Stu­dio Jul­ma­hu­vi on jul­kais­tu DVD:llä. #

Makaan ja mie­tin, miten pae­ta tätä oloa­ni nyt, kun olen täs­sä kuus­sa haas­kan­nut jo aivan lii­kaa rahaa elo­ku­viin ja ruo­kaan saa­mat­ta kui­ten­kaan sii­tä sitä tar­vit­se­maa­ni rau­haa, enkä myös­kään saa itses­tä­ni täl­lä het­kel­lä irti mitään, min­kä viit­si­sin kir­joit­taa tän­ne, kos­ka kaik­ki tun­tuu tur­hal­ta. #

Näin unta Hes­su Hopo -sar­ja­ku­vas­ta, jos­sa Hes­su päät­ti ruve­ta sar­ja­ku­va­piir­tä­jäk­si, ja miet­ti koko yhden sivun mit­tai­sen sar­ja­ku­van ajan, mis­tä ihmees­tä löy­täi­si aiheen sar­ja­ku­val­leen, eläen samal­la elä­mään­sä, jon­ka sar­ja­ku­va iro­ni­ses­ti osoit­ti ole­van täyn­nä kai­ken­lai­sia tapah­tu­mia (esi­mer­kik­si kon­nien nap­paa­mis­ta Super­hes­su­na). #

Näin myös unta, jos­sa ostin kuu­den kanan­mu­nan rasian, mut­ta huo­ma­sin koto­na, että ne oli­vat jo val­miik­si sär­ky­nei­tä ja alka­neet pilaan­tua, jokai­nen. #

Myö­häs­tyin tiis­tai­na tera­pias­ta, kos­ka minun piti nos­taa auto­maa­tis­ta rahaa sen mak­sa­mis­ta var­ten, ja joku ämmä kii­la­si etee­ni, vaik­kei ollut edes yhtä kovas­sa kii­rees­sä kuin minä, ja vaik­ka oli­kin taval­lis­ta eteen­kii­laa­jaa ripeäm­pi, myö­häs­tyin lin­ja-autos­ta sen takia juu­ri ne kriit­ti­set vitun kak­si sekun­tia, jot­ka oli­sin tar­vin­nut ehtiäk­se­ni kul­man takaa hui­to­maan kädel­lä­ni kus­kil­le näyt­tä­mät­tä idioo­til­ta. #

Miten vitus­sa se auto, jol­la nor­maa­lis­ti menee vii­si minuut­tia mat­kal­la läh­tö­py­sä­kil­tään Kel­tin­mä­keen, ehtii päi­vä­ai­ka­tau­lun vaih­tues­sa ilta-aika­tau­luun siel­tä tän­ne nol­las­sa sekun­nis­sa? Ja mik­si vitus­sa se tekee sen sil­loin, kun minä olen kak­si sekun­tia myö­häs­sä? #

Tosia­sias­sa olen kyl­lä tyy­ty­väi­sem­pi noi­den kah­den tääl­tä aja­van auton nykyi­seen tah­tiin, sil­lä aikai­sem­min 27 oli aina kym­me­nen minuut­tia jäl­jes­sä ja 12 tuli nol­las­sa sekun­nis­sa jol­loin sii­tä myö­häs­tyi aina, kun taas nykyi­sin ne tule­vat kum­pi­kin koh­tuul­li­sen kol­men minuu­tin ikku­nan sisäl­lä. #

Enkä taas­kaan sano­nut mitään. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]12:13[/klo] Lisä­sin mai­nin­nan toi­ses­ta unesta.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Kun kat­soin Pris­man doku­ment­tia vita­mii­neis­ta ja sii­nä ruo­ka­pöy­däs­sä loju­nei­ta her­kul­li­sia lohen­kim­pa­lei­ta, tuli hil­li­tön kalan­hi­mo. Niin­pä sit­ten eilen ostin Pris­mas­ta (heh!) pie­nim­män hyl­lys­tä löy­ty­neen kir­jo­lo­hen. Mak­soi, per­ke­le, 6,90 euroa kilo. Aika kal­lis­ta. Joku äijä kävi mut­sis on. #

Täs­sä välis­sä sopii mai­ni­ta ne pis­sixi­set, jot­ka istui­vat eilen link­ka­ris­sa, ja puhui­vat DNA:n mai­nok­sis­ta ja eri­to­ten sii­tä, jos­sa ne tei­ni­ty­töt ovat lähet­tä­neet agen­tin levy­kaup­paan näpyt­tä­mään lau­lun sano­ja levyn kan­nes­ta kän­ny­käl­lä. (“Dabul-jyuu.”) Kau­his­te­li­vat, että se on aivan kau­hee! #

Ajat­te­lin, että tuos­ta sen­tään riit­tää syö­tä­vää pit­käk­si aikaa. Rupe­si sit­ten kui­ten­kin tänä aamu­na sitä loh­ta koko yhden pilk­ku seit­se­män kilon komeu­des­saan kat­sel­les­sa­ni pik­kui­sen ahdis­ta­maan, että syön­kö­hän minä tätä vie­lä vuo­den­vaih­teen jäl­keen­kin. Niin­pä pää­tin nou­dat­taa äidin vink­kiä ja sipais­ta sii­tä fileen irti ja pakas­ti­meen. Sain äidil­tä opas­tus­ta puhe­li­mit­se tuon leik­kaa­mi­ses­sa ja tulos oli… no joo. Tulos oli sitä, mitä ensi­ker­ta­lai­sel­ta voi odot­taa, plus mitä seu­raa sii­tä, kun veit­sen­käyt­tä­jä puhuu peräe­väs­tä ja ohjei­den anta­ja ymmär­tää sil­lä tar­koi­tet­ta­van pyrs­töä. Onnek­si tuo nyt ei kum­min­kaan makuun kum­mem­min vai­ku­ta. #

 #

Nak­ka­sin fileen pakas­te­pus­siin ja pakas­ti­meen sii­nä tar­koi­tuk­ses­sa, että jou­luk­si sen sit­ten suo­laan. #

Itse kalas­ta sit­ten pesin raa’as­ti tis­ki­har­jal­la nuo veri­jää­mät pois hanan alla ja saa­mie­ni ohjei­den mukai­ses­ti suo­la­sin sen - siis kalan, en tis­ki­har­jaa - kaut­taal­taan (myös nah­ka­puo­lel­ta) taval­li­sel­la suo­lal­la ja panin sen sit­ten jää­kaap­piin vajaak­si parik­si tun­nik­si suo­lau­tu­maan. Sit­ten pais­toin sitä 175 astees­sa tun­nin (45 minuut­tia kiloa koh­ti) ja jätin sen sit­ten vie­lä kah­dek­si­kym­me­nek­si minuu­tik­si uuniin pök­key­ty­mään. #

Söin Felixin muusi­jau­ho­muusin kans­sa. Her­kul­lis­ta! #

 #

Isa­bel Sama­ras’ Pain­tings: “Venus (Uhu­ra)”
I. Sama­ras (via Kis­sa­pe­su­la) #

Kyl­lä, se todel­la­kin on luut­nant­ti Uhu­ra. Enterpri­sen mie­his­tön ohel­la monet muut­kin tutut popu­laa­ri­kult­tuu­rin hah­mot esiin­ty­vät Sama­ra­sin maa­lauk­sis­sa. “Vih­reän Her­hi­läi­sen pesään tun­keu­tu­va Robin” on aina­kin nimes­sä vähin­tään yhtä roh­kea kuin Mark Cham­ber­lai­nin kohua herät­tä­neet Bat­man-akva­rel­lit. #

Pik­ku Ollil­la on ääret­tö­män ärsyt­tä­vä tai­pu­mus homoil­la jul­ki­ses­ti, mil­loin mis­tä­kin syys­tä. Vaik­ka olen var­maan sata ker­taa selit­tä­nyt sil­le, että homous ei kan­na­ta, kos­ka sen vuok­si voi jou­tua kiusa­tuk­si, niin eikö tuo ääliö vaan jat­ka homoi­lu­har­ras­tus­taan sii­tä huo­li­mat­ta? Olen jopa epä­toi­vois­sa­ni men­nyt niin pit­käl­le, että olen mai­nin­nut homo­jen ole­van epä­miel­lyt­tä­viä hen­ki­löi­tä. Ei sil­ti auta. Hem­met­ti. #

Vii­mek­si eilen, omil­la 12-vuo­tis­synt­tä­reil­lään, Olli sai aikai­sek­si ääret­tö­män kiusal­li­sen tilan­teen, kun hive­li kave­rin­sa pol­vea ja alkoi nuo­les­kel­la tätä kave­rei­den­sa nenän edes­sä ihan sol­ke­naan. Se ei ollut mitään pusut­te­lua tai pik­ku sump­pe­ja, vaan kova­ää­nis­tä suu­te­lua. Okei, ymmär­rän kyl­lä, että teki mie­li, mut­ta entäs sit­ten? Sil­loin pur­raan ham­mas­ta ja odo­te­taan, että halu lai­me­nee eikä olla nei­te­jä. Kyl­lä­hän se nuo­les­ke­lu lopul­ta lak­ka­si, mut­ta vas­ta kun komen­sin pens­kan ylös lat­tial­ta ja lie­vää hen­kis­tä väki­val­taa käyt­täen pako­tin sen lopet­ta­maan koko type­rän shown. Yrit­ti vie­lä päkis­tel­lä jotain nikot­te­lun tapais­ta, hyper­ven­ti­laa­tio­ta ja muu­ta pik­ku hys­te­ria­noi­ret­ta, mut­ta kum­man hel­pos­ti kui­ten­kin lopet­ti kun olin tiuk­ka­na. #

Minun ohueh­kot empa­tia­va­ras­to­ni eivät vain yksin­ker­tai­ses­ti rii­tä pup­pe­li­poi­kien sää­li­mi­seen, olen aina inhon­nut homp­pe­lei­ta. Sitä pait­si homo näyt­tää inhot­ta­val­ta kei­nu­vi­ne lan­tei­neen ja pys­tyi­ne neni­neen. Homoi­le­mi­nen on usein mitä suu­rim­mas­sa mää­rin mui­den ihmis­ten mani­pu­loin­tia, sil­lä yri­te­tään saa­da jotain toi­sil­ta väki­sin. Homoi­le­mi­nen on huo­noa käy­tös­tä. Homous on hal­pa­mais­ta. Koi­rat ja muut ver­baa­lis­ti kom­mu­ni­koi­maan kyvyt­tö­mät homoi­le­vat, ihmi­set eivät. Pis­te. #

(Ins­pi­raa­tio: Kaap­pi-itku­pil­lin tili­tys) #