Hiiltynyt tulitikku
#1571. Perjantai, 23. syyskuuta 2005 klo 8.59.31, kirjoittanut Jani. 0
Pääni alkaa taas ratkeilla liitoksistaan, joten on pakko suorittaa tässä vaiheessa taktinen vetäytyminen tietyiltä rintamilta. Tästä päivästä alkaen aion elää seuraavat päivät, jos en peräti viikon tai pari, niin täydellisessä uutispimennossa kuin suinkin vain mahdollista. En kestä enää yhtään ainutta huonoa uutista, paljastuksia suomalaisten päättäjien ja virkamiesten kyvyttömyydestä ja suoranaisesta pahantahtoisuudesta, ÄKT:n ja muiden rahanahneiden kusipäiden valehtelukampanjoista tai näiden kahden yhteisistä, irstaista “nussitaan kuluttajaa perseeseen ja paskannetaan sen jälkeen sen suuhun” -orgioista. #
Olen yksinkertaisesti niin lähellä loppuunpalamista, että tämä on pakko tehdä itseni suojelemiseksi. Tosiasiassahan tämän asian suhteen onkin tästedes enää melko vähän tehtävissä, paitsi pidättäytyä ostamasta niitä rikkonaisia paskakiekkoja, jotka on tehty näyttämään cd-levyiltä kuluttajan huijaamiseksi, mutta niin minä olen tehnyt tähänkin asti. DVD-elokuvissa sellaista vaihtoehtoa ei valitettavasti tietenkään ole edes olemassa. Niiden kopioimista en aio lopettaa, joten minäkin, kuten niin monet muut tässä maassa, olen lain voimaantulon myötä rikollinen, enkä häpeä sitä vähääkään. #
Tosiasiassa loppuunpalaminen-sana herättää ehkä turhankin positiivisen mielikuvan minun resursseistani: kyse ei niinkään ole mistään sellaisesta, että kaikki halot on poltettu ja liiterin peräseinän viimeistä hirttä työnnetään nyt pesään, kuin siitä, että sytytetty tulitikku on hiiltynyt ja alkaa poltella sormia; kerran pohjaan palanut mieli ei kestä enää edes murto-osaa siitä, mitä terveen ihmisen pää kestää. #
Minun täytyy jälleen kerran palata juurilleni, takaisin perusasioihin ja käpertyä syvälle itseeni, keskittyä luotaamaan oman pääni sisäisiä asioita ja sulkea koko paska maailma ulkopuolelle. #