“That was a real kick and good for laughs and lashings of the old ultraviolence.”
#1493. Sunnuntai, 4. syyskuuta 2005 klo 4.53.20, kirjoittanut Jani. 10
Tänä yönä en aio nukkua, jotta huomisiltana uni maittaisi kunnolla. Siitä onkin vuosia, kun tein tätä viimeksi. Silloin olin jo hyvää vauhtia tulossa hulluksi. #
Pureksitaanpa ajankuluksi vaikka nuo eilisiltaiset elokuvat. Uhrilampaat oli paljon parempi kuin muistinkaan, varsinkin alkupuoleltaan. Ehkä se on tuo surkea loppupuoli siinä, minkä takia se ei ole jäänyt paremmin mieleen. #
Jodie Fosterin Clarice on aivan tajuttoman rasittava! Se on sellainen ressukka, mikäs se nimitys nyt onkaan semmoiselle… keto-orvokki? Joka tapauksessa täysin epäuskottava hahmo FBI:n murharyhmäläiseksi. Minun oli pakko panna televisio äänettömälle lopussa, kun se huohotus ja tärinä otti niin luonnolle. Potkut se olisi sietänyt saada törttöilystään eikä valmistua. #
No Sir Anthony oli toki vaikuttava. #
Sitten Hannibal. Tämä oli päinvastainen elokuva sikäli, että tämän alkupuoli oli aivan käsittämätöntä paskaa, mutta loppua kohti parani. Alkupuolen antikliimaksi, jossa nauroin epätoivoisen hysteerisesti, oli kohtaus, jossa italopoliisin piti kirjautua sisään päästäkseen lukemaan FBI:n Most Wanted -listaa. Eikä tätä epäkohtaa ole edes huomioitu IMDb:n mokasivulla! #
Oikeastaan elokuva alkoi minulle vasta siitä, kun Hannibal teurasti tämän ääliöpoliisin riemastuttavasti, hirttämällä ja suolistamalla hänet yhdellä kertaa. Nam! #
Vergerin kuolintapa, villisikojen hampaisiin joutuminen, oli kyllä melkoisen nyysö esitys ja sitäkin isompi pettymys, kun saman kohtalon oli vain hetkeä aiemmin kokenut yksi mitättömistä kätyreistä. Ohjaajat, huomio! Pääpahis kuuluu ruhjoa hengiltä mahdollisimman sadistisella tavalla, jonka tulee olla monin verroin julmempi kuin jonkun surkean kätyrin kuolintapa. Painakaa tämä maksiimi kaaliinne. #
Kusipäisen sovinistiagentin aivojensyöntikohtaus oli sitten taas sitäkin herkullisempaa (sic!) katsottavaa. Lisää tällaista, ohjaajat ja muut tarinankertojat! #
Punainen Lohikäärmekin kuulemma tulee joskus myöhemmin. #
Mutta vieläkään minä en tajua, että miten on muka mahdollista kuolla “oman kielen nielemiseen”. #
Minäkin valvon. Nukahdin Uhrilampaiden puolivälissä ja heräsin Hannibalin keskellä. Näiden elokuvien jälkeen olenkin virunut verkossa. Minusta tälläinen valvominen on mukavaa.
Minä olen aina tykännyt Uhrilampaista, mutta Hannibal oli minusta melkoista huttua. Clarice oli ihan vääränlainen ja se perhanan aivojensyönti ampui niin älyttömästi yli että kyllästyin koko elokuvaan.
Punainen lohikäärme oli huomattavasti parempi :)
Hannibal on visuaalisesti kaunis elokuva. Julianne Moorella on Hollywoodin kaunein profiili. Silti en tiedä, pidänkö leffasta. Olen tosin katsonut sen nyt kaksi kertaa, joten en minä sitä inhoakaan. Kyllä se Ridley jotain osaa.
Kirjaan ei tietenkään saisi koskaan verrata, mutta jotain on sanottava. Kirjaan verrattuna loppu on Hollywood-hötöä. Thomas Harrisin ratkaisu on astetta ankarampi. Harris on muuten etevä kirjailija, vaikka en dekkari/ rikos/ populaarikirjallisuutta juuri lue.
1991 oli aikamoinen verivuosi sekä kirjallisuudessa että elokuvissa: Bret Easton Ellisin American Psycho ja Uhrilampaat.
Parahin naali:
puhut viisaita. jodie foster on todella ärsyttävä. varsinkin sen murre on niin perkeleen raivostuttavan kuuloista, että oikea käsi alkaa huomaamatta hapuilla ampuma-asetta. jodie! opettele puhumaan! ja lopeta tärinä!
S.O.: Kappas! En siis sittenkään valvonut yksin Blogistaniassa. Minusta se on ärsyttävää, mutta valvomistakin ärsyttävämpää on myöhään iltapäivään nukkuminen. Siihen pikku hiljaa taas viruneen rytmin korjaamiseksi yritän nyt tällä shokkiterapialla itseäni puoskaroida.
Outi: Jotkut IMDb:ssä tuntuvat pitävän Punaista Lohikäärmettä jopa koko trilogian parhaana elokuvana. Panen toivoni siis sen varaan, sillä en ole vielä nähnyt sitä.
Jussi: Kyllä Ridley Scottilla on oma, tietynlainen tyylinsä, joka ei ole ihan sitä pahinta Hollywood-höttöä. Joskin entistä enemmän sen hötön suuntaan se tyyli tuntuu pikku hiljaa siirtyneen ajan kuluessa.
Minäkin olen peräti lukenut Uhrilampaat, mutta siitäkään en kyllä muista paljoakaan, lukuunottamatta sitä, että sitä lukiessani minulla oli omituinen tunne siitä, että olisin muka nähnyt sen elokuvan, vaikken silloin ollut. Tämän varmisti se, että kun sitten lopulta näin sen elokuvan, se ei muistuttanut ollenkaan sitä elokuvaa, josta kirja oli herättänyt muistikuvia. Outoa.
Niin kuin on outoa se, että tuo oli niinkin myöhään kuin 1991 tullut. Tajusin sen vasta, kun mainitsit sen. Sen tyylissä oli kyllä vielä hyvin vahvasti 80-lukulaisia vaikutteita.
api: Sinä sen sanoit! Kuuletko nyt, Jodie!
Minusta Punaisen lohikäärmeen alkuperäisfilmatisointi (http://www.imdb.com/title/tt0091474/) oli varsin toimiva. Tämänkö ne näyttävät nyt telsussa? Vai sen uudemman tekeleen?
Kuulemieni huhujen mukaan (lue: en jaksa etsiä, mistä luin sen) sen uudemman aikovat näyttää. Saisivat kyllä näyttää tuon vanhemmankin, vertailun vuoksi.