Hän kos­ket­ti minua, kah­des­ti. Varo­vas­ti, sor­mel­la, käsi­var­teen. Vail­la mitään tar­koi­tus­ta, vain halus­ta kos­ket­taa. Se oli… usko­ma­ton­ta. #

Tämän lähem­mäk­si en ehkä kos­kaan pää­si­si, mut­ten halun­nut aja­tel­la sitä nyt. #

Sanoi, että pitää minus­ta, ystä­väl­li­ses­ti. Salaa minä imin jokai­sen tavun syväl­le sisim­pää­ni, enkä oli­si voi­nut pyy­tää enem­pää. En oli­si kyen­nyt otta­maan vas­taan. Oli­sin hajon­nut, murs­kau­tu­nut tuhan­nek­si pala­vak­si kap­pa­leek­si. #

Ei ollut kos­kaan koke­nut sitä, tun­te­nut, mitä minä juu­ri nyt. #

Enkä ollut minä­kään. #

“Hal­li­tus­puo­luei­den edus­kun­ta­ryh­mät ja kult­tuu­ri­mi­nis­te­ri Tan­ja Kar­pe­la (kesk.) sopi­vat eril­li­ses­tä lausu­mas­ta, joka hyväk­sy­tään uuden lain saat­teek­si. Lausu­man läh­tö­koh­ta on, että ääni­te­le­vy­teol­li­suu­den pitäi­si toi­mia niin, että kulut­ta­jal­la on mah­dol­li­suus teh­dä esim. cd-levys­tä muu­ta­ma kopio omaan käyt­töön. Jos ongel­mia ilme­nee, edus­kun­ta odot­taa hal­li­tuk­sen esit­tä­vän lain muut­ta­mis­ta.” #

“Edus­kun­ta ei muu­ta teki­jä­noi­keus­la­kia” (Yle (via Mel­kein Blo­gi)) #

Koko kam­pan­join­ti ja sen aiheut­ta­ma reak­tio oli vain pie­ni sivu­juo­ni, jon­ka tulok­se­na suo­ma­lai­nen kan­san­edus­tus on nyt kiis­tat­to­mas­ti todis­tet­tu täy­sin toi­mi­mat­to­mak­si ja kaik­kien mui­den taho­jen kuin kan­san etu­ja aja­vak­si tur­hak­keek­si. #

Etsi­tään vapaa­eh­toi­sia pom­mi-iskuun, jon­ka tar­koi­tuk­se­na on vapaut­taa Suo­mi isos­ta läjäs­tä tur­hia, tyh­jis­tä puheis­ta ja taval­lis­ten ihmis­ten sil­mään kuse­mi­ses­ta palk­kan­sa repi­viä idioot­te­ja. Jos täs­sä ker­ran lain­rik­ko­jak­si on ruvet­ta­va, niin tur­ha näper­rel­lä, ruve­taan sit­ten kun­nol­la. #

Mai­nit­ta­koon, että myös Yle osoit­ti täs­sä asias­sa täy­del­li­sen ham­paat­to­muu­ten­sa: alku­pe­räi­sen, lais­ta ker­to­neen uuti­sen jäl­keen tämä on tie­tääk­se­ni ainoa uuti­nen koko jupa­kas­ta, ja täs­sä­kin ainoa edus­kun­nan suun­taan läh­te­neis­tä pyyn­nöis­tää ker­too - vit­tu - kuu­den­sa­dan muusi­kon vetoo­muk­ses­ta! #

Päin­vas­tai­sia vetoo­muk­sia meni säh­kö­pos­tit­se par­haim­mil­laan kuusi­sa­taa yhdel­le edus­ta­jal­le! HALOO, YLEISRADIO! Ollaan­ko siel­lä tosi­aan näin munat­to­mia, hal­li­tuk­sen talu­tus­nuo­ras­sa kul­ke­via rak­ki­koi­ria? #

 #

Aina sil­loin täl­löin sään­nöl­li­ses­ti minä pois­tun tääl­tä kus­tan­nus­pai­kal­ta­ni, tämän mas­sii­vi­sen ja mus­tan kir­joi­tus­ko­neen, ja näyt­tö­päät­teen vir­kaa toi­mit­ta­van, kaa­to­pai­kal­ta raa­haa­ma­ni van­han mik­ro­aal­to­uu­nin edes­tä, ja läh­den hauk­kaa­maan rai­tis­ta pako­kaa­sua ja teol­li­suus­pääs­tö­jä. Vii­me päi­vi­nä uudel­la vakio­len­kil­lä­ni on vas­taan tul­lut pal­jon tyt­tö­jä (ovat­ko nämä nyt nii­tä lukio­lais­tyt­tö­jä, Vt?). Toi­si­naan ne hymyi­le­vät. #

Ensin minä ajat­te­lin sii­tä hymyi­lys­tä näin: “ehkä se joh­tuu täs­tä val­ta­vas­ta erek­tios­ta”, mut­ta sit­ten huo­ma­sin, miten nau­ret­ta­va aja­tus se oli: “oli­pas se nau­ret­ta­va aja­tus! Tämän val­ta­van erek­tio­ni näh­des­sään­hän nai­set taval­li­ses­ti joko juok­se­vat kir­kuen kar­kuun tai sit­ten he saa­vat aivan hys­tee­ri­sen nau­ru­koh­tauk­sen, joka het­kes­sä muut­tuu hys­tee­ri­sek­si itku­koh­tauk­sek­si. Täy­tyy­pä aja­tel­la vie­lä tähän lop­puun täl­lai­nen has­su, kah­del­la edel­li­sel­lä rivil­lä ole­val­ta pil­kul­ta näyt­tä­vä merk­ki:” #

Sit­ten ajat­te­lin, että ehkä hei­tä hymyi­lyt­tää, sil­lä he ovat­kin luke­neet salaa blo­gia­ni! Pyö­rit­te­lin tätä aja­tus­ta pääs­sä­ni, ja myhäi­lin tyy­ty­väi­se­nä: “hahaa, he ovat­kin luke­neet penis­tä­ni, tot­ta kai…” #

Mitä, ajat­te­lin­ko minä, että penis­tä? Tar­koi­tin tie­tys­ti että blo­gia, heh-heh-hee… heh. Miten­käs minä nyt tuol­la taval­la. #

Mis­säs minä olin­kaan? Mihin­käs minä olin­kaan menos­sa? #

Olin­kos minä menos­sa jon­ne­kin? Onko täs­sä penik­ses­sä kos­kaan oltu jos­sain tai men­ty jon­ne­kin? Vas­tauk­set voi lähet­tää säh­kö­pos­tit­se, osoit­tee­seen. Osal­lis­tu­jien kes­ken arvo­taan vii­kon loma Pää auen kom­ment­tio­sas­tol­la (buha­ha­haa, eipäs sekään tyyp­pi arvaa, mikä sitä kotiin palat­tu­aan odot­taa!). #

Sanoin­ko minä, että blo­gis­sa? Tar­koi­tin tie­tys­ti, että penik­ses­sä. Hmm, penik­siä… #

Apua, en pys­ty lop #

Sell #

V #

Ä #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]6.5.2007[/klo] 16:50 Pois­tin mädän­neen Jää­dy­ke­pii­ri­kun­ta-lin­kin.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Tänään minua pelat­tiin aivan rons­kis­ti tera­pias­sa, ja minä nau­tin joka het­kes­tä - ei tosin sil­lä, että sil­le oli­sin mitään voi­nut­kaan. Tai halun­nut voi­da. #

Vii­me­viik­koi­set pal­jas­tuk­se­ni pani­vat alul­le jotain käsit­tä­mät­tö­män mie­len­kiin­tois­ta ja kihel­möi­vää. Pel­kä­sin… oikeas­taan pel­kä­sin kau­heas­ti, että kaik­ki se vain joten­kin unoh­tuu ja kaik­ki jat­kuu niin kuin tähän­kin asti, niin kuin mitään ei oli­si tapah­tu­nut­kaan. Toi­saal­ta pel­kä­sin, hie­man edel­lis­tä vähem­män, että olin aiheut­ta­nut sil­lä ehkä jotain vahin­koa, mut­ta onnek­si tilan­ne oli pikem­min­kin päin­vas­tai­nen. #

Tänään kaik­ki oli joten­kin niin eri­kois­ta ja taus­tal­la niin pal­jon mie­li­hy­vän tun­net­ta, että saa­toin ensim­mäis­tä ker­taa - usu­tet­tu­na - men­nä kun­nol­la päin kipei­tä asioi­ta. Vii­me ker­ras­ta oli tosin jo niin pal­jon aikaa ja olen teh­nyt jo niin kau­an aktii­vis­ta työ­tä kai­ken sen pai­na­mi­sek­si pin­nan alle, että minun oli vai­kea palaut­taa asioi­ta mie­leen, eikä täl­lä ker­taa nii­den tuot­ta­man kivun takia vaan jo yksin­ker­tai­ses­ti kog­ni­tii­vi­sel­la tasol­la. #

Näil­lä kah­del­la vii­mei­sel­lä ker­ral­la olen ryö­vän­nyt osak­se­ni aivan jul­me­tus­ti huo­mio­ta. Aina­kaan tähän men­nes­sä en ole osan­nut tun­tea sii­tä syyl­li­syyt­tä. #

Pois tul­les­sa­ni olin taas niin täpi­nöis­sä­ni, että heit­täy­dyin osta­maan Tani­ta Tika­ra­min ihas­tut­ta­van Ancient Hear­tin, joka oli tar­jouk­ses­sa. #

Johnny was a peculiar guy
brought upon love and the reasons why
but the reasons why ought not to be said
and so I'm left with hands held to my head

I love you
I love you
I love you

Tani­ta Tika­ram: I love you #