On outoa näh­dä unta musii­kis­ta. Björ­kin esit­tä­mä Vökuró soi vii­me yönä pääs­sä­ni unes­sa, jos­sa minul­la oli mon­ta nume­roa lii­an iso, mus­ta t-pai­ta, jos­sa oli tyy­li­tel­ty pää­kal­lon kuva ja tämän kap­pa­leen sanat. Yri­tin lukea nii­tä, mut­ta kos­ka pai­ta oli pääl­lä­ni, jou­duin luke­maan nii­tä vää­rin päin - siis joko ylö­sa­lai­sin pai­kal­ta­ni tai nurin­ku­ri­si­na pei­li­ku­vas­ta. #

Vonin mín blessað brosið þitt vekur ljóð úr værð hvílist jörð hljóð í örmum snæs liljuhvít lokar augum blám litla stúlkan mín

My hope your blest smile rouses verse from sleep the earths rests silent in arms of snow lily white closes her blue eyes my little girl

Toivoni siunattu on hymysi herättäen runon unestaan levätessä maan lumikehdossaan liljanvalkoisessa sulje sinisilmäs pienoiseni

Jórunn Viðar: Vökuró (suo­men­nos oma­ni) #

Anteek­si tau­lu­kon käyt­tä­mi­ses­tä, mut­ta en tänään jak­sa tapel­la floa­tien kans­sa. #

Björ­kin mukaan tämä on keh­to­lau­lu, mut­ta jokin täs­sä saa kaik­ki kar­van­ko­hot­ta­ja­li­hak­se­ni jän­nit­ty­mään samal­la taval­la kuin Kiven keh­to­lau­lu. Toi­saal­ta on aina vai­kea vält­tää asso­sioi­mas­ta unek­si­mis­ta kuo­le­maan. #

Tuonen viita, rauhan viita!
Kaukana on vaino, riita,
kaukana kavala maailma.

Alek­sis Kivi: Sydä­me­ni lau­lu #

Tuli­si­pa lumi jo takai­sin. #