Vuosisadan rymistelyelokuva
#1769. Torstai, 15. joulukuuta 2005 klo 19.52.22, kirjoittanut Jani. 7
Olin
kuullut, että King Kongissa on sellainen pikkuruinen apina, jota hädin tuskin huomaakaan, jos ei katso oikein tarkkaan, joten otin paikan kolmannesta rivistä. Myös se, että sillä rivillä sain olla ihan yksinäni, vaikutti valintaani. Päivänäytöksen valintaan puolestaan vaikutti se, että se maksoi vain 6,50 € kun iltanäytökset maksavat normaalisti yhdeksän, ja tämä pituutensa takia peräti kymmenen. #
Tässä alla voipi olla juonipaljastuksia, ja ainakin niitä on varmasti niille, jotka eivät ole nähneet alkuperäistä, vuoden 1933 King Kongia. #
Jacksonin “hyvä ja rehti tyyppi, joka kuolee ennenaikaisen sankarikuoleman, on musta” -kliseeseen sortumisen lisäksi minulla ei ole tästä elokuvasta paljoakaan huonoa sanottavaa. Ehkä nyt se, että vielä alkupuolella tehostevyörytystä Jackson tuntui olevan vielä vähän liiaksi kiinni Kahden tornin maailmassa. Lisäksi Jack Black oli minusta häiritsevän huono, mutta kompensoi sitä vanhan version Denhamia muistuttavalla olemuksellaan. Eivätkä tässä elokuvassa sitä paitsi ihmiskohtalot ole pääosassa. Tämä oli selkeästi erikoistehoste-elokuva, niin kuin alkuperäinenkin aikanaan. #
Sanoinko, että erikoistehoste-elokuva? Anteeksi, tarkoitin tietysti, että ERIKOISTEHOSTE-ELOKUVA (Räjähdyksen ääniä. Jyrisevän maan ääntä. Hirnuvan hevose Karjuvien eläinten ääniä.). Tässä oli ryminää ja ryskettä enemmän kuin missään muussa näkemässäni elokuvassa. Huomasin sen melkein liian myöhään, kun olin jo alkanut uppoutua tarinaan, ja se meinasi saada aikaan hylkimisreaktion. Kohtauksessa, jossa laivan väki pakeni dinosauruslaumaa, mielipiteeni killui veitsen terällä: onko tämä elokuva erittäin huono, vai erittäin makea? Onnekseni sitten kykenin vielä irrottautumaan tuosta alun herättelemästä, juonellisen elokuvan illuusiosta, nakkaamaan aivot nurkkaan ja heittäytymään nauttimaan täysillä toiminnasta ja visuaalisesta vyörytyksestä. #
Minusta oli liikuttavaa, kuinka uskollinen tämä oli alkuperäiselle. Elokuva oli melkein kohtaus kohtaukselta alkuperäisen toisintoa varsinkin Pääkallosaaren tapahtumien osalta. Vain yksi suosikkikohtauksistani, sumuisen suolammen ylitys vedestä nousevine ihmissyöjäksi ryhtyneine kasvissyöjäliskoineen, jäi puuttumaan. En kuitenkaan välttämättä nimittäisi tätä kunnianosoitukseksi alkuperäiselle, koska Jackson tuntui myös irvailevan 30-luvun elokuvantekijöiden ajatusmaailmalle, vieläpä erityisen mehukkaasti panemalla Denhamin filmaamaan laivalla kohtausta, joka on osa alkuperäisen varsinaista juonta, ja käyttämällä alkuperäisen musiikkia ja alkuasukasasuja Broadway-esityksessä, jonka pääosan esittäjäksi Kong on saareltaan rahdattu. #
Juonen osalta oli kuin Jackson olisi uuttanut alkuperäisen taustalla olleen esanssin ja upottanut oman versionsa sitten siihen: Kongin ja Ann Darrow’n suhde on kaiken polttopisteessä ja on ilmeistä, miten nämä kaksi himoitsevat toisiaan. Kohtaus, jossa Ann perääntyy tyrannosauruksen luota Kongin suojiin, oli minusta valtavan liikuttava! Naiset, katsokaa tuo elokuva, niin näette, mihin meidät miehet on tehty! Katsokaa, miten meille käy, kun meidät raahataan väkisin pois viidakosta, vaikka olisimmekin tosiasiassa sumuisten vuorten ja tasankojen asukkeja! Rupeamme kiipeilemään pilvenpiirtäjiin, vaikka todellisuudessa luultavasti pelkäämmekin korkeita paikkoja! #
Kappas vaan, Boing Boing oli näköjään sattumalta tarttunut samaan “ihmisten ja apinoiden väliset suhteet” -teemaan tänään. #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]16.12. 9:57[/klo] Lisäsin linkin Boing Boingin juttuun.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]15:31[/klo] Lisäsin kuvan pääsylipusta.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #
Herkullista analyysia. Pitääpä melkein tämän jälkeen katsoa tuo leffa, vaikka muutoin olisin kiertänyt sen kaukaa.
Niin, unohtui, perhana, tuossa mainita vielä se, että tämä on varmasti sarjassamme niitä, jotka on ehdottomasti katsottava teatterissa. Kotivehkeistä katsottuna vaikutus jää varmasti vain promilleen siitä.
Jotenkin uskomattoman noloa, että mulle tulee King KongistaKIN aina mieleen yksi sellainen kakkajuttu X) Ihan uskomatonta, miten on voinut jämähtää johki viisivuotiaan tasolle ja aina pissakakkahuumori mielessä :O
No onpahan ainakin hauskaa meillä muilla ilman että tarvitsee itse mennä niihin juttuihin ollenkaan X)
James Pinkerton analysoi King Kongin rasismia.
Turun Sanomien Tapani Maskula ei pitänyt KK:sta lainkaan: Vaalea vamppi taltuttaa taas jättiläisapinan. Viimeisen väliotsikon jälkeen on kiinnostavin analyin osa.
Vaikuttaa siltä, että Maskula keikahti tuosta veitsenteräkohtauksesta sille toiselle puolelle. Ei ihmekään, jos tämän kanssa pettyy, jos yrittää hakea juonta tai sanomaa, sillä ei tämä niiden varassa toimi. Ei alkuperäiselle näin uskollinen elokuva siihen voi pystyä.
Silti minusta on kummallisesti sanottu, että apinan seksuaalinen ja psykologinen merkitys on ongelmallisinta; minusta se oli kaikista suoraviivaisin teema, mikä koko elokuvasta löytyi, eikä ainakaan minulla ollut sen kanssa mitään ongelmaa.
Kaikkihan eivät tietenkään ole yhtä sinut oman villin ja pimeän puolensa kanssa.