“Tikittävä aikapommi ja maailman huonoiten fileoitu kirjolohi”, eli seuraava episodi sarjassamme “Jani ja ruokalajit joilla on silmät”
#1638. Keskiviikko, 26. lokakuuta 2005 klo 15.16.28, kirjoittanut Jani. 10
Kun katsoin Prisman dokumenttia vitamiineista ja siinä ruokapöydässä lojuneita herkullisia lohenkimpaleita, tuli hillitön kalanhimo. Niinpä sitten eilen ostin Prismasta (heh!) pienimmän hyllystä löytyneen kirjolohen. Maksoi, perkele, 6,90 euroa kilo. Aika kallista. Joku äijä kävi mutsis on. #
Tässä välissä sopii mainita ne pissixiset, jotka istuivat eilen linkkarissa, ja puhuivat DNA:n mainoksista ja eritoten siitä, jossa ne teinitytöt ovat lähettäneet agentin levykauppaan näpyttämään laulun sanoja levyn kannesta kännykällä. (“Dabul-jyuu.”) Kauhistelivat, että se on aivan kauhee! #
Ajattelin, että tuosta sentään riittää syötävää pitkäksi aikaa. Rupesi sitten kuitenkin tänä aamuna sitä lohta koko yhden pilkku seitsemän kilon komeudessaan katsellessani pikkuisen ahdistamaan, että syönköhän minä tätä vielä vuodenvaihteen jälkeenkin. Niinpä päätin noudattaa äidin vinkkiä ja sipaista siitä fileen irti ja pakastimeen. Sain äidiltä opastusta puhelimitse tuon leikkaamisessa ja tulos oli… no joo. Tulos oli sitä, mitä ensikertalaiselta voi odottaa, plus mitä seuraa siitä, kun veitsenkäyttäjä puhuu peräevästä ja ohjeiden antaja ymmärtää sillä tarkoitettavan pyrstöä. Onneksi tuo nyt ei kumminkaan makuun kummemmin vaikuta. #
Nakkasin fileen pakastepussiin ja pakastimeen siinä tarkoituksessa, että jouluksi sen sitten suolaan. #
Itse kalasta sitten pesin raa’asti tiskiharjalla nuo verijäämät pois hanan alla ja saamieni ohjeiden mukaisesti suolasin sen - siis kalan, en tiskiharjaa - kauttaaltaan (myös nahkapuolelta) tavallisella suolalla ja panin sen sitten jääkaappiin vajaaksi pariksi tunniksi suolautumaan. Sitten paistoin sitä 175 asteessa tunnin (45 minuuttia kiloa kohti) ja jätin sen sitten vielä kahdeksikymmeneksi minuutiksi uuniin pökkeytymään. #
Söin Felixin muusijauhomuusin kanssa. Herkullista! #
Aaaaaaaaaaaaaahhhhh! Itku oli päästä kun luin, että söit sitä JAUHEMUUSIN kanssa! Nyt nurkkaan häpeämään siitä - ainakin tunniksi. Perunamuusista ja jauhemuusista ei voi puhua samana päivänäkään, ja kun ensinmainitun tekeminen ei edes ole vaikeaa saati sitten kovinkaan työlästä, ei jälkimmäisen syömiselle ole minkäänlaista hyvää perustelua.
Ja kiitos kun selvitit mulle sen “mutsis on” -mainoksen idean. Enhän minä ole koskaan (vain toisella silmällä telkkaria seuraten) tajunnut, että se pissis jotain laulunsanoja lähettää…