No mut­ta, per­ke­let­tä! Miten Tuc-kek­seis­sä voi muka olla ras­vaa 22 pro­sent­tia sataa gram­maa koh­ti?! Nehän ovat kek­se­jä, juma­lau­ta! Kek­se­jä! Kek­sit­hän ovat kuin söi­si pah­via, las­tu­ja, pärei­tä! Ei kek­seis­sä voi olla ras­vaa! #

Tämän jos oli­sin tien­nyt kau­pas­sa niin oli­si ollut aivan sama pan­na elä­mä ker­ral­la risai­sek­si ja ostaa kai­kis­ta ras­vai­sin­ta levi­tet­tä kyy­ti­po­jak­si. Sel­lais­ta, jos­sa on kuusi­sa­taa pro­sent­tia ras­vaa, ja se ras­va oli­si vie­lä­pä sel­lais­ta pak­sua kel­ler­tä­vän­rus­kea­ta, ham­pais­sa nars­ku­vaa sort­tia! #

Sen on olta­va joku pai­no­vir­he. Vaa­din, että tuo­hon pak­kauk­seen kor­ja­taan heti, että se 22 pro­sent­tia tulee sii­tä, että sen kek­sin pääl­lä on sel­lais­ta kuusi­sa­taa­pro­sent­tis­ta levi­tet­tä. #

Ja mitä var­ten ne ovat noin pie­nis­sä pak­kauk­sis­sa­kin vie­lä, Tucit? Minä jo tem­pai­sin koko pake­til­li­sen, ja levi­te­ra­sial­li­ses­ta­ni on läh­te­nyt hädin tus­kin mole­kyy­lin pak­sui­nen ker­ros! #

Räyh ja röyh. #