marginaali

Täällä huutaa N.N.

#1527. Keskiviikko, 14. syyskuuta 2005 klo 19.08.31, kirjoittanut Jani.

Naa­pu­ri­ta­lon kaka­roil­la on tapa­na huu­taa “äiii­tiii tee sitä­tai­tä­tä, tääl­läää huu­taa Pent­ti”, siis niin kuin sii­nä mai­nok­ses­sa se poi­ka. Ovat­ko ne oppi­neet sen sii­tä mai­nok­ses­ta, vai ihan oikeas­ti­ko lap­sil­la on muka tapa­na huu­taa sil­lä lail­la? Ei minun lap­suu­des­sa, meil­lä päin, kyl­lä. Minus­ta se kuu­los­taa ihan ihmel­li­sen teen­näi­sel­tä noin niin­kun las­ten huu­ta­mak­si. Eikä sen aiheut­ta­maa häm­men­nys­tä yhtään vähen­nä se, että se on kuin joku las­ten ver­sio soti­las­vies­tin­nän sinä-minä-peri­aat­tees­ta ja “ilmoit­ti alo­kas Nön­nön­nöö” -lei­keis­tä. #

 
•)) 20 kommenttia postaukselle Täällä huutaa N.N.. ↩
  1. #3834. Keskiviikko, 14. syyskuuta 2005 klo 19.14.17, kirjoittanut kolibri.
    kolibri

    Mina kyl­la huusin niin, jo 70-luvul­la Van­taal­la. Mai­nos­ta en ole nahnytkaan.

  2. #3835. Keskiviikko, 14. syyskuuta 2005 klo 20.12.11, kirjoittanut -C-.
    -C-

    Minun lap­suu­te­ni tuol­lai­nen huo­no­ta­pai­nen huu­te­lu ei kuu­lu­nut. Asuin­kin omakotitalokaupunginosassa.

    Oma lap­se­ni ei ole kos­kaan huu­ta­nut par­vek­keen alla, kun ollaan asut­tu ker­ros­ta­lois­sa. Jos oli­si, oli­sin neu­vo­nut käyt­tä­mään jal­ko­jaan ja tule­maan kotiin ker­to­maan asi­aan­sa. Sil­lä yksi ker­ros­ta­loa­su­mi­sen ikä­vis­tä puo­lis­ta ovat juu­ri nämä par­vek­kei­den alla rää­ky­vät pavi­aa­nit (ja hei­dän huo­no­kuu­loi­set emonsa).

  3. #3836. Keskiviikko, 14. syyskuuta 2005 klo 20.53.55, kirjoittanut Saara.
    Saara

    Öh, minul­la oli kyl­lä tapa­na siel­lä erään jyväs­ky­lä­läi­sen ker­ros­ta­lon taka­pi­hal­la 60-70 -luku­jen vaih­tees­sa huu­del­la just noin. Kaik­ki me sitä teh­tiin yhtään sen kum­mem­min ajat­te­le­mat­ta, että se saat­tai­si häi­ri­tä jota­ku­ta. Mut­ta näy­rim­mäs­ti anteek­si näin jäl­ki­kä­teen. Lap­set­han ne pahik­sia ovatkin.

  4. #3837. Keskiviikko, 14. syyskuuta 2005 klo 21.13.53, kirjoittanut PA.
    PA

    Minä asuin lap­suu­te­ni ker­ros­ta­lois­sa ympä­riin­sä enkä ole kos­kaan mois­ta kuul­lut [meil­lä kun mor­se­tet­tiin taskulampulla].

    Sinän­sä äly­tön­tä moi­nen kom­mu­ni­koin­ti, että kun itse vies­ti ker­ro­taan ennen koh­det­ta, kaik­ki äidit jou­tu­vat ole­maan kuu­lol­la sii­hen asti, että ker­to­ja pal­jas­taa lopus­sa itsen­sä esit­te­le­mäl­lä impli­siit­ti­ses­ti, kel­le vies­ti oli tarkoitettu.

  5. #3838. Keskiviikko, 14. syyskuuta 2005 klo 21.15.19, kirjoittanut Jani.
    Jani

    koli­bri: No minä vähän ajat­te­lin­kin, että se on kyl­lä lii­an omi­tui­nen huu­to jon­kun mai­nos­mie­hen lap­sen suu­hun pane­mak­si. Vain todel­li­suu­des­ta tuol­lais­ta voi ammentaa.

  6. #3839. Keskiviikko, 14. syyskuuta 2005 klo 21.20.39, kirjoittanut Jani.
    Jani

    -C-: Sekin riip­puu vähän lap­ses­ta, että kuin­ka sii­hen huu­ta­mi­seen suh­tau­tuu; när­käs­ty­neen lap­sen nasaa­li­ää­ni­huu­to voi repiä her­mo­ja, mut­ta kau­ni­sää­ni­sen lap­sen yksit­täi­nen emon­kut­su saat­taa jopa hellyyttää.

    Lisäk­si mää­rä rat­kai­see. Täs­sä mei­dän talon ympä­ris­tös­sä las­ten huu­to kyl­lä onnek­si aika har­voin saa­vut­taa sem­moi­set mit­ta­suh­teet, että se alkai­si her­mos­tut­taa, vaik­ka päi­vä­ko­din piha­kin on vain huu­to­mat­kan päässä.

  7. #3840. Keskiviikko, 14. syyskuuta 2005 klo 21.25.04, kirjoittanut Jani.
    Jani

    PA: Sinut tun­tien uskal­lan vei­ka­ta, että jos tei­dän pihas­sa tuol­lai­nen huu­to oli­si tapa­na ollut­kin, oli­sit jär­keil­lyt mai­nit­se­mal­la­si taval­la jo sil­loin pie­ne­nä. Ja sen jäl­keen “vies­tin koh­teen impli­siit­ti­nen ilmai­su huu­don alus­sa” -mee­mi oli­si­kin pian päi­hit­tä­nyt ilmei­sen pal­jon hei­kom­man “koh­teen ilmai­su huu­don lopus­sa” -meemin.

  8. #3841. Keskiviikko, 14. syyskuuta 2005 klo 21.27.48, kirjoittanut Wilhelmiina.
    Wilhelmiina

    Kau­hee­ta anar­ki­aa tom­mo­nen las­ten huu­te­lu ja mek­ka­loin­ti. Hua­nos­ti kas­va­tet­tu­ja kurit­to­mia kaka­roi­ta, var­maan yksin­hual­ta­ja­äi­rit kai­kil­la, tai jua­pot van­hem­mat. Taas on mei­naan vit­saa sääs­tet­ty, etten sano. Las­ten pitäis olla kil­tis­ti ja hil­jaa ja puhua vaan sil­lon kun kysy­tään. Kyl­lä näin on jämpti.

    Sano mum­mo­kin. Mut­ta kyl­lä se ääni kuu­luu nii­hin las­ten omi­nai­suuk­siin samal­la lail­la kuin se että ne syö pirun pal­jon ja juok­see joka paik­kaan. Jol­lei kuu­lui­si niin var­maan­kin löy­tyi­si se äänen­voi­mak­kuus­sää­din jos­tain kor­van takaa.

    Niin, minun nuo­ruu­des­sa­ni van­hem­mat kai­lot­ti­vat ikku­nas­ta “Jar­no syö­mään niin­kun olis jo!” ja lap­set huusi­vat kol­man­nen ker­rok­sen ikku­nan alla vakio­kut­su­huu­toa “Äii­ti tu ikku­naa, tää­lä huu­taa Jarr­no!”. Ja äiti tuli, kuu­le­maan taas ker­ran “Sai­sinks mä olla viä viis min­saa” ja vas­taa­maan “No ET sa!” Nimi piti ilmoit­taa muu­ten sik­si (kai­ke­ti) että kun eri muku­loi­den kimeä kai­lo­tus kuu­lui pihas­ta tun­nin parin välein, ei par­hain­kaan emo enää koh­ta erot­ta­nut kenen muk­su siel­lä huu­taa. Ja kave­rit kut­sut­tiin tiet­ty pihal­le leik­ki­mään samal­la meto­dil­la. Se on vähän niin kuin van­han­ajan kän­nyk­kä - lan­gat­to­mia yhteyk­siä, nääs. Kaik­ki osa sitä monen­kir­ja­vaa, sään­nös­te­le­mä­tön­tä van­haa kun­non yhtei­söl­li­syyt­tä. Nyky­ään sitä vaan kai­nos­ti pirau­te­taan nokia­lai­seen ja supa­te­taan “Läh­reks polt­te­leen vähä gan­jaa Lare?” Mah­ta­vat­ko lap­set enää pelail­la pis­tet­tä pihas­sa, enpä tie­dä. Ei ole näky­nyt, eikä kuulunut.

    Muu­ten, Suo­mes­ta löy­tyy vie­lä pari kor­pi­mök­kiä jos halu­aa omia ilma­ti­lan esim. heh­taa­rin säteel­lä. Omaa rau­haa on siel­lä yllin kyl­lin, ei tar­vit­se sie­tää näi­tä ärsyt­tä­viä, tot­te­le­mat­to­mia, itsek­käi­tä ympä­röi­viä ihmi­siä. Tosin mek­ka­loi­vat siel­lä­kin lin­nut, ne kurit­to­mat pen­te­leet. Ei saa­ke­li sa rau­haa misää. Vai hä? ;)

  9. #3842. Keskiviikko, 14. syyskuuta 2005 klo 21.37.32, kirjoittanut Wilhelmiina.
    Wilhelmiina

    Huom: edel­li­nen lähin­nä siis -C-:lle. Nau­ti­taan huum­mo­rin ja mahd. lap­suus­muis­to­jen kera. :D

  10. #3843. Keskiviikko, 14. syyskuuta 2005 klo 21.38.48, kirjoittanut b..
    b.

    Minun lap­suu­des­sa­ni ker­ros­ta­lois­sa moi­nen kil­ju­mi­nen kuu­lui asi­aan. Olin jo sil­loin eri­lai­nen nuo­ri, enkä huu­ta­nut äitiä ikku­naan. Pait­si ker­ran, kun pihan kave­ri­po­ruk­ka ihmet­te­li huu­ta­mat­to­muut­ta­ni. Epäi­li­vät, ettei äiti­ni tuli­si­kaan ikku­naan jos huu­tai­sin. Pak­ko­han väi­te oli todis­taa vää­räk­si. Huusin, ja äiti tuli ikku­naan. MOT. Jäi vii­mei­sek­si huu­dok­se­ni. Siis ikkunaan.

  11. #3844. Keskiviikko, 14. syyskuuta 2005 klo 22.01.38, kirjoittanut Anonyymi.
    Anonyymi

    Kyl­lä mekin huu­det­tiin, ja nimi piti olla peräs­sä sik­si, että kaik­ki lap­set huusi yhdes­sä, että var­mas­ti kuu­lui. Talo oli 8-ker­rok­si­nen, eikä his­siin ollut alle 12-vuo­tiail­la asi­aa… Me tosin asut­tiin 2. ker­rok­ses­sa. Muis­tan aina­kin ker­ran äidin heit­tä­neen huu­don perus­teel­la mul­le tar­vit­ta­via lelu­ja ulos pihal­le. Olin 6 v., kun muu­tet­tiin pois, oma­ko­ti­ta­los­sa ei ole tar­vin­nut huudella.

  12. #3845. Keskiviikko, 14. syyskuuta 2005 klo 22.01.38, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Vai täl­lai­set käl­mit kuviot on näil­lä huu­ta­vil­la lap­sil­la mie­les­sään! Sil­lä siis ilmi­sel­väs­ti vain tes­ta­taan sitä, että onko se äiti saa­ta­vil­la tarvittaessa.

    Mitä­kö­hän ne lap­set sit­ten teke­vät niil­le tove­reil­leen, joi­den äidit eivät tule­kaan huu­det­taes­sa ikku­naan? Mel­kein pelot­taa kuvitella.

  13. #3846. Keskiviikko, 14. syyskuuta 2005 klo 22.07.58, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Anon.: “Kyl­lä mekin huu­det­tiin, ja nimi piti olla peräs­sä sik­si, että kaik­ki lap­set huusi yhdes­sä, että var­mas­ti kuu­lui. Talo oli 8-ker­rok­si­nen, eikä his­siin ollut alle 12-vuo­tiail­la asiaa…”

    Lap­set ovat käsit­tä­mät­tö­män neu­vok­kai­ta ja pys­ty­vät häm­mäs­tyt­tä­väl­lä taval­la rat­kai­se­maan täl­lai­sia käy­tän­nön pulmia.

    Her­ra­ju­ma­la, että jot­kut ehkä jou­tui­vat kii­peä­mään kah­dek­san­teen ker­rok­seen! Minä oli­sin var­maan kuol­lut kuusi­tois­ta ker­taa joka ker­ta sitä noustessani!

    Tai sit­ten oli­sin huu­ta­nut äitiä ja hui­jan­nut sen alas, jot­ta oli­sin sit­ten pääs­syt sen kans­sa his­sis­sä ylös. Ja sit­ten äiti oli­si pääs­syt sii­tä jyväl­le ja lakan­nut tule­mas­ta ikkunaan.

    Oli­pa hyvä, etten asu­nut ker­ros­ta­los­sa pienenä.

  14. #3847. Keskiviikko, 14. syyskuuta 2005 klo 22.29.33, kirjoittanut norsis.
    norsis

    Voi luo­ja :O Onnek­si sain viet­tää lap­suu­te­ni korvessa!

    Kau­hea stres­si niil­lä äideil­lä­kin sit­ten olla kuu­loe­täi­syy­del­lä. Koti­ko­to­na sai kyl­lä kau­an huu­taa äitiä, jos halusi vas­tauk­sen. Me aina kur­ko­tel­tiin hak­kaan pel­tis­tä ikku­na­lau­taa jol­lain kät­tä pidem­mäl­lä. Sit­ten äiti tuli.

    Samal­la vai­val­la tiet­ty kävi itse sisäl­lä. Ja nenän sai käy­dä pyy­hi­mäs­sä mum­mun kan­kai­seen nenä­lii­naan, kun se oli mel­kein­pä aina ulkona :)

  15. #3848. Keskiviikko, 14. syyskuuta 2005 klo 22.30.22, kirjoittanut norsis.
    norsis

    Siis HÄN oli, ei se nenä­lii­na, vaan mum­mu :D Osaan ilmais­ta itseäni.

  16. #3849. Keskiviikko, 14. syyskuuta 2005 klo 22.54.13, kirjoittanut -C-.
    -C-

    Jani: Sitä yri­tin­kin huo­no­kuu­loi­suu­den mai­nit­se­mal­la vies­tit­tää­kin, että mää­räl­lä on väliä.

    Wil­hel­mii­na: Kii­tos sinul­le Wil­hel­mii­na (ollaan mel­kein kai­mo­ja), että näit noin pal­jon vai­vaa vuo­dat­taa minun vuok­se­ni. Nime­no­maan kaka­roi­den kuu­luu olla hil­jaa ja mie­lel­lään pai­kal­laan­kin pysy­viä. Sen kor­pi­mö­kin perään­hän minä olen itke­nyt jo vuo­si­kausia [ja yli vuo­den jul­ki­ses­ti­kin: Ei kel­lään oli­si vuo­kra­ta vie­hät­tä­vää mum­mon­mök­kiä nyky­ai­sin muka­vuuk­sin hil­jai­sen luon­non kes­kel­tä?], mut­ta yksin­huol­ta­ja­na (ei edes juop­poa mies­tä onnis­tu­nut saa­maan) jou­tu­nut tyy­ty­mään eloon kai­ken­maa­il­man möly­too­sien kes­kuu­des­sa. Kun ei perin­tö­möö­pe­lit­kään veneen alle mah­du, mis­tä voi­si myös kai­vat­tua rau­haa löy­tyä. Jos vene on vedet­ty tar­peek­si pitkälle.

  17. #3850. Keskiviikko, 14. syyskuuta 2005 klo 23.05.23, kirjoittanut Jani.
    Jani

    nor­sis: Joten­kin hert­tais­ta aja­tel­la pik­kuis­ta nor­sis­ta pyyh­ki­mäs­sä nenään­sä mum­mun kan­kai­seen lii­naan :D

  18. #3851. Keskiviikko, 14. syyskuuta 2005 klo 23.11.12, kirjoittanut norsis.
    norsis

    Se oli ihan par­haut­ta. Tulin niin onnel­li­sek­si äsken, kun aloin muisteleen :)

    Tal­vel­la, kun teh­tiin lumi­lin­no­ja, alkoi aina nenä vuo­taan ja sit­ten sai niis­tää sii­hen kangasliinaan :)

  19. #3852. Torstai, 15. syyskuuta 2005 klo 11.29.51, kirjoittanut V..
    V.

    V.:kin asus­ti pie­ne­nä myr­kyn­vi­he­riäs­sä ker­ros­ta­los­sa, jos­sa tämä “äää­i­tii tuuu iiik­kuu­anaaan - tääl­lä huu­taaa tena­vaaa!” oli ylei­nen ja laa­jal­ti hyväk­syt­ty tapa kait­sea lapsia.

    Ainoa­na poik­keuk­se­na, että minä ja kuo­lai­sa pik­ku­vel­je­ni emme saa­neet huu­taa - äiti kun oli maal­ta kotoi­sin ja piti ko. käy­tös­tä epä­kor­rek­ti­na naapurihäiriköintinä.

    Eipä sii­nä muu­ta kun kura­housut läp­syen kotoa kysy­mään, että vois­ko sitä vie­lä jää­dä vähäks aikaa ulos, ku Oska­ri­ki saa? ker­ta? nii kerta?

    Äiti­pä sii­hen, että tuu­pa sisäl­le saman­tien, nyt kun sii­hen tulit.

  20. #3853. Torstai, 15. syyskuuta 2005 klo 12.45.23, kirjoittanut Jani.
    Jani

    V.: Voi noi­ta lap­suusa­jan kul­tai­sia muis­to­ja vää­ryy­des­tä ja epäreiluudesta!

Tämän postauksen kommentointi on suljettu.