Pohdiskelua uuden vuoden kynnyksellä: marginaalimies vastaa
#1816. Lauantai, 31. joulukuuta 2005 klo 10.58.19, kirjoittanut Jani. 22
Jo hyvän aikaa on kirjoittamiseni ollut vähän väkinäistä. Tuntuu siltä, että olen sanonut kaiken. #
Ei, tämä ei ole jäähyväismerkintä. Pikemminkin jonkinlainen tilannearvio. Minä en ole sitä tyyppiä, joka aina tasaisin väliajoin kokee tarpeelliseksi pyyhkäistä koko tähänastisen menneisyytensä pois ja aloittaa kokonaan alusta, uudella nimellä. Minä raahaan mieluummin koko menneisyyteni taakkaa vaikka hautaan saakka, koska ei se mene minnekään vaikka sen pyyhkisikin pois Internetistä, koska ei se ole olemassa Internetissä. Tämä blogi vain heijastelee sitä, mitä on. #
Olen nolannut itseni mahdollisimman monilla tavoilla, paljastanut (kirjaimellisestikin) lähes kaiken, mikä paljastettavissa on. Tuntuu siltä, että jäljellä on enää hyvin vähän, jos mitään, kirjoitettavaa lempiaiheestani, eli minusta itsestäni. Eivät maailmasta silti toki aiheet lopu, mutta vahvasti poliittisten tai muuten vain kantaaottavien kirjoitustenkin suhteen olen pattitilanteessa, kun hermoni eivät vähään aikaan ole alkuunkaan kestäneet maailman, saatika Suomen tapahtumien seuraamista ja niiden aktiivista pohdiskelua. Kaikki tuntuu menevän päin persettä, mikä ei sinänsä ole mitään uutta, mutta en ole vähään aikaan enää jaksanut pukea sen herättämää suuttumustani sanoiksi. Se on kovin raskasta puuhaa ja tällä hetkellä raskaampaa kuin sen patoaminen sisälle. #
On myös aiheita, joista en ole vielä kirjoittanut, mutta joista en myöskään todennäköisesti tulekaan kirjoittamaan. Ensimmäisinä tulevat mieleeni nämä: #
- Läheisten ja tuttujen yksityisasiat. Nämä olen pyrkinyt rajaamaan täältä pois kategorisesti, koska en haluaisi tehdä virhearviota sen suhteen, minkä verran asianomais(t)en itsensä mielestä on sopivaa kirjoittaa.
- Surullisuuteni, yksinäisyyteni ja mustasukkaisuuteni. Kahta ensimmäistä aihetta en sinänsä vierasta, mutten ole tuonut niitä tänne läheskään siinä määrin, kuin ne elämässäni tuntuvat, koska niistä lukeminen herättää jotakuinkin normaalissa, hyväntahtoisessa ihmisessä (jollaisia marginaalin lukijoista tuntuu löytyvän pilvin pimein - morjens vaan!) myötätuntoa ja halua tehdä jotain, eikä blogi kuitenkaan tarjoa riittäviä mahdollisuuksia näiden tunteiden helpottamiseen siinä määrin, kuin ne käytännössä vaatisivat. Viimeksimainittua toisaalta häpeän jossain määrin, tai tarkemmin sanottuna arastelen sen paljastamista, koska sitä pidetään usein paheksuttavana, toisaalta se taas liittyy melko tiiviisti edelliseen kohtaan, koska mustasukkainen ei voi olla ilman kohdetta, joka on toinen ihminen.
- Seksi. Tämä aihepiiri on minulle lähes täysi tabu. Pystyn käsittelemään sitä korkeintaan leikinlaskun varjolla, mitä tapaa toisaalta pidän pääasiassa halveksuttavana, koska se juuri kielii kyvyttömyydestä käsitellä asiaa vakavasti. Minusta seksi on hyvin tiukasti vain kahden ihmisen väliseksi tarkoitettu (kuka tarkoitti?) asia, eikä siitä saa puhua muiden kanssa. Hyvä jos edes sen toisen ihmisen, koska se on kaikkinensa hyvin häpeällistä touhua ihan kuten ruumiintoiminnot yleensäkin.
Mitä siis tästä eteenpäin? Hah, tätä samaa paskaa tietysti, mitäpä muutakaan. En minä kuvittele, että tämä tämän kirjoittamisesta miksikään muuttuisi, mutta toivottavasti saan tällä haihdutettua mielestäni niitä (ehkä kuvitteellisia) odotuksia, joita marginaalin aiempi laatu on pannut lukijat tälle pikku projektille hiljaa mielessään asettamaan. #
Tähänpä sopiikin mainiosti pikku meemi (via Elämän omituisuuksia): jos on jotain, ihan mitä tahansa, jota, sinä, armahin lukijani, olet aina halunnut minusta tietää, muttet ole tohtinut kysyä, niin hetkesi on koittanut. Heitä kysymyksesi kommenttilaatikkoon! Kysy minulta mitä tahansa! Vastaan mitä tahansa niin raa’an rehellisesti kuin vain kykenen itsestäni irti repimään! En sulje pois edes tuossa edellä listaamiani aiheita, sillä pyrkimykseni rehellisyyteen ajaa yleensä kaiken muun edelle ja luultavasti niin käy myös tässä. #
(Viikonloppu on ehkäpä huonoin mahdollinen aika interaktiivisuutta vaativan meemin liikkeellepotkimiseen, mutta tämä nyt vaan sopi minusta niin hyvin tähän aiheeseen, eikä tämä aihe nyt antanut odottaa itseään.) #
Hyvä, kysymykseni on: Kuinka pitkä olet?
Viimeisimmässä mittauksessa 178,5 cm.
Miten päädyit marginaaliin ?
Tuohon täytyy pyytää tarkennusta. Kuinka päädyin marginaali-nimeen, kuinka päädyin päätoimiseksi marginaalinpitäjäksi, vai jotain muuta?
No jos saa vain yhden kysymyksen esittää, niin sitten jälkimmäinen.
Saa esittää niin monta kuin vaan mieleen juolahtaa!
Perustin Nuudelisopan pari vuotta sitten, kun äkkäsin, että tämä tämmöinen blogihomma voisi olla kätevä tapa yhdistää kaikenlaiset sekalaiset muistiinpanot ja niistä kommunikointi parille kaverille. Jo tuolloin harrastukseni rajoittuivat lähinnä tähän Netissä surfailuun ja muuhun tietokoneiden kanssa värkkäämiseen, joten tämä oli sikäli varsin luonteva, uusi aluevaltaus.
Eipä aikaakaan, kun olin koukussa, ja kävelylenkillä sain päähäni perustaa toisen kirjan kaikenlaisia sekalaisia aivoituksia varten. Koska olin valinnut Nuudelisopan teemaväriksi sinisen, ja ajattelin, että tästä jälkimmäisestä tulee lähinnä kaatopaikka erinäisille reunahuomautuksille muusta elämästäni, päädyin nimeen Sinisen kirjan marginaali, joka samalla mukavasti toi mieleen Project Blue Bookin.
Jaksoin tuota nimirimpsua tämän vuoden helmikuuhun saakka, jolloin typistin sen pelkäksi marginaaliksi.
Melko pian alkoi käydä ilmeiseksi, että marginaali (eli silloinen Skm) keräsi enemmän huomiota kuin Nuudelisoppa. Lopulta annoin periksi kiusaukselle ja listauduin.
Jonkinlainen marginaali-ihminen olen kuitenkin ollut muodossa tai toisessa läpi elämäni. Tunnen vetoa kaikenlaiseen eriskummalliseen ja poikkeavaan; lähes aina, kun vastakkain on laajalti hyväksytty ja vaihtoehtoinen, iso ja pieni, minä valitsen sen pienen ja vaihtoehtoisen ilman mitään sen kummempaa syytä kuin erikoisuudentavoittelunhaluni.
Does that satisfy your question, Abu?
Miksi Jyväskylä?
Entinen puoliso halusi tänne. Minä tarrauduin mukaan. Mukavaksi paikaksi tämä on osoittautunut, vaikka periaatteessa minulle on melkein ihan sama, missä olen.
Koska rakastan itseäni tänäkin vuonna enemmän kuin viime ja myös tässäkin blogissa olen kiinnostunut minusta:
Miksi Just Sopivasti on lähes päheintä mitä tiedät?
Koska Just Sopivasti sanoo just sopivasti. Ei liikaa eikä liian vähän.
Minkä kysymyksen haluaisit jonkun kaikista eniten tekevän? (ei, siihen ei sitten tarvitse vastata.)
Sen, jonka esitit. (Poistin tästä nähdäkseni tarpeettoman hymiön.)
Ajattelin ens vuonna tehdä yhden hyvän merkinnän ainakin. Jätkä mainitaan siinä.
Saako lähettää terveisiä?
No Janille terveisiä ja mukavaa uutta vuotta.
Tykkäsin tuosta postauksesta.
J.S.: Mahtavaa! Täytyy tässä joku yö tulla myöskin uniisi taas kummittelemaan. Böö!
Saara: Kiitoksia, samoin! Siis uutta vuotta. No, kyllä minäkin tykkäsin tuosta postauksesta.
Katselen tässä uudenvuoden Tinaa. Ne näyttävät mokia!
Höm Höm Höm.. Miksi koet seksin olevan hävettävä tabu,josta hyvä kun voi keskustella edes sitä harjoitettavan kanssa? (Blatantly obvious juttu tietenkin mistä kysyn - hähähäähä. mutta lupasit että saa kysyä mitä vaan, enkä rajoittuneelta mieleltäni muuhun kykene. sitä paitsi minulle seksi aiheena on aina punainen vaate johon on pakko tarttua.)
Niin,ja onhan sentään unet aina yhtä ammenettava itsekohta, josta varmasti riittää kirjoittamista mikäli aiheitten loppuunkulumista pelkää… Tai erinnäiset omituiset tapahtumat et elokuvat ja valituksen kohteet maailmassa. Aina aihetta riittää.. jostain kumman syystä, sillä en tunne ketään joka jatkuvasti junnaisi paikoillaan tässä hullunmyllyssä.
Niin ja laitampa pikku meemin(jos olen nytkäsitteen lainkaan oikein ymmärtänyt, köh)sivulleni. Tuli mieleeni
Carmabal! Mukava nähdä sinuakin pitkästä aikaa täällä.
Harmi vain, etten ainakaan aivan suoralta kädeltä pysty antamaan mitään tyhjentävää vastausta kysymyksessi.
Asenteeni taustalla on luultavasti kasvatus ja se, että vanhemmat lienevät sitä polvea, jolle nämä asiat on opetettu häpeällisiksi, ja se asenne on periytynyt lähes sellaisenaan, jos ei peräti kiteytynyt minusssa.
Sitten toisaalta, koska koin lapsena ajoittain olevani ainoa aikuinen lasten joukossa, minun oli äärimmäisen vaikea hyväksyä tällaisen aikuisten asian salailua. Oma, suorastaan vihamielinen asenteeni seksiä kohtaan on siis eräänlainen kosto siitä vääryydestä.
Järkeistetty selitykseni puolestaan kuuluu, että uskon eräänlaiseen porttiteoriaan: seksistä puhuminen edellyttää seksin ajattelemista, ja seksin ajatteleminen puolestaan johtaa sen harjoittamiseen, ja se puolestaan on minusta äärimmäisen sopimatonta muutoin kuin parisuhteessa.
Kaikki on nyt selvää.
Sopimatonta? Ehkä, en tiedä. Parisuhteessa aina paras tietenkin.. hmm. Tulee jokseenkin kehno ja rivo ja onneton olo kun joku kykenee korruptoituneessa nykymaailmassa olemaan noin tiukan vanhanaikaisen asenteen omaksunut. Mutta hienoa että diversiteettiä on.
Niin. Ja itsehän en seksistä tiedä mitään. Yksinhuoltaja kun oon.-
No, tavallaanhan minä en kykenekään olemaan. Hajallahan minä olenkin, enkä varmasti olisi näin hajallaan, jos maailma ei olisi, mitä se on, ja vanhanaikaisuuteni ei olisi poikkeavuutta vaan perusteltua.
[…] Mitä enemmän joku blogi on niinsanotusti marginaalissa, blogiskenen mainstreamin ulkopuolella, sitä enemmän se minuun vetoaa pelkästään sillä. Minun ei siis todellakaan tarvitse lukea teitä hampaat irvessä. Päin vastoin! Ne blogit, joiden joukosta ne minulle pakkopullalta ja väkinäiseltä velvollisuudelta maistuvat luettavat löytyvät, ovat niitä, jotka ovat siellä hierarkian yläpäässä. […]