Somaa
#1773. Perjantai, 16. joulukuuta 2005 klo 17.30.22, kirjoittanut Jani. 23
On taas semmoinen olo, niin kuin olisi psyyken tilalla mahalaukku, johon on syöty piikkisiä palloja. Sitä minä en tajua, että mitä varten ne eivät ole jo alkaneet kehittämään sitä Somaa, että voisi aina tarvittaessa, niin kuin nyt, napata semmoisen ja pääsisi pois. Tai sitten vain yksinkertaisesti katkaisija, josta napsauttamalla aivoista lähtisi virta ajastetuksi ajaksi kokonaan pois. Asettuisin tuohon lattialle makaamaan ja havahtuisin siitä sitten vaikka taas huomenna, kun ajastin napsauttaisi virran taas päälle. #
Ai niin, mutta ne pyykit jäisi sitten pesemättä. No ajastaisin sitten virrat tulemaan takaisin ennen pyykkivuoron alkua. #
Olisin ihan kiltti kansalainen enkä valittaisi yhtään mistään epäkohdista, jos vain saisin lakata olemasta aina silloin, kun en mitenkään jaksaisi olla. Voisin itse asiassa olla olematta enimmän osan ajasta. Niin olisi kaikille helpointa. #
Jani, ei kai helppous ole sitä mitä tässä elämässä tavoitellaan, vai onko? Minä vähän epäilen, ettei suurin osa edes oleta elämän olevan helppoa, ihmissuhteista puhumattakaan.
Sinusta kyllä on viime aikoina hohkannut alakuloa ja monesti olisi tehnyt mieli sanoa jotakin piristävää, mutta kun se kuulostaa aina niin hemmetin kliseiseltä, vaikka sen sanoisi miten päin. Joka tapauksessa haluaisin vieläkin sanoa jotakin piristävää.
Tuo Soma olisi kyllä kätevä. Tai siis yleensäkin tuo olotila mihin Jani tahtoisi. Tosin siitä tulee mieleen osa-aikainen itsemurha, noin pakenemisen näkökulmasta. Mutta kelpaisi joskus itsellenikin.
Koitanpa tuota piristävän sanomista, jos seuraava masentaa/ahdistaa/vast. lisää, niin otan onkeeni ja käyn.
Eli, Jani, ajattele vaaleanpunaista elefanttia ja koita olla hymyilemättä. (No, itseasiassa itselleni tuli jo tuota kirjoittaessa äkäinen dynamiittikuorma mieleen sen norsun jalkoihin)
Mutta kuitenkin, jos ei pysty, täytyy.
Saara, me voitais vaikka perustaa lausuntakuoro, jossa sanottaisiin kimpassa jotain piristävää! ja kaikki muutkin on tervetulleita.
Nyt kaikki yhteenääneen: “Jani, olet meille arvokas!”
Saara: “Jani, ei kai helppous ole sitä mitä tässä elämässä tavoitellaan, vai onko?”
Ei. Enkä oikein tiedä, että mistä sinä tuon helppousnäkökulman keksit.
Tai no siinä tapauksessa, että olet sitä mieltä, että kun piikkilankaan kääritty ihminen, jota vedetään auton perässä soratiellä, haaveilee kuolemasta tai edes hetken tajuttomuudesta, on kohtuullista sanoa, että “sinähän taidat haaveilla helposta elämästä, ei tässä kuule helppoa ole muillakaan”, niin siinä tapauksessa.
Tästä syystä, katsos, sanoisit mitä hyvänsä, se kuulostaisi kliseiseltä, kuten pelkäätkin. Tämä ei ole sitä lajia tuskaa, joka menee pois sopivan Valitut Palat -viisauden laukaisemalla. Sellainen ei minulle ole tuskaa ollenkaan, jolta sopivat sanat pelastavat. Sellaisen kanssa minä kyllä pärjään. Tämä, jonka kanssa en jaksa, on jotain aivan muuta.
Joten ei kannata edes yrittää keksiä mitään suuria, viisaita lohdutuksen sanoja, koska ne eivät auta. Eniten lohtua on yksinkertaisesti siitä tietoisuudesta, että toinen tuntee myötätuntoa ja sitä halua tehdä jotain. Ja senhän sinä tuossa viimeisimmässä virkkeessäsi ilmaisitkin. Joten kiitoksia.
Kuraattori: “Tosin siitä tulee mieleen osa-aikainen itsemurha, noin pakenemisen näkökulmasta.”
Täsmälleen sitähän se olisi. Siksi se olisikin niin loistavaa, kun sillä ei olisi niitä synkkiä seurauksia muille ihmisille, mitä varsinaisella itsemurhalla olisi.
Haittapuolena tuosta tiedottomuuden tilasta joutuisi tietysti sitten lopulta palaamaan tähän todellisuuteen, mutta kyllä minä ainakin nykyiselläni tätä vielä pieninä annoksina jaksaisin.
“Eli, Jani, ajattele vaaleanpunaista elefanttia ja koita olla hymyilemättä.
Hymyilin. Itse asiassa naurahdin - en niinkään ajatukselle, vaan ehdotuksellesi, joka oli kovin hupaisa. Kiitoksia! :)
Äiti: Aaaargh! Joko taas!
Harmittaa että sinulla on olo, jolloin toivoisi että olisi somaa ulottuvilla ja toivoisin että olisi toisin.
Mäki haluun lausuntakuoroon :)
Ole hyvä Jani, tähän perään melkein-osastoa, blogiani mukaillen, eli melkein palindromi.
On ilo olla avuksi allo oli No
Ja odotan vieläkin sitä tapausta jolloin tuo patentoimani väkisinhymyilyttäminen lakkaa toimimasta :)
No niin, minä olen ihana ja arvokas ja hyvä ja kaunis. Okei. Lausuntakuoro hajaantukoon!
Kuraattori: Ah, palindromit! Niitäkinpä on tullut aikoinaan väsättyä ties vaikka kuinka paljon.
Anonyymi: Jopahan sanailit soljuvasti!
Minä olen aina käsittänyt soman viittaavan symbolisella tavalla jo olemassaoleviin “huumeisiin”: uskontoon, (lähinnä opiaattijohdannaisiin) päihdeaineisiin ja erinäisiin auktoriteettiuskoon pohjautuviin ideologioihin. Soman kaltaiset tietoisuuden turruttajat olen siten useimmiten tottunut mieltämään lähinnä rangaistuksina, en helpotuksena. Soman tuoma olotila olisi juuri sitä, mitä esimerkiksi fasismi kannattajiltaan odottaisi. Kun kaikki ovat kivoissa somafiiliksissä, ei kukaan jaksa nousta yhteiskunnallisissa asioissa kapinaan. (Pahoittelut kännikommentoinnista.)
å,å: “Soman tuoma olotila olisi juuri sitä, mitä esimerkiksi fasismi kannattajiltaan odottaisi. Kun kaikki ovat kivoissa somafiiliksissä, ei kukaan jaksa nousta yhteiskunnallisissa asioissa kapinaan.”
Ehottomasti, juuri noin se toimisi.
“Pahoittelut kännikommentoinnista.”
Kuinka ironista! :D
Mutta ei se mitään, juttusihan oli täysin koherentti.
Niin, no. Ironisuus oli vähän niin kuin tarkoituksena. Tarkoituksenani oli lähinnä pohtia sitä, onko “somaa” jo nyt, tällä hetkellä (ja aina ollut) olemassa reaalimaailmassa vaiko eikö. Kun kerran kirjoitit, että miksei ne ole alkaneet jo sitä kehittää.
“Ei. Enkä oikein tiedä, että mistä sinä tuon helppousnäkökulman keksit.
Tai no siinä tapauksessa, että olet sitä mieltä, että kun piikkilankaan kääritty ihminen, jota vedetään auton perässä soratiellä, haaveilee kuolemasta tai edes hetken tajuttomuudesta, on kohtuullista sanoa, että “sinähän taidat haaveilla helposta elämästä, ei tässä kuule helppoa ole muillakaan”, niin siinä tapauksessa.”
Voi pönttö. Voi herranjestas. Viittasin tähän: “Voisin itse asiassa olla olematta enimmän osan ajasta. Niin olisi kaikille helpointa.”
Siis “kaikille helpointa”. Että kannattaako lähteä ajattelemaan muille helpompaa olotilaa silloin kun on käärittynä siihen piikkilankaan.
Liian pitkä juttu selittää tässä päänsäryssä, jos ei mennyt perille. Sitten se ei vaan mennyt. Ja sortsit.
Pärjäilehän taas.
Saara: Meni perille, nyt. Moka oli minun, ja johtui siitä, että helppouden tavoittelusta syyttäminen on minulle punainen vaate.
Kun kerran meidän välillämme tuntuu joka tapauksessa olevan näitä kommunikaatiokatkoksia tuon tuostakin, niin eiköhän ole aivan sama, että mennään naimisiin?
No mutta! Hieno idea kyllä!
Olisi silti kovin väärin sinua kohtaan hyväksyä tämä ihastuttava kosinta, sillä olen tässä harjoitellut jo viitisentoista vuotta täydellistä kommunikaatiokatkosta, että siksi olenkin varsinainen pro tässä hommassa. Muuten kyllä hyvin mielelläni naisin sinut.
Ja sitäpaitsi minä vasta nyt muistin, että minähän joutuisin jonottamaan, kun se Vt taisi olla listallasi seuraavana. Mutta sen jälkeen, täällä ollaan!
Vt? Kuka Vt? :)
Muhahaa, viehätysvoimani saa naiset sokeutumaan muille! Valloitan maailman! Minusta tulee kuningas… no niin, se siitä.
…entä minä?
;)
Minun on näköjään pakko muuttaa sinne Hollantiin.
Mmm, Hollanti…