Ensim­mäi­nen valin­ta­ni tun­tuu osu­neen nap­piin: soi­tin siis aamul­la valit­se­ma­ni asia­na­ja­jan toi­mis­toon, ja kans­lis­ti oli hyvin ystä­väl­li­nen ja lupa­si, että minuun otet­tai­siin yhteyt­tä. Sitä odo­tel­les­sa­ni rupe­sin ahdis­tu­maan ja niin­pä hätään­nyin jo tie­dus­te­le­maan säh­kö­pos­tit­se toi­sen­kin asia­na­ja­jan pal­ve­lui­ta. #

Olin menos­sa kaup­paan jotain teh­däk­se­ni, jot­tei tar­vi­si vain odo­tel­la ja ahdis­tua enti­ses­tään, kun asia­na­ja­ja soit­ti. Hän­kin oli minus­ta heti oikein ystä­väl­li­sen, jos­kin sil­ti myös tehok­kaan oloi­nen. Tie­dus­te­lin heti kär­keen tuos­ta kovas­ti ras­san­nees­ta huo­les­ta­ni, ja kuten arve­lin­kin, se paik­ka­kun­tien välil­lä krui­sai­lu oli­si ongel­ma - mut­ta se pys­tyt­täi­siin onnek­se­ni hoi­ta­maan sil­lä lail­la, että hom­mat val­mis­tel­laan tääl­lä pääs­sä ja asia­na­ja­ja­ni etsii sit­ten sopi­van asia­hen­ki­lön, joka hoi­taa hom­mat toi­sel­la paik­ka­kun­nal­la. #

Kävin heti saman tien toi­mit­ta­mas­sa sin­ne tar­vit­ta­vat pape­rit (haas­teen ja sel­vi­tyk­set varal­li­suu­des­ta, eli -tomuu­des­ta) ja kävin samal­la YTHS:llä mak­sa­mas­sa las­kun ja varaa­mas­sa pit­käs­tä aikaa myös ajan psy­kiat­ril­le. Mat­kal­la Jeho­van todis­ta­ja -sisa­ret nak­ka­si­vat kou­raa­ni “kär­si­myk­set LOPPUVAT PIAN!” -esit­teen, mikä oli minus­ta aika koo­mis­ta. #

Asia­na­ja­jan kans­lias­sa hikoi­lin kuin sika yli­toi­veik­kaas­sa vaa­te­tuk­ses­sa­ni (lumes­ta huo­li­mat­ta läm­pö­ti­la on vain nol­las­sa) ja häpe­sin lat­tial­le mai­ha­reis­ta­ni jää­nei­tä, jär­kyt­tä­viä rapa­jäl­kiä. #

Nyt on hyvä mie­li. Tuo asia tun­tuu ole­van niin hyväs­sä hoi­dos­sa kuin olla voi. Toki­han tämän­het­ki­seen mie­lia­laan vai­kut­taa sekin, että hoi­din ker­ral­la taas enem­män asioi­ta kuin koko edel­li­sen puo­len vuo­den aika­na yhteen­sä ja lei­jun sii­tä suo­riu­tu­mi­sen jäl­kei­ses­sä eufo­ria­pil­ves­sä. #