Tahdotko että sut pois näistä kuvioista veisin?
#1674. Keskiviikko, 9. marraskuuta 2005 klo 21.14.51, kirjoittanut Jani. 22
Suhteeni Gösta Sundqvistin musiikkiin on aina ollut hieman ristiriitainen. Toisaalta Leevi And The Leavingsin biiseissä ihannoidaan rappioelämää ja vapaata seksiä, mikä on minusta äärimmäisen vastenmielistä. Tämä herätti hieman ihmettelyä tuolla kommenteissa, mutta Pikku Hiiri kiteytti oivasti sen, mitä tarkoitan: #
“Vuorokauden miettimisen jälkeen mä (»Team Ahma«) hokasin: siis niissä biiseissähän romantisoidaan se kurja rassu, joka kuitenkin omien valintojensa seurauksena on jamaansa joutunut.” #
Toisaalta niihin sanoituksiin sisältyy kuitenkin myös sitä samaa lohduttomuutta, jota itsekin tunnen, ja jonka takia olisin aivan taatusti itsekin rappiolla jos en olisi absolutisti. Lisäksi melodioiden naiivius, lastenlaulumaisuus vetoaa minuun (samasta syystä pidän teknomusiikistakin). #
En tästä unesta herää,
en enää käsillä voi sua koskettaa,
ja nyt se kaikki mitä sinulle annoin on kylmää jäätä #Leevi And The Leavings: En tahdo sinua enää #
Voisinpa uuttaa itsestäni sen tunteen, joka tuonkin kappaleen syntetisoidun melodian kuullessani minua viiltää, ja säilöä sen kapseleihin. Voisin sitten myydä niitä kapseleita hyvällä hinnalla. Ainakin Pohjois-Korea, USA ja muutamat Etelä-Amerikan maat ostaisivat niitä minulta niin paljon kuin pystyisin toimittamaan. #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]11.11. 9:57[/klo] Lisäsin sitaatin ja viittauksen Pikku Hiireen.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #
Jostain syystä pidän itsekin Leevi & The Leavingsistä, vaikka voisi kuvitella että sellainen on mahdollisimman kaukana minusta. Mutta koen sen enemmänkin hienoisena irvailuna sitä rappiollista elämää kohtaan, enkä niinkään ihannointina. Jos L&L ihannoisi rappioelämää, niin ne kappaleet eivät olisi niin lohduttomia. Kyllä teknopop ja rap/hiphop hoitaa sen rappiouden ja korruptoituneen seksin ylistyksen.