­nen on Pepi, sitä ei kos­kaan jak­sa lukea koko­naan, eikä Hiawat­haa sen paremmin.

  18. #3494. Perjantai, 26. elokuuta 2005 klo 18.38.16, kirjoittanut Jani.
    Jani

    pk_k: Näin­hän se on: ei sil­lä kilt­tey­del­lä ole mitään mer­ki­tys­tä. Ellei se satu yksiin tuon Arnaían mai­nit­se­man hyvän, eli oman oikein teke­mi­sen uskon kans­sa, sii­tä ei saa mitään palkintoa.

    Mai­nit­se­ma­si kol­me hah­moa oli­vat minus­ta Aku Ankan tyl­sin­tä antia. Vaan vas­ta­kos minua vitut­ti­vat ne Akun omat seik­kai­lut, jois­sa se yrit­ti par­haan­sa, ja sit­ten lopul­ta kaik­ki muut pila­si­vat sen tou­hut ja oli­vat käy­mäs­sä sen kimp­puun. How fuc­ked up is that?

  19. #3495. Lauantai, 27. elokuuta 2005 klo 10.56.39, kirjoittanut Tiina K.
    Tiina K

    Kilt­tey­des­sä lie­nee samat ulot­tu­vuu­det kuin riip­pu­vuu­des­sa­kin: on hyvää kilt­teyt­tä kuten riip­pu­vuut­ta­kin ja huo­noa kiltteyttä.

    Mei­tä nai­sia tun­ne­tus­ti kas­va­te­taan kil­teik­si, myön­ty­vik­si eikä vihan ilmai­se­mi­nen ole sopi­vaa. Niin­pä se voi­kin naa­mioi­tua kilt­tey­den kaa­puun. Eikö­hän jokai­nen meis­tä tun­ne “kilt­te­jä” ihmi­siä, jot­ka itsea­sias­sa käyt­tä­vät val­taa täl­lä kilt­tey­del­lään. Kilt­teys voi kai olla myös vas­tuun pakoilua.

    Ja mil­lai­sia tun­tei­ta kilt­teys kil­tis­sä herät­tää? Aika tavan­omais­ta tun­tuu ole­van se, että kilt­ti kokee anta­neen­sa kaik­ken­sa, saa­mat­ta mitään vas­ti­neek­si, kat­ke­roi­tuu ja vetää mart­tyy­ri­kor­tin esiin.

    Minä pidän slo­ga­ni­na­ni tätä: “Älä ole kilt­ti, vaan vaadi!” ;-)

  20. #3496. Lauantai, 27. elokuuta 2005 klo 11.37.50, kirjoittanut manis.
    manis

    Kii­tos, kii­tos, kii­tos kil­tit lap­set täs­tä syväs­tä kes­kus­te­lus­ta! Ei mitään oma­pe­räis­tä lisät­tä­vää. Tii­na K kir­joit­ti, että kilt­teys voi olla vas­tuun pakoi­lua. Läh­ti­si­kö­hän tämä pur­kau­tu­maan vaik­ka sii­tä, että kilt­ti opet­te­li­si hyväk­sy­mään tuh­muut­taan, kes­kin­ker­tai­suut­taan ja kes­ken­kas­vui­suut­taan vaik­kei tie­tys­ti saa­kaan sii­hen tukea; sepä tuh­muu­des­sa niin pahal­ta kil­tis­tä tun­tuu­kin, sil­loin aset­tuu vas­tuuseen vail­la tukea ja hyväk­syn­tää. Oli­si siis kilt­ti ensin itse­ään koh­taan. Itse (lii­an?) kilt­ti­nä tun­nis­tan, että itsel­leen on hyvin vai­kea sal­lia mitään tuh­maa ja ala­mit­tais­ta. Ris­ti­rii­to­ja syn­tyy, kun noi­ta omi­nai­suuk­si­aan itsel­tään pii­lot­te­lee. - Toi­saal­ta tois­ten “tuh­ma” koh­te­lu juon­tuu itsen­sä aliar­vos­ta­mi­ses­ta. Ei näe omaa vai­ku­tus­taan eikä sen epä­oi­keu­den­mu­kai­suut­ta, kos­ka kokee ole­van­sa ala­kyn­nes­sä ja pää­hän­pot­kit­tu löhtökohtaisesti.

  21. #3497. Lauantai, 27. elokuuta 2005 klo 13.09.23, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Tuh­muu­den nos­ta­mi­nen esil­le kilt­tey­den vas­ta­koh­ta­na tun­tuu pal­jas­ta­van sen, mitä tähä­nas­ti­ses­sa kes­kus­te­lus­sa on pidet­ty kilt­tey­te­nä, yksiu­lot­tei­suu­den: tuh­ma­han voi teh­dä tuh­muuk­sia, jot­ka eivät kovin­kaan suo­ra­nai­ses­ti lii­ty sosi­aa­li­siin tilan­tei­siin, ihmis­ten välit­tö­mään kans­sa­käy­mi­siin. Äärie­si­merk­ki­nä voi­si aja­tel­la vaik­ka­pa yhtei­sen omai­suu­den tuhoa­mis­ta tai myymälävarkautta.

    Tuo mani­sin (manik­sen?) lausah­dus, että tuh­muu­des­sa kil­tis­tä tun­tuu pahal­ta se, että sil­loin aset­tuu vas­tuuseen vail­la tukea ja hyväk­syn­tää, oli minus­ta hyvin sanot­tu. Jos tähän liit­täi­si tuon Arnaían aiem­man hyvyy­sa­jat­te­lun, niin se sisäl­täi­si sekä kil­tin että tuh­man, ja täs­tä tuen ja hyväk­syn­nän puut­tees­ta joh­tuen se vaa­tii sitä rohkeutta.

    Täy­tyy kyl­lä sanoa, että jos puo­len vuo­den keik­ka­ni Suo­men armei­jas­sa jotain opet­ti, niin se oli juu­ri se, että pel­käs­tään kilt­ti ei kan­na­ta olla. Se on yksin­ker­tai­ses­ti jär­je­tön­tä, kos­ka sil­loin jää ala­kyn­teen, eikä palk­ka­na ole mitään muu­ta kuin oman pään sisäi­nen marttyyrinkruunu.

  22. #3498. Lauantai, 27. elokuuta 2005 klo 13.31.12, kirjoittanut Näkymätön tyttö.
    Näkymätön tyttö

    Minus­ta jos­kus tun­tuu että kilt­ti ihmi­nen (tai ehkä vain minä itse) pitää itse­ään mui­ta parem­pa­na. Hän ei valeh­te­le eikä varas­ta eikä ryyp­pää eikä yli­tä katua punai­sil­la, ei niin kuin se tuh­ma mas­sa, jon­ka ylä­puo­lel­la kilt­ti ihmi­nen on. Jos hän ei saa hyväk­syn­tää täs­sä maa­il­mas­sa niin aina­kin seu­raa­vas­sa (jos siis sat­tui­si usko­maan tuon­puo­lei­seen mitä minä en tee). Kun aloin käyt­tä­mään vähän alko­ho­lia niin vai­kein­ta sii­nä oli hyväk­syä että olen kuin kaik­ki muut­kin, yhtä “paha”. Eikä abso­lu­tis­mi ollut teh­nyt minus­ta yhtään sen parem­paa ihmistä.
    Aja­tuk­se­ni ovat vähän seka­via enkä ole var­ma olen­ko oikeas­ti sitä miel­tä mut­ta tun­tuu että kilt­tey­den ja hyvyy­den erot­taa tois­taan motii­vit, teot voi­vat olla aivan samat. Kilt­ti toi­mii saa­dak­seen hyväk­syn­tää, miel­lyt­tääk­seen mui­ta, kos­ka sään­nöis­sä niin sano­taan, kos­ka niin on käs­ket­ty tai kos­ka se on ylei­nen nor­mi. Hyvä ihmi­nen toi­mii kos­ka niin kuu­luu teh­dä, oman­tun­ton­sa poh­jal­ta, mui­ta aut­taak­seen (hyvyys on aika ongel­mal­lis­ta, mikä on oikeas­taan hyvää, oma­tun­to ei ehkä ole aina oikeas­sa). Tai jotain sel­lais­ta. Jos kilt­ti tör­mää kou­lu­kiusauk­seen hän kan­te­lee opet­ta­jal­le, hyvä taas puut­tuu tilan­tee­seen itse.
    Jos hyvyy­teen liit­tyy roh­keus onko kilt­tey­des­sä aina (yleen­sä) muka­na arkuutta?

  23. #3499. Lauantai, 27. elokuuta 2005 klo 14.33.45, kirjoittanut Arnaía.
    Arnaía

    Oli­sin samoil­la lin­joil­la Janin kans­sa, hyvä arvioi tilan­ne­koh­tai­ses­ti onko oma etu vai mui­den tär­keäm­pää, kun taas lii­an kilt­ti aset­taa mui­den edun aina oman­sa edelle.

    “Entä­pä, jos hyvä ihmi­nen toi­mii oman ohje­nuo­ran­sa mukaan niin kuin kilt­ti ja aset­taa mui­den edun oman etun­sa edel­le (sil­lä sehän ei vält­tä­mät­tä ole ris­ti­rii­das­sa sen kans­sa, että voi­si hyväk­syä toi­min­tan­sa) - onko hän sil­loin kilt­ti, vai­ko edel­leen hyvä, ja toi­min­ta vain näyt­tää kil­tin toiminnalta?”

    Öh, en nyt tar­koit­ta­nu että hyvä ja kilt­ti oli­si­vat toi­sen­sa pois­sul­ke­via kate­go­rioi­ta; taval­laan­han hyvä ihmi­nen on kilt­ti juu­ri sil­lä­ta­val­la kuin kilt­teys on “hyvä” omi­nai­suus, vie­mät­tä sitä lii­al­li­suuk­siin. Ja voi­han tul­la vas­taan tilan­ne että hyvä ihmi­nen toi­mies­saan oman moraa­li­ta­jun­sa mukaan toi­mii ulkoi­ses­ti sel­lai­sel­la taval­la että muut pitä­vät lii­an kilt­ti­nä. Eli oli­sin Näky­mät­tö­män Tytön kans­sa samaa miel­tä että huo­non kilt­tey­den ja hyvän, tai hyvyy­den, ero on motivaatiossa.

    Tuli mie­leen että eihän se opet­ta­jal­le kan­te­le­va tyt­tö ole “oikeas­ti” kilt­ti vaan esit­tää kilt­tiä, kan­te­lee mui­den vir­heis­tä koros­taak­seen omaa vir­heet­tö­myyt­tään ja aset­taak­seen itsen­sä edul­li­seen valoon. Vii­sas opet­ta­ja tie­tys­ti oli­si kan­nus­ta­mat­ta kan­te­luun ja pal­kit­se­mat­ta siitä.

    Ehkä suu­rin ero mie­les­tä­ni on että kilt­ti pitää olla jot­ta saa jäl­ki­ruo­kaa, muut pitäi­si­vät tms (siis palk­kion takia, ei kilt­tey­den itsen­sä takia) mut­ta hyvyyt­tä tuli­si (aina­kin minun oman­tun­to­ni mie­les­tä) tavoi­tel­la sen itsen­sä takia. Juu­ri sik­si kilt­ti tar­vit­see ylei­söä ja kiitosta.

  24. #3500. Lauantai, 27. elokuuta 2005 klo 14.47.33, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Minä valeh­te­len ja yli­tän kadun punai­sil­la tun­te­mat­ta min­kään­lai­sia tun­non­tus­kia, mut­ta pidän sil­ti itseä­ni lii­an kilt­ti­nä. Täs­sä­kin tai­ta­vat tul­la esiin käsi­te-erot: minä lii­tän sen kilt­tey­den hyvin (lii­an?) vah­vas­ti juu­ri kans­sa­käy­mis­ti­lan­tei­siin. No, valeh­te­le­mi­nen­kin tie­tys­ti liit­tyy nii­hin, mut­ta en minä valeh­te­le kuin tar­vit­taes­sa ja yleen­sä vain suju­voit­taak­se­ni asioi­ta ven­to­vie­rai­den kanssa.

    Abso­lu­tis­ti minä sen sijaan olen ja tot­ta tosi­aan, pidän itseä­ni sii­nä suh­tees­sa mui­ta parem­pa­na. Samal­la taval­la kuin pidän itseä­ni tupa­koit­si­joi­ta parem­pa­na ja kah­vin­juo­jia parem­pa­na. Tämän lisäk­si pidän sel­lai­sia ihmi­siä, jot­ka kyke­ne­vät kont­rol­loi­maan syö­mis­tään, itseä­ni parem­pa­na, kos­ka minä en sii­hen pysty.

    Mut­ta minul­le, toi­sin kuin Näky­mät­tö­mäl­le tytöl­le, sään­nöt eivät ole tär­kei­tä - tai tar­kem­min sanot­tu­na itse­ni ulko­puo­lel­ta ase­te­tut sään­nöt eivät ole tär­kei­tä. Itse asias­sa minä päin vas­toin inhoan nii­tä, sil­lä koen, että jokai­sen pitäi­si teh­dä kuten minä: luo­da omat sään­tön­sä siten, että ne jät­tä­vät tilaa myös toi­sil­le, ja kye­tä myös nou­dat­ta­maan nii­tä. Nämä itse ase­te­tut sään­nöt, nii­den nou­dat­ta­mi­nen sit­ten puo­les­taan onkin minul­le aivan yli­ver­tai­sen tärkeää.

  25. #3501. Lauantai, 27. elokuuta 2005 klo 14.49.25, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Arnaía: “Öh, en nyt tar­koit­ta­nu että hyvä ja kilt­ti oli­si­vat toi­sen­sa pois­sul­ke­via kate­go­rioi­ta; taval­laan­han hyvä ihmi­nen on kilt­ti juu­ri sil­lä­ta­val­la kuin kilt­teys on »hyvä« omi­nai­suus, vie­mät­tä sitä liiallisuuksiin.”

    Ok. En vih­jan­nut­kaan niin että oli­sit tar­koit­ta­nut nii­den ole­van toi­sen­sa pois­sul­ke­via, vaan esi­tin hypo­teet­ti­sen kysy­myk­se­ni vain tes­ta­tak­se­ni, olin­ko ymmär­tä­nyt oikein, mitä tar­koi­tit. Vai­kut­taa sil­tä, että olin.

Tämän postauksen kommentointi on suljettu.

  • kesäkuu 2012
  • toukokuu 2012
  • huhtikuu 2012
  • maaliskuu 2012
  • helmikuu 2012
  • tammikuu 2012
  • joulukuu 2011
  • marraskuu 2011
  • lokakuu 2011
  • syyskuu 2011
  • elokuu 2011
  • heinäkuu 2011
  • kesäkuu 2011
  • toukokuu 2011
  • huhtikuu 2011
  • maaliskuu 2011
  • helmikuu 2011
  • tammikuu 2011
  • joulukuu 2010
  • marraskuu 2010
  • lokakuu 2010
  • syyskuu 2010
  • elokuu 2010
  • heinäkuu 2010
  • kesäkuu 2010
  • toukokuu 2010
  • huhtikuu 2010
  • maaliskuu 2010
  • helmikuu 2010
  • tammikuu 2010
  • joulukuu 2009
  • marraskuu 2009
  • lokakuu 2009
  • syyskuu 2009
  • elokuu 2009
  • heinäkuu 2009
  • kesäkuu 2009
  • toukokuu 2009
  • huhtikuu 2009
  • maaliskuu 2009
  • helmikuu 2009
  • tammikuu 2009
  • joulukuu 2008
  • marraskuu 2008
  • lokakuu 2008
  • syyskuu 2008
  • elokuu 2008
  • heinäkuu 2008
  • kesäkuu 2008
  • toukokuu 2008
  • huhtikuu 2008
  • maaliskuu 2008
  • helmikuu 2008
  • tammikuu 2008
  • joulukuu 2007
  • marraskuu 2007
  • lokakuu 2007
  • syyskuu 2007
  • elokuu 2007
  • heinäkuu 2007
  • kesäkuu 2007
  • toukokuu 2007
  • huhtikuu 2007
  • maaliskuu 2007
  • helmikuu 2007
  • tammikuu 2007
  • joulukuu 2006
  • marraskuu 2006
  • lokakuu 2006
  • syyskuu 2006
  • elokuu 2006
  • heinäkuu 2006
  • kesäkuu 2006
  • toukokuu 2006
  • huhtikuu 2006
  • maaliskuu 2006
  • helmikuu 2006
  • tammikuu 2006
  • joulukuu 2005
  • marraskuu 2005
  • lokakuu 2005
  • syyskuu 2005
  • elokuu 2005
  • heinäkuu 2005
  • kesäkuu 2005
  • toukokuu 2005
  • huhtikuu 2005
  • maaliskuu 2005
  • helmikuu 2005
  • tammikuu 2005
  • joulukuu 2004
  • marraskuu 2004
  • lokakuu 2004
  • syyskuu 2004
  • elokuu 2004
  • heinäkuu 2004
  • kesäkuu 2004
  • toukokuu 2004
  • huhtikuu 2004
  • maaliskuu 2004
marginaalin HTML5-moottorina
WordPress 6.9 ja ubudu.
all rights reversed
tietosuojakäytäntö