Häät oli. Hyvät oli minus­ta, ei ollut tur­han pal­jon sitä mor­sius­pa­rin ja ylei­sön nöy­ryy­tys­tä jota myös­kin “ohjel­mak­si” kut­su­taan. Jos­tain syys­tä se ja sen aiheut­ta­ma kol­lek­tii­vi­nen häpeän tun­ne tun­tuu ole­van olen­nai­nen osa joi­tain häi­tä, mut­ta ei siis täs­sä. #

Molem­mat, suun­nil­leen ikäi­se­ni, mies­puo­li­set serk­ku­ni ovat nyt ukko­mie­his­ty­neet lyhyen ajan sisäl­lä. Minä en vie­lä aikoi­hin, jos kos­kaan, ho-hoo! #

Taas huo­men­na poh­joi­seen, ser­kun häi­tä var­ten täl­lä ker­taa. Mis­saan siis ral­li­hö­sel­lyk­sen tänä kesä­nä koko­naan. Voi har­mi, olen niiiiiin pet­ty­nyt. #

(En.) #

Vii­kon­lop­pu­na alka­via MM-kiso­ja var­ten pitää vie­dä tv-kort­ti muka­na, kun siel­lä on vain yksi telk­ka­ri. Myös Jac­krab­bit läh­tee mat­kaan. #

Mut­ta sitä ennen tänään kesä­tauon jäl­keen ensim­mäi­nen tera­pia­ker­ta. #