Olen haa­veil­lut oman kie­len (via TSOB) kehit­tä­mi­ses­tä. En kui­ten­kaan sel­lai­sen, johon kek­si­sin itse sano­ja, vaan sel­lai­sen, joka vää­ris­täi­si tiet­tä­väs­ti alle­go­rioi­ta inhon­neen Tol­kie­nin idea­las­ta käyt­tä­mäl­lä run­saas­ti alle­go­rioi­ta, sym­bo­liik­kaa, kak­sois­mer­ki­tyk­siä. Tätä, ja kie­liop­pi­aan var­ten se ottai­si vai­kut­ti­mia pop­kult­tuu­ris­ta ja his­to­rias­ta, mut­ta var­sin­kin pien­ten las­ten ja para­noi­dis­ten skit­so­free­ni­koi­den kie­les­tä. #

Se oli­si minun oma kie­le­ni, eli sitä ei oli­si tar­koi­tet­tu­kaan mui­den hel­pos­ti ymmär­ret­tä­väk­si, mut­ta vaik­ka se oli­si tek­ni­ses­ti ottaen erään­lai­nen sala­kie­li, en kui­ten­kaan teki­si sitä sik­si, että saat­tai­sin sanoa asiat niin, ettei kukaan muu nii­tä ymmär­täi­si. Sii­hen en pyr­ki­si, enkä myös­kään edes sii­hen, että kyke­ni­sin täl­lä uudel­la, omal­la kie­lel­lä­ni ilmai­se­maan asiat joten­kin entis­tä parem­min tai hel­pom­min. Teki­sin sen yksin­ker­tai­ses­ti sik­si, että se oli­si haus­kaa. Sala­kie­let ovat siis­te­jä. #