Consider this
#1658. Perjantai, 4. marraskuuta 2005 klo 21.05.28, kirjoittanut Jani. 7
Tämä pieni varoituksen sana sai innoituksensa tuolta jo mainitsemastani uskontokeskustelusta ja erityisesti Pällin kommentista siellä: #
“Jani, et ole mitenkään loukannut :) Joskus olen pahastunut jostain blogisi jutuista, mutta sehän on aivan eri asia, ei semmoista henkilökohtasta.” #
Tiedän, että blogissani en juurikaan varo sanomisiani kenenkään aatemaailman kannalta enkä siksi sitä erityisesti herkkänahkaisille suosittelisikaan. Kuulostaa tietysti ikävältä jos sanoisin suoraan joillekin ihmisille, että pysykää poissa blogistani, mutta tekisin niin vain, koska tiedän, että erityisesti täälläToisten pitämien blogien kommenttiosastoilla pyrin pitämään mielessäni sen, että olen jonkun toisen reviirillä enkä siksi ammu ihan yhtä isoilla tykeillä kuin omassa blogissani. Täällä saan itse tuta sanomisteni seuraukset nahoissani, mutta toisen blogissa saattaisin nolata blogin isännän/emännän, enkä haluaisi niin käyvän. sanomani asiat voivat hyvinkin satuttaa, vaikkeivät olisikaan henkilökohtaisia, ja siksi sellaisen, joka on erityisen altis pahastumaan, ei ihan oman itsensä takia ehkä kannata lukea marginaalia [ja miksi tuo nimi pitää aina kirjoittaa kursivoituna?]. #
Ongelmana tässä nyt vaan on se, että kuinka minä tekisin tämän selväksi nopeasti ja helposti kenelle tahansa satunnaisesti tänne törmäilevälle? Tarvitaanko tässä kohta jotain pornosivustojen tapaista ennakkovaroitussivua, että “ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää - Enter/Exit?” #
Älä sure, kyllä se siitä. Ehkä se, minkä kerran sanoit minulle, jotakin kuolemaan asti mielipiteestä kiinni pitämisestä (sanoit sen paljon hauskemmin,mutta en löytänyt sitä enää), olisi vallan oiva slogan tänne. Minua se ainakin nauratti ja asetti jotakin kohdalleen hetsilleen, vaikka sen etukäteenkin tiesin. Mutta siinä oli jotakin herttaista.
Kai tässä on jänkä itse kukin, mutta jokainen reagoi tavallaan. Toiset osaavat olla niin tasaisia, että se saa vähän tulisemman tyypin tuntemaan itsensä jotenkin velvolliseksi antamaan varoituksia omasta käytöksestään, mutta ihan yhtä lailla flegmaattisuuskin on jollakin tavalla tappavaa, eikä välttämättä yhtään sen oikeampi tapa käsitellä asioita kuin kipakampi sanailukin.
Kyllä ihmisten on syytä oppia tulemaan toimeen toistensa kanssa ihan kantapään kautta, että siinä mielessä varoitus kuitenkaan ei ehkä ole tarpeen.