Outoja tapoja
#1864. Tiistai, 17. tammikuuta 2006 klo 12.39.40, kirjoittanut Jani. 13
Vastaan haasteeseen (näköjään myös Lord heitti haasteella ja myöhemmin Juhakin) ja haastan edelleen Carmabalin, Kuraattorin, Pikku Hiiren, Outin ja Uguksen. Myös Pälli saisi päivittää pitkästä aikaa, ja tässähän siihen olisi oiva tekosyy! #
Tässä on mukana uusintoja, koska omituisuuksistani kertominenhan ei ole minulle suinkaan mitään uutta. #
- Joskus joku laulu jää soimaan päässä. Tässäkään en kuitenkaan voi sortua tavanomaisuuteen, vaan minun täytyy sämplätä päässäni siitä laulusta pätkä, jota sitten looppaan loputtomiin. Esimerkiksi:
Toisen pään teen kammariksi.
Toisen pään teen kammariksi.
Toisen pään teen kammariksi.
Toisen pään teen kammariksi.
Toisen pään teen kammariksi.
Toisen pään teen kammariksi.Toisen pään teen kammariksi.
Toisen pään teen kammariksi. #Toisinaan ei tarvita edes musiikkia, vaan jo se, että kuulen jonkin riittävän rytmikkään sanayhdistelmän, riittää siihen, että se jää soimaan päähän. Tyyppiesimerkkejä tällaisesta ovat ulkomaalaiset urheilijannimet, kuten vaikkapa upeaa nimeä juosten kantava Hicham El Guerrouj, eli kotimaisittain Hidzam elgeruus:
Hidzam elgeruus.
Hidzam elgeruus.
Hidzam elgeruus.
Hidzam elgeruus.
Hidzam elgeruus. #Hidzam elgeruus.
Hidzam elgeruus.
Hidzam elgeruus. - Joskus saan yhtäkkisiä, positiivisia jännityskohtauksia, jolloin jännitän kaikki kynnellekykenevät lihakseni niin, että koko vartaloni tärisee ja suuni vääntyy mielipuolisuutta muistuttavaan virnistykseen. Varsinkin vuoteessa, peiton alla tällä tavalla täristessä on hyvä mieli.
- Kouluaikoina ihmettelin niitä tyyppejä, jotka tärisyttivät jalkaansa koko ajan. Kun sitten mieleni rupesi repeilemään, huomasin, että jalan tärisyttäminen on kätevä keino häiritä omia aivoja niin, etteivät ne kykene keskittymään elämän kurjuuteen aivan täydellisellä tehollaan. Nykyään tärisytän jalkaa jatkuvasti tässä istuessani jo ihan automaattisesti enkä edes kykene estämään sitä.
- Jalan tärisyttämistä huomattavasti tehokkaampi tapa oman aivotoiminnan häiritsemiseen on pään lyöminen. Mikään ei rauhoita mieltä niin kuin rytmikäs, avvokämmenellä otsan tai ohimon seudulle tapahtuva jatkuva, tasainen moksiminen. Nykyisin turvaudun tähän helpotukseen enää vain harvoin.
Kokeilen silloin tällöin myös heijaamista, mutta se ei nähtävästi ole riittävän virikkeellistä varatakseen aivokapasiteettiani tarpeeksi, jotta saisin siitä helpotusta. - Kirjoitan äärirehellistä päiväkirjaa verkkoon, missä kuka tahansa voi lukea sen ja päästä perille esimerkiksi omituisista tavoistani.
(Okei, tämä oli keinotekoinen, mutta yhdistin kaksi ensimmäistä, jotta sain mainita tämän, koska meiltä tahtoo varmasti unohtua, ettei tämäkään nyt kuitenkaan ihan kaikkien ihmisten harrastamaa hommaa ole eikä tule olemaankaan.)
“Tehtävänanto: paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.” #
Eli käytännössä: linkitän kuusi ihmistä heti merkinnän alkuun, en käy erikseen kommenttilaatikoissa ilmoittelemassa, unohdan melkein kopioida säännöt, kopioin ne sitten merkinnän loppuun ja silleen. #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]13:41[/klo] Lisäsin tehtävänannon ja maininnan sovelluksistani.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]15:09[/klo] Lisäsin maininnan Lordin haasteesta.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]19.1. 0:52[/klo] Lisäsin maininnan Juhan haasteesta.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #
Ah, olisin voinut itsekin mainita jalan tärisyttämisen, josta sain varsinkin lukiossa kuulla, että se on outoa. Mutta kun olen aina tehnyt niin. Se ei ole edes mitään “aivotoiminnan häirintää”, vaan ihan refleksinomaista liikettä, jota nyt vain tulee ihan huomaamattaan tehtyä :P