#

Vesu­ri Pro­duc­tion­sin Kuol­lei­den tal­vi (via Juha) on “autioi­tu­nee­seen Son­ka­jär­ven kor­pi­mai­se­maan sijoit­tu­va ker­to­mus kol­mes­ta hen­ki­lös­tä, jot­ka tais­te­le­vat lopu­ton­ta tais­te­lua elä­viä kuol­lei­ta vas­taan karus­sa tule­vai­suu­den maa­il­mas­sa.” #

Elo­ku­va on otta­nut vah­vas­ti vai­kut­tei­ta näis­tä uusim­mis­ta zom­bie-elo­ku­vis­ta kuten 28 Days Later… ja Dawn of the Dead, eli zom­bit ovat sitä minus­ta vähem­män pelot­ta­vaa “juos­taan vauh­dil­la ja huu­de­taan” -tyyp­piä sen rome­ro­lai­sen “kuo­lon­kan­keus täs­sä vähän hidas­taa menoa, eikä aivo­kaan oikein tah­do toi­mia, mut­ta tääl­tä tul­laan kum­min­kin, kun­han ker­je­tään” -tyy­pin sijas­ta, mut­ta se on täs­sä tapah­tu­maym­pä­ris­tö huo­mioo­not­taen pal­jon uskot­ta­vam­paa ja sik­si parem­pi valin­ta. #

Kat­soin tämän lähes täy­sin vail­la mitään ennak­ko-ole­tuk­sia, ja tyk­kä­sin kyl­lä kovas­ti! #

Elo­ku­van voi halu­tes­saan tila­ta DVD:llä tai lada­ta netis­tä. Tar­jol­la on, har­mi kyl­lä, vain WMV9-for­maat­ti. Laa­tu oli kyl­lä sinän­sä aina­kin täs­tä 17-tuu­mai­ses­ta nes­te­ki­de­näy­tös­tä­ni kat­se­luun täy­sin riit­tä­vä. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]18.11. 8:24[/klo] Kor­ja­sin Vesu­rin osoit­teek­si vesuri.com:in sen tämän­het­ki­sen ohjaus­koh­teen (http://www.kapsi.fi/~vesuri/) tilalle.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Ensim­mäi­nen valin­ta­ni tun­tuu osu­neen nap­piin: soi­tin siis aamul­la valit­se­ma­ni asia­na­ja­jan toi­mis­toon, ja kans­lis­ti oli hyvin ystä­väl­li­nen ja lupa­si, että minuun otet­tai­siin yhteyt­tä. Sitä odo­tel­les­sa­ni rupe­sin ahdis­tu­maan ja niin­pä hätään­nyin jo tie­dus­te­le­maan säh­kö­pos­tit­se toi­sen­kin asia­na­ja­jan pal­ve­lui­ta. #

Olin menos­sa kaup­paan jotain teh­däk­se­ni, jot­tei tar­vi­si vain odo­tel­la ja ahdis­tua enti­ses­tään, kun asia­na­ja­ja soit­ti. Hän­kin oli minus­ta heti oikein ystä­väl­li­sen, jos­kin sil­ti myös tehok­kaan oloi­nen. Tie­dus­te­lin heti kär­keen tuos­ta kovas­ti ras­san­nees­ta huo­les­ta­ni, ja kuten arve­lin­kin, se paik­ka­kun­tien välil­lä krui­sai­lu oli­si ongel­ma - mut­ta se pys­tyt­täi­siin onnek­se­ni hoi­ta­maan sil­lä lail­la, että hom­mat val­mis­tel­laan tääl­lä pääs­sä ja asia­na­ja­ja­ni etsii sit­ten sopi­van asia­hen­ki­lön, joka hoi­taa hom­mat toi­sel­la paik­ka­kun­nal­la. #

Kävin heti saman tien toi­mit­ta­mas­sa sin­ne tar­vit­ta­vat pape­rit (haas­teen ja sel­vi­tyk­set varal­li­suu­des­ta, eli -tomuu­des­ta) ja kävin samal­la YTHS:llä mak­sa­mas­sa las­kun ja varaa­mas­sa pit­käs­tä aikaa myös ajan psy­kiat­ril­le. Mat­kal­la Jeho­van todis­ta­ja -sisa­ret nak­ka­si­vat kou­raa­ni “kär­si­myk­set LOPPUVAT PIAN!” -esit­teen, mikä oli minus­ta aika koo­mis­ta. #

Asia­na­ja­jan kans­lias­sa hikoi­lin kuin sika yli­toi­veik­kaas­sa vaa­te­tuk­ses­sa­ni (lumes­ta huo­li­mat­ta läm­pö­ti­la on vain nol­las­sa) ja häpe­sin lat­tial­le mai­ha­reis­ta­ni jää­nei­tä, jär­kyt­tä­viä rapa­jäl­kiä. #

Nyt on hyvä mie­li. Tuo asia tun­tuu ole­van niin hyväs­sä hoi­dos­sa kuin olla voi. Toki­han tämän­het­ki­seen mie­lia­laan vai­kut­taa sekin, että hoi­din ker­ral­la taas enem­män asioi­ta kuin koko edel­li­sen puo­len vuo­den aika­na yhteen­sä ja lei­jun sii­tä suo­riu­tu­mi­sen jäl­kei­ses­sä eufo­ria­pil­ves­sä. #

Ahis­taa tämä mis­tään mitään tie­tä­mät­tö­myys. Jätin asia­na­ja­jal­le soit­to­pyyn­nön mut­ta heti sen jäl­keen alkoi ahdis­taa, että miten nuo suh­tau­tu­vat koko­naan toi­sel­la paik­ka­kun­nal­la, hevon­vi­tun­hel­ve­tin taka­na ole­viin oikeu­den­käyn­tei­hin. Pitäi­si­kö sit­ten­kin olla asia­na­ja­ja siel­tä toi­sel­ta paik­ka­kun­nal­ta, ja miten vitus­sa sem­moi­sen kans­sa muka asi­aa voi­si hoi­taa? Puhe­li­mit­se? Pos­tit­se? Aika käy vähiin, jos pos­tin varas­sa pitäi­si olla. #

Oikeus­a­pu­toi­mis­ton suo­sit­te­le­mat asia­na­ja­jat hyl­kä­sin suo­ral­ta kädel­tä kun huo­ma­sin, että koko rem­min yhtei­se­nä har­ras­tuk­se­na oli hen­gel­li­nen toi­min­ta. Sel­lai­ses­ta pai­kas­ta en sat­tu­nees­ta syys­tä ole­ta löy­ty­vän riit­tä­väs­ti ymmär­rys­tä asial­le­ni. #

Tein ensim­mäi­sen valin­ta­ni pel­käs­tään koti­si­vu­jen perus­teel­la, mitä en ehkä suo­sit­te­li­si yleis­pä­te­väk­si asia­na­ja­jan valin­ta­pe­rus­teek­si, mut­ta täl­lai­ses­sa tapauk­ses­sa se ehkä kui­ten­kin kie­lii jon­kin­lai­ses­ta käsi­tyk­ses­tä nykyi­sen tie­to­tek­nii­kan ja uus­me­dian mer­ki­tyk­ses­tä ja sehän puo­les­taan on mel­ko kes­kei­ses­sä osas­sa omas­sa tapauk­ses­sa­ni. #

Jär­kyt­tä­vän har­voil­la asia­na­ja­jil­la on ajan­ta­sai­set ja kun­nol­li­set koti­si­vut. Säh­kö­pos­tio­soi­te sen­tään useim­pien nimen yhtey­des­tä löy­tyy, vaik­ka se sit­ten puo­les­taan on minus­ta täs­sä yhtey­des­sä ihan tur­ha; sitä kaut­ta edes minun kal­tai­se­ni puhe­li­men­vi­haa­jan ei pidä minus­ta yrit­tää ensim­mäis­tä yhtey­den­ot­toa näin tär­keäs­sä asias­sa. Mis­tä sitä tie­tää, jos sitä pos­tia lue­taan vaik­ka­pa vain ker­ran vii­kos­sa, tai ei kos­kaan? #