Konvehdit paremmuusjärjestykseen
#1787. Keskiviikko, 21. joulukuuta 2005 klo 19.58.20, kirjoittanut Jani. 17
Pannaanpa tänä jouluna muistiin, että missä järjestyksessä Pandan juhlapöydän konvehdit syödään niin ettei tartte joka vuosi haaskata tuota ensimmäistä kerrosta sen järjestyksen etsimisessä. #
Järjestys on viimeisintä eli minttua lukuunottamatta käänteinen paremmuusjärjestys. Minttu, joka sijoittuu makuskaalalla toffeen alapuolelle, syödään todellisuudessa viimeisenä siksi, että se on niin voimakas maku, että sen syömisen jälkeen kaikki maistuu mintulta. Ennen tykkäsin mintusta (oho, meinasin kirjoittaa, että minusta) eniten, mutta nykyisin nuo toffeet jyräävät sen mennen tullen. #
Ananakset syötetään koiralle :D Ne on pahoja. (ts. se sisälmys syötetään koiralle, suklaat voi syödä ite)
Nämä Pandan rasiat olivat ensimmäisiä konvehtirasioita joista mulla ei yksikään jää syömättä, vaikka eiväthän nuo ananakset kyllä häävejä ole.
Pandan suklaarasiat ovat kyllä hyviä. Ainoastaan entiset Paradis-rasiat voittivat ne, mutta nyt ne on menty pilaamaan. Konvehtien syöntijärjestys riippuu täysin siitä, saako konvehtirasian syödä yksinään vai syödäänkö sitä toisten kanssa.
Jos konvehdit pitää jakaa muiden kanssa, käydään ensimmäiseksi käsiksi parhaisiin konvehteihin (koska muuten niitä ei saa ollenkaan), jos koko rasian saa herkutella yksin, parhaat säästetään viimeksi. Konvehtien parhausjärjestys on meikäläisen mielestä seuraava (siis aloittaen parhaasta):
1. suklaatryffeli
2. minttu
3. suklaacrisp
4. pehmeä toffee
5. kermatoffee
6. ananas
7. hasselnougat
8. zabaglione (meidän perheessä jäävät aina rasiaan viimeiseksi…)
Oh, totta kai! Unohdin mainita tuon tärkeän seikan, että siinä tapauksessa, että saaliinjaolla on muitakin, rosvotaan heti ensimmäisenä parhaat päältä. Lisäksi ne täytyy mussutella naamaan mahdollisimman nopeasti, jotta saa mahdollisimman monta itselleen.
Ehkäpä ideaali parisuhde on sellainen, jossa konvehtirasian sisällön parhausjärjestykset menevät puolisoiden välillä päin vastoin, jolloin toinen aloittaa toisesta päästä, toinen toisesta, ja puolivälissä sitten tullaan yhteen.
Ananaskonvehdithan ovat erinomaisia! Zabaglionet jäävät viimeiseksi, ovat niin isojakin. Mutta hyviä nekin. Slurps!
Minusta nuo zabaglionet ovat vallan mainioita. Suklaacrisp menisi kylläkin niidenkin edelle, jollei siinä olisi sitä crispiä - eli se rapea mitä sielä sisällä on, siitä en tykkää.
Minulla on kyllä konvehtien suhteen täydellinen parisuhde, sillä Ile ei syö mitään tollasia suklaita, kuin korkeintaan muutaman. Mutta varmuuden vuoksi syön silti aina zabaglionet, eli ehdottomasti parhaat, ensin :)
Noh, eikö Ilkka tykkää suklaasta vaiko vain konvehdeista?
Ei se välitä juurikaan mistään suklaasta. Outo tapaus :O
No onpa tosiaan kumma tyyppi! :O
Outoa - mun lähipiirissä minttukonvehdit jää aina viimeiseksi sinne laatikkoon…
Minä en yleisemmin mintusta juuri tykkää (en varsinkaan niistä minttu-Dominoista!), mutta minttusuklaakonvehdit ovat hyviä. After Eightitkin ihan ok.
Minä heittäisin vesilintua koko Panda-rasialla ja ottaisin tilalle Aladdin-rasian. Siitä syödään 1. ne, joissa on kolme kokonaista hasselpähkinää, 2. likööritryffelit, 3. pähkinätryffelit ja loput sitten satunnaisessa järjestyksessä.
Appelsiini- ja ananassuklaat ovat perverssejä.
“Ehkäpä ideaali parisuhde on sellainen, jossa konvehtirasian sisällön parhausjärjestykset menevät puolisoiden välillä päin vastoin, jolloin toinen aloittaa toisesta päästä, toinen toisesta, ja puolivälissä sitten tullaan yhteen.”
Tämä asia tuli mieleeni heti konvehtien yhteydessä! Ystäväpiirissäni olemme pitkään kehitelleet tällaista konvehtimakuihin perustuvaa parinmuodostusteoriaa. Toisaalta, jos potentiaalinen seurustelukumppani syö rasiasta ensimmäiseksi ne kaikista kamalimmat marsipaanitöhkäsotkut tai tässä tapauksessa ananastäytteiset konvehdit, on syytä epäillä henkilön mielenterveyttä ja harkita uudelleen.
Minä en todella ymmärrä mitä niin monilla on niitä Zabaglioneja vastaan! Nehän ovat parhaita, selvästi.
Anu: Aladdin-rasiat, ne perinteisen Marabou-levyn väriset ovat minusta kauniita, vaikka se johtunee lähinnä siitä, kuinka vahvoja, positiivisia mielleyhtymiä se Marabou-keltainen herättää. En kuitenkaan muista, olenko koskaan syönyt yhtään Aladdin-konvehteja!
E.S.: “Toisaalta, jos potentiaalinen seurustelukumppani syö rasiasta ensimmäiseksi ne kaikista kamalimmat marsipaanitöhkäsotkut tai tässä tapauksessa ananastäytteiset konvehdit, on syytä epäillä henkilön mielenterveyttä ja harkita uudelleen.”
No tuo on kyllä aivan taivaan tosi! Kuinka ihmeessä sitä kykenisi pitämään miellyttävänä ihmistä, joka nielisi innoissaan jotain, mitä itse pitää kaikista pas… pahanmakuisimpana?!
Ehkäpä monien epäluulo zabaglioneja kohtaan johtuu samasta kuin minulla: aina, kun avaan ensimmäisen rasian, ovat viime joulun makumuistot haihtuneet ihan kokonaan, joten paras vihje, jonka perusteella makuja voi ennakoida, on nimi. Zabaglione kuulostaa joltain keittämättömänä myrkylliseltä kasvilta, joka kasvaa synkimmässä sisä-Afrikassa, joten yritäpä siinä sitten suhtautua siihen positiivisesti.
[…] No nytkö ne ovat, onnettomat, menneet muuttamaan Pandan juhlapöydän konvehtirasian (300 g) sisältöä! Kuinka minä nyt näitä osaan syödä, kun tutkittu ja virallinen syömäjärjestykseni ei enää toimi! […]