Hän kutsui niitä niiden oikealla nimellä (ja nyt minä vasta huomasin)!
#1557. Keskiviikko, 21. syyskuuta 2005 klo 12.03.55, kirjoittanut Jani. 6
Aina silloin tällöin säännöllisesti minä poistun täältä kustannuspaikaltani, tämän massiivisen ja mustan kirjoituskoneen, ja näyttöpäätteen virkaa toimittavan, kaatopaikalta raahaamani vanhan mikroaaltouunin edestä, ja lähden haukkaamaan raitista pakokaasua ja teollisuuspäästöjä. Viime päivinä uudella vakiolenkilläni on vastaan tullut paljon tyttöjä (ovatko nämä nyt niitä lukiolaistyttöjä, Vt?). Toisinaan ne hymyilevät. #
Ensin minä ajattelin siitä hymyilystä näin: “ehkä se johtuu tästä valtavasta erektiosta”, mutta sitten huomasin, miten naurettava ajatus se oli: “olipas se naurettava ajatus! Tämän valtavan erektioni nähdessäänhän naiset tavallisesti joko juoksevat kirkuen karkuun tai sitten he saavat aivan hysteerisen naurukohtauksen, joka hetkessä muuttuu hysteeriseksi itkukohtaukseksi. Täytyypä ajatella vielä tähän loppuun tällainen hassu, kahdella edellisellä rivillä olevalta pilkulta näyttävä merkki:” #
Sitten ajattelin, että ehkä heitä hymyilyttää, sillä he ovatkin lukeneet salaa blogiani! Pyörittelin tätä ajatusta päässäni, ja myhäilin tyytyväisenä: “hahaa, he ovatkin lukeneet penistäni, totta kai…” #
Mitä, ajattelinko minä, että penistä? Tarkoitin tietysti että blogia, heh-heh-hee… heh. Mitenkäs minä nyt tuolla tavalla. #
Missäs minä olinkaan? Mihinkäs minä olinkaan menossa? #
Olinkos minä menossa jonnekin? Onko tässä peniksessä koskaan oltu jossain tai menty jonnekin? Vastaukset voi lähettää sähköpostitse, osoitteeseen. Osallistujien kesken arvotaan viikon loma Pää auen kommenttiosastolla (buhahahaa, eipäs sekään tyyppi arvaa, mikä sitä kotiin palattuaan odottaa!). #
Sanoinko minä, että blogissa? Tarkoitin tietysti, että peniksessä. Hmm, peniksiä… #
Apua, en pysty lop #
Sell #
V #
Ä #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]6.5.2007[/klo] 16:50 Poistin mädänneen Jäädykepiirikunta-linkin.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #
Tämä on taas näitä merkintöjä, jotka saavat minut epäilemään, että kirjoitat puolta blogistanian tunnetuimmista blogeista, tai että olet jonkun toisen tuotos.
Aina en ole ihan varma itsekään siitä, kuka näitä näppäimiä näpyttää. Enkä varsinkaan siitä, kuka kaikkia niitä tunnettuja blogeja näpyttää! Olenko se minä? Hitto vie, ehkäpä se olenkin minä… siihenkö kaikki minun aikani ja voimani kuluvatkin? Näpyttelyyn?
Minä en kuollaksenikaan muista, mistä tuossa oli kyse… Ja se taas tietää sitä, että minun pitäisi painella noita sinisiä tekstinpätkiä. Mutta kun en vain uskalla! Ne ovat kuin ovia, joiden yläpuolella roikkuu hirtetty Adam Sand… Ei, tämä olikin houkutteleva ajatus. Ne ovat kuin ovia, joiden yläpuolella lukee “Adam Sandler ei esiinny enää koskÄH. Äh.
Äh.
Juuri sellaisia ne ovat, nuo siniset! Olet viisas mies kun niitä pelkäät. Koskaan ei voi tietää, mitä sinisen tekstinpätkän taakse kätkeytyy. Paitsi ehkä siinä tapauksessa, että tulee vilkaisseeksi selainikkunan sitä kohtaa, jossa lukee, että mitä sen sinisen tekstinpätkän taakse kätkeytyy.
Aha, sinä osaat taivuttaa auen kuin hauen. Minua kyllä alkaa vähitellen ihmetyttää, onko se Saksa mikään sivistysmaa ollenkaan, jollei sieltä useisiin päiviin löydy sen vertaa nettikahvilaa, että voisi kertoa, onko päässyyt kunnialla perille.
(Muusta tällaiset kunnianarvoiset vanhat rouvat eivät pysty keskustelemaan edellisen postauksen perusteella.)
Olisihan se aika noloa taivuttaa väärin nyt, kun se oikea taivutustapa julistetaan PA:n sloganissa.
Viimeksi tänään sain tukipyynnön, joka koski nettiyhteyden luomista Saksassa. (Kuulemma pöljä saksankielinen asennusromppu ei suostu tekemään mitään suomenkielisessä käyttöjärjestelmässä.) Että ehkä siellä tosiaan huristellaan yhä mieluummin autobaanalla kuin infobaanalla.
Vai että kunnianarvoiset! Ja minä en edes tohtinut tunnustaa asianomaisen merkinnän kommenteissa, että opin hymen-sanan merkityksen vasta luettuani sen sinun blogistasi!