marginaali

Itsetuntoa

#1808. Keskiviikko, 28. joulukuuta 2005 klo 12.02.20, kirjoittanut Jani.

Miten itse­tun­to syntyy?
Miten hyvä, miten huo­no itse­tun­to syntyy?
Syn­ty­vät­kö lap­set itse­tunn­ot­to­mi­na, itse­tun­nol­taan tabu­la rasa­na, saa­vat­ko he itse­tun­ton­sa itsen­sä ulko­puo­lel­ta niin kuin immuniteetin?
Vai onko lap­sen itse­tun­to sie­men, jota täy­tyy ravi­ta, kas­tel­la ja hoi­va­ta niin, että se kasvaa?
Vai onko lap­sen itse­tun­to täy­si­kas­vui­nen jät­ti­läis­puu, joka pian syn­ty­män jäl­keen kaa­de­taan, kar­si­taan, kuo­ri­taan, kat­ko­taan, pil­ko­taan, höy­lä­tään lopul­li­seen muotoonsa?
Kuin­ka pal­jon on lii­an pal­jon ja kuin­ka pal­jon on lii­an vähän? #

 
•)) 6 kommenttia postaukselle Itsetuntoa. ↩
  1. #5677. Keskiviikko, 28. joulukuuta 2005 klo 14.33.52, kirjoittanut Tarkkailija.
    Tarkkailija

    Aina­kin arki­kie­les­sä käsi­te itse­tun­to on menet­tä­nyt mer­ki­tyk­sen­sä. Sil­lä voi­daan selit­tää mitä tahan­sa riip­pu­mat­ta sii­tä mikä on läh­tö­ti­lan­ne. Itse­var­man oloi­nen voi olla itse­var­ma tai sit­ten vain peit­tää huo­no itse­tun­toa “esit­tä­mäl­lä”. Rep­pa­nan oloi­nen voi joko olla sitä tai sit­ten “osoit­taa roh­keas­ti heik­kou­ten­sa”. Seli­tys siis kek­si­tään tilan­teen mukaan eikä sana itse­tun­to oikein tar­koi­ta yhtään mitään.

    Lisäk­si ihmis­ten arvioin­ti tuol­lai­sel­la erit­täin epä­mää­räi­sel­lä käsit­teel­lä on muu­ten­kin turhaa.

  2. #5678. Keskiviikko, 28. joulukuuta 2005 klo 15.35.14, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Olen täy­sin samaa mieltä.

    Toi­saal­ta ilman epä­mää­räi­siä käsit­tei­tä oli­si vai­kea puhua juu­ri­kaan muus­ta kuin matematiikasta.

  3. #5679. Keskiviikko, 28. joulukuuta 2005 klo 23.48.17, kirjoittanut Anonyymi.
    Anonyymi

    Itse­tun­to on kiin­nos­ta­va asia, olkoon­kin käsi­te epä­mää­räi­nen. Nyky­ään ei kai käsi­te­tä ihmi­sel­lä ole­van vain yhtä aino­aa itse­tun­toa, vaan nii­tä voi olla mon­ta; amma­til­li­nen, sosi­aa­li­nen, itse­tun­to suku­puo­len­sa edus­ta­ja­na tai ylei­nen, perus­kä­si­tys (itse­tun­to) itses­tä ihmisenä.
    Ja niin se kai on, että itse­tun­to on pal­jol­ti nii­den ihmis­ten sum­ma, joi­ta per­soo­na on tavan­nut, mut­ta minus­ta myös jär­jel­lä voi vai­kut­taa itse­tun­toon jos se ei ole lii­an haavoitettu.
    Ja kai myös se aika…ja kokemus…muovaavat lopul­ta sen, mihin uskoo ja sil­tä poh­jal­ta käyt­täy­tyy. Lopu­ton mat­ka joillekin.

  4. #5680. Torstai, 29. joulukuuta 2005 klo 11.37.45, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Rupe­si ihan kiin­nos­ta­maan, että onko tuo vie­lä psy­ko­lo­gian ter­mis­tös­sä. Ilmei­ses­ti on, sil­lä pari itse­tun­nos­ta ker­to­viin läh­tei­siin vetoa­vaa jut­tua löytyi.

    Mil­lai­nen­ko­han oli­si minun itse­tun­to­ni? Ehkä se oli­si koo­kas, mut­ta hauras.

    “Wil­liam James kiteyt­ti itse­tun­non kaa­van seu­raa­vas­ti: itse­tun­to = onnis­tu­mi­nen / tavoitteet.”

    “Itse­tun­to”
    [Suo­men mielenterveysseura]

    No tavoit­tee­ni eivät kyl­lä ole kos­kaan olleet kor­keal­la, mut­ta onnis­tu­mi­se­ni tai­ta­vat kyl­lä olla vie­lä­kin vähäisemmät.

  5. #5681. Torstai, 29. joulukuuta 2005 klo 12.07.35, kirjoittanut pk_k.
    pk_k

    Jani sano: “No tavoit­tee­ni eivät kyl­lä ole kos­kaan olleet kor­keal­la, mut­ta onnis­tu­mi­se­ni tai­ta­vat kyl­lä olla vie­lä­kin vähäisemmät.”

    Tuo­ta lukies­sa­ni hymyi­lyt­ti ja ajat­te­lin, että aika samal­la­lail­la itsel­lä­ni. Mut­ta sit­ten kun asi­aa tar­kem­min ajat­te­lee, niin ehkä ne tavoit­teet sit­ten­kin ovat kor­keal­la (suh­tees­sa onnis­tu­mi­siin) jos ei onnis­tu­mi­sia ole tullut ?
    Esim. itse­tun­to I = 1 / 1000 = 0,001 ~ 0

    Sel­vää, aina­kin oman koke­muk­se­ni mukaan, on että onnis­tu­mi­set ruok­ki­vat itse­tun­toa. Tavoit­tei­den aset­te­lu on siis rat­kai­se­vas­sa asemassa.

  6. #5682. Torstai, 29. joulukuuta 2005 klo 12.15.51, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Minus­ta tuos­sa kaa­vas­sa on se ongel­ma, että se ei suo­raan huo­mioi tois­ten ihmis­ten tavoit­tei­ta ja saa­vu­tuk­sia, ellei­vät ne sit­ten sisäl­ly noi­hin omiin tavoit­tei­siin (tai saa­vu­tuk­siin). Eli vaik­ka onnis­tu­mis­te­ni ja tavoit­teit­te­ni suh­de oli­si­kin hyvä, niin jos se on pie­nem­pi kuin ver­tai­lu­ryh­mäl­lä­ni, niin voi olla, että itse­tun­to­ni oli­si aika kehno.

    Ja sit­ten on vie­lä sekin ongel­ma, kuten minul­la, että jos var­si­nais­ta ver­tai­lu­ryh­mää ei ole, jos omat tavoit­teet ovat sen ver­ran kum­mal­li­sia, ettei nii­tä oikein kukaan muu tun­nu harrastavan.

Tämän postauksen kommentointi on suljettu.