Tänään olin tera­pias­sa kovas­ti iloi­nen toi­sen puo­les­ta. #

Nousi myös, minul­le aivan yllät­täen, esil­le mah­dol­li­suus jat­kaa yksi­lö­te­ra­pias­sa ja saa­da jopa Kelan tukea sii­hen vähän aikaa, kos­ka en saa­nut sitä ryh­män alus­ta asti enkä myös­kään ole ollut kaik­ki­aan kol­me vuot­ta kes­tä­väs­sä ryh­mäs­sä sen alus­ta asti. #

Aja­tus tun­tuu hou­kut­te­le­val­ta ja sitä täy­tyy miet­tiä. Vaik­ka tus­kin­pa minus­ta ihmis­tä tulee vaik­ka kävi­sin tera­pias­sa sata vuot­ta. #