Vii­leä valloitettava

 #

Sinä pelaat maa­il­man van­hin­ta viet­te­ly­pe­liä, joka kulu­nei­suu­des­taan huo­li­mat­ta toi­mii yhä. Lei­kit vai­keas­ti tavoi­tel­ta­vaa. Veny­tät ja lyhen­nät lie­kaa niin tai­ta­vas­ti, että uhri­si luu­lee ihan oikeas­ti jou­tu­neen­sa teke­mään kovas­ti töi­tä saa­dak­seen sinut. #

Sinä et sor­ru teke­mään aloit­tei­ta. Pures­ke­let vaik­ka rys­ty­se­si veril­le pidät­täes­sä­si halua­si tart­tua puhe­li­meen ja soit­taa ihas­tuk­se­si koh­teel­le. Sinä odo­tat, että hän soit­taa. Ja se oikea soit­taa kyl­lä. #

Sinä tie­dät, että paras pal­kin­to tulee pit­kän met­säs­tyk­sen saa­liis­ta, ja sinä toti­ses­ti osaat pae­ta! Olet yhtä aikaa kyl­mä ja kuu­ma, ja saat toi­sen hul­luk­si kut­sues­sa­si toi­sel­la kädel­lä luok­se­si ja työn­täes­sä­si toi­sel­la vähän pois. Savo­lai­nen sanoo, että annat ymmär­tää, mut­ta et ymmär­rä antaa. Itse et kui­ten­kaan sor­ru moi­seen banaa­liu­teen, vaan yksin­ker­tai­ses­ti tun­net arvo­si. Uskot vah­vas­ti sii­hen, että olet niin hyvä pal­kin­to, että sinua kan­nat­taa tavoi­tel­la. #

Jos toi­nen kyl­läs­tyy leik­kei­hi­si ja läh­tee etsi­mään hel­pom­paa nak­kia, et juu­ri­kaan lan­nis­tu. Innos­tut­han kun­nol­la itse vas­ta sit­ten, kun näet että hän on val­mis mene­mään äärim­mäi­syyk­siin vuok­se­si. #

Blogt­hings (via Poi­ka­mies­boxi) (via Neo­nil­la) (via Yli­hul­pen­tu­mia ja hurah­duk­sia); tulok­sen laa­jen­net­tu suo­men­nos MTV3:n (via Mai­ja: “What Kind of Seducer Are You?”)
suo­men­nok­sen suku­puo­li- ja muu sovel­lus oma­ni #

Kysy­myk­ses­sä kuusi luet­tel­luis­ta elo­ku­vis­ta (Jer­ry McGui­re, Runaway Bri­de, The Last Seduc­tion, My Big Fat Greek Wed­ding, A Walk to Remem­ber) en ollut näh­nyt ensim­mäis­tä­kään! Paras näke­mä­ni viet­te­lye­lo­ku­va on When Night Is Fal­ling. #

“Kuten vai­et­tu totuus kuu­luu, kaik­ki eivät vält­tä­mät­tä ole hyviä yhtään mis­sään.” #

Pää auki #

“Mie­tis­ke­lin, tun­nen­ko ketään, joka ei oli­si hyvä mis­sään, mut­ten kek­si­nyt. [… Tajusin] että var­maan­kin tuos­ta vai­e­tus­ta totuu­des­ta puut­tuu lopus­ta sana “kou­luai­nees­sa”.” #

Viis­tol­la pin­nal­la #

“Miten noloa oli­si­kaan, jos oma vah­va laji oli­si vaik­ka [eksoot­tis­ten] per­hos­ten tun­nis­ta­mi­nen, eikä sit­ten kos­kaan tuli­si sitä itse tie­tä­mään, kun ei kävi­si ete­läs­sä ja altis­tui­si täl­le per­hos­asial­le.” #

Sun äitis #

“Eli käsit­tääk­se­ni kysees­sä oli vain vai­et­tu totuus, että jot­kut eivät ole hyviä mis­sään. Minä aina­kin olen näi­tä joi­tain näh­nyt elä­mä­ni aika­na.” #

Just Sopi­vas­ti #

“Kau­ra arve­li, että tar­koi­tin nimen omaan kuo­luai­nei­ta sanoes­sa­ni, että kaik­ki eivät vält­tä­mät­tä ole hyviä yhtään mis­sään. Anteek­si raa­dol­li­suu­te­ni, mut­ta en tar­koit­ta­nut.” #

Pää auki (koros­tus oma­ni) #

Minus­ta täs­sä eri­mie­li­syy­des­sä on poh­jim­mil­taan kyse mit­ta­kaa­vois­ta. #

Ensin­nä­kin olen samaa miel­tä PA:n ja just­so­pi­vas­tin kans­sa sii­tä, että kyl­lä nii­tä­kin tyyp­pe­jä, jot­ka eivät ker­ta kaik­ki­aan ole hyviä mis­sään, löy­tyy. Näi­tä tyyp­pe­jä löy­tyy vie­lä­pä nykyi­si­nä aikoi­na pal­jon enem­män kuin jos­kus van­hoi­na hyvi­nä aikoi­na kun kaik­ki kuo­li­vat ennen kol­mat­ta­kym­men­tä ikä­vuot­ta, sil­lä nii­nä aikoi­na ne tyy­pit kar­siu­tui­vat jo kau­an ennen mui­ta juos­tu­aan pah­ki mam­mu­tin tun­to­sar­viin syök­sy­ham­pai­siin, mais­tel­tu­aan sitä myr­kyl­li­sek­si tie­det­tyä kas­via “no ihan vaan var­muu­den vuok­si” tai lyö­ty­ään kave­rei­den­sa kans­sa isos­ta kasas­ta alkuo­ra­van­nah­ko­ja vetoa sii­tä, että pys­ty­vät selät­tä­mään luo­la­lei­jo­nan pai­nis­sa pal­jain käsin. #

Nykyi­sin ne tyy­pit eivät pel­käs­tään sel­viy­dy van­hem­mik­si kuin mui­nai­si­na aikoi­na par­hais­ta par­haat, vaan pää­se­vät jopa lisään­ty­mään näi­tä enem­män ja jos­kus tun­tuu, että jopa enem­män kuin muut kes­ki­mää­rin. En kui­ten­kaan kan­na­ta mitään euge­niik­kaa, sil­lä tämä on asioi­den tila nykyi­sin eikä äiti luon­non puo­les­ta kan­san kul­loi­sil­la­kin mit­ta­puil­la hei­kok­si kat­sot­tu­jen ainek­sien kar­si­mi­sel­la nykyi­si­nä aikoi­na saa­vu­te­ta mitään kes­tä­vää, kuten kokei­lut 1940-luvun Sak­sas­sa hyvin osoit­ti­vat. #

Toi­sek­seen olen myös sitä miel­tä, että monet sel­lai­sis­ta tyy­peis­tä, jot­ka näen­näi­ses­ti eivät ole hyviä mis­sään, eivät vain ole pääs­seet teke­mään sitä, mis­sä oli­si­vat hyviä, jos sitä teki­si­vät. Epäi­len myös, että suu­rim­man osan näi­den poten­ti­aa­li­aan lunas­ta­maan pää­se­mät­tö­mien kyvyis­tä muo­dos­ta­vat juu­ri tuol­lai­set Äidin mai­nit­se­man lajin­tun­nis­tuk­sen kal­tai­set, alkuih­mi­sil­le tär­keät jutut, joil­le ei vain yksin­ker­tai­ses­ti ole enää nykyi­sin mitään käyt­töä kuten luo­la­lei­jo­nan päi­hit­tä­mi­nen pai­nis­sa pal­jain käsin tai pit­käs­tä ja anka­ras­ta tal­ves­ta sel­viy­ty­mi­nen ihmi­siä met­säs­täen, tap­paen ja syö­den. #

Olen myös sitä miel­tä, että minä itse olen täl­lai­nen relik­ti, jon­ka kyvyil­lä ei ole mitään käyt­töä nyky­maa­il­mas­sa. Kak­si­tu­hat­ta vuot­ta sit­ten oli­sin ollut val­tion­pää­mies, sota­pääl­lik­kö tai toden­nä­köi­sim­min rakas­tet­tu ja vihat­tu suu­ri uskon­nol­li­nen pro­feet­ta, mut­ta kal­tai­sel­le­ni meta­ker­to­mus­ten kehit­te­li­jäl­le ei yksin­ker­tai­ses­ti ole sijaa ajas­sa, jos­sa kaik­ki meta­ker­to­muk­set ovat kuol­leet ja usko nii­hin on kuo­pat­tu. Niin­pä olen pelk­kä tyh­jän­toi­mit­ta­ja kan­sa­lais­jour­na­lis­ti. #

Täl­lai­set näen­näis­huo­not ovat luul­ta­vas­ti ei mis­sään hyvien ryh­män enem­mis­tö­nä, sil­lä ihan totaa­li­sen kyvyt­tö­mien osuut­ta väes­tös­tä pidän lop­pu­jen lopuk­si var­sin pie­ne­nä. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]14:04[/klo] Lisä­sin k-kir­jai­men otsi­kos­sa ollee­seen jossain-sanaan.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]6.5.2007[/klo] 15:10 Nyky­ai­kais­tin tyy­liä ja yksin­ker­tais­tin sitaat­tien lähdemerkintöjä.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Tämä tie­teel­li­nen tes­ti teh­tiin käyt­tä­mäl­lä isoa ver­sio­ta tuos­ta naa­ma­ku­vas­ta, jol­la esiin­nyn tuol­la lai­ta­pal­kis­sa­kin. #

 #

My Heri­ta­ge (via Skru­bu): “Face recog­ni­tion demo” #

Täy­ty­nee taas ker­ran tar­kis­taa, että housuis­ta löy­tyy vie­lä­kin sitä, mitä siel­lä kuvit­te­lin ole­van… ahm, kyl­läh. #

Olen siis nai­sen pää mie­hen ruu­miis­sa. What else is new? #