Milloin suden saa tappaa?
#1919. Keskiviikko, 1. helmikuuta 2006 klo 22.04.39, kirjoittanut Jani. 10
“Suomalainen everstiluutnantti Sami Hägglund saa Ruotsissa syytteen ammuttuaan lintumetsällä suden viime syyskuussa Keski-Ruotsissa Ången kunnassa Blekingen läänissä. Hägglund on poliisitutkinnassa kertonut ampuneensa suden pelastaakseen metsästyskoiransa, jonka kimppuun susi oli käynyt. Susi on Ruotsissa rauhoitettu.” #
Helsingin Sanomat (kuva: “A wolf (canis lupus)”, ottanut Bernard Landgraf (via Yotophoto); GNU Free Documentation -lisenssillä) #
Tämä ei oikein mitenkään päin tunnu sopivan minun päähäni. Siis jos suomalaisupseerit olisivat tehneet jotain, jonka olisivat arvelleet olevan laitonta, niin se on aivan satavarma, että koko tapauksesta ei oltaisi ikinä kuultu pihaustakaan. Ehkäpä syyttäjä haluaa pelata varman päälle pelastaakseen oman nahkansa, eli viedä jutun läpi oikeusistuimesta, jotta mahdollinen syytteistä vapautus ja siitä koituva arvostelu ei kaatuisi yksin hänen niskaansa. #
Jos tuosta vielä tuomio tulee, niin se se vasta menee yli minun hilseeni. Rauhoitetun villieläimen tappamisen periaatteellisesta (←tärkeä sana!) oikeutuksesta tuskin kenelläkään on mitään epäselvyyttä silloin, jos toisessa vaakakupissa on ihmishenki. Vaan jos metsästyskoiraa ei saa lain mielestä pelastaa sudelta, se antaa minusta ihan selvästi sen viestin, että eläinten arvo mitataan niiden ihmiselle tuottamalla hyödyllä. Metsästyskoira on siis pelkkä väline, jonka voi korvata helpommin kuin suden. Ihmisen ja koiran suhteella ei ole mitään arvoa, eikä ihmisellä ole mitään velvollisuutta olla lojaali koiraansa kohtaan tai puolustaa tätä, vaikka koira olisi täyttänyt oman paikkansa kuinka hyvin ja uskollisesti. #
Sellainen ajattelu on minusta vastenmielistä. #

Tässä jutussa on jotain outoa. Kesällä meidän siitostammoja ja varsoja hätyytteli ilves ja kylällä varauduttiin siihenkin, että tupsukorva voidaan tarvittaessa järjestää autuaammille metsästysmaille, jos se on selvää häirikköainesta. Kaatolupaa ei tällaisessa tapauksessa tietenkään saa, mutta kylän metsästäjät informoivat, että selvästi sairaan (vaikkapa kapisen ja silminnähden nälkiintyneen) tai ihan kirjaimellisesti kotieläinten kimpusta yllätetyn saisi kaataa kyselemättä. Onneksi tämmöiseen ei tarvinnut ryhtyä, sillä kyllä korvessa pitää olla tilaa sekä kotieläimille että ilveksille. Ei minusta kenenkään silti pidä joutua sivusta seuraamaan tumput suorina, kun koti- tai lemmikkieläin joutuu suden suuhun.
Nämähän ne ovat ne perusperiaatteet, ja senpä takia tuo oli minustakin kaikin puolin omituinen juttu. En tiedä, onko Ruotsissa sitten kokonaan erilaiset periaatteet, vai onko juttu vain muotoutunut noin kummalliseksi matkallaan välikäsien kautta meille.
Jos kyse on ollut koiran puolustamisesta niin tappamista voi mielestäni pitää oikeutettuna huolimatta siitä että susi on rauhoitettu.
Toisaalta, joku selityshän luvatta ampumiseen ja metsästämiseen aina pitää keksiä. Ehkä tässä on nähty tarpeelliseksi selvittää onko tämän lintumetsästäjän ja sotilaan kertomus tosi.
Olen aina ihmetellyt kuinka Suomessakin karhut osaavat hätyyttää lähes pelkästään vain niitä ihmisiä, joilla on ase mukanaan metsässä. Tavallliset marjastajat karhut jostain kumman syystä jättävät rauhaan.
Osaavat ne vissiin samalla lailla hätyyttää vain niitä aseellisia myös Amerikassa, ainakin mikäli South Parkia on uskominen (“It’s coming towards us!!!” BLAM! BLAM!)
Katos. Ollaan molemmat tahoillamme tartuttu samaan juttuun.
Lolleroiset tuolle viimeiselle virkkeellesi jutussasi!
(En raaskinut näin tyhjänpäiväisellä kommentilla kommenttipaltaasi saastuttaa.)
Mun tätini asuinalueella on nähty myös susi. Ovat joutuneet kuskaamaan lapsiaan kouluun autoilla viimeaikoina. Kukaan ei käsittääkseni ole sitä sutta yrittänyt ampua.
Lasten koulumatkojen turvaaminen olisi tärkeää jos ei muuten niin siksi, ettei ole hyvä, jos lapset kasvavat susia peläten. Se johtaa luultavasti ikäviin asenteisiin tulevaisuudessa.
Vaikea sitten sanoa, kumpi olisi ekologisempi ratkaisu: kaikkien lasten kyydittäminen vai suden hävittäminen. Taloudellisemmasta ratkaisusta tuskin on mitään epäilystä, mutta sekin on surullista jos susia pitää hävittää rahan säästämiseksi.
Jumiuduin niin tuohon ikäviin asenteisiin tulevisuudessa, etten saanut rauhaa ennenkuin kommentoin.
Miksikähän lasten vanhemmat eivät ole yhtä huolissaan koulumatkoilla sattuvista liikennekuolemista kuin susista? Mahdollisuus kuolemaan liikenteessä on hyväksyttävämpi kuin uhka suden hyökkäämisestä lapsen kimppuun.
On surullista pohtia mitä tämä kertoo asenteista. Tutkittaessa tilastoja lasten kuolinsyistä näyttäisi todellinen uhka olevan jossain ihan muualla kuin petoeläimissä. Se, että jätämme esim. liikenteen todellisen uhan huomioimatta, on yhtä tuomittavaa asenteen muokkaamista, kuin syyttää perusteettomasti susia.
Kertonee jotain siitä, kuinka suhtaudumme teknologian kehittymiseen esim. autojen kohdalla. Olisimmepa samalla tavalla huollissamme vaikkapa rattijuoppojen aiheuttamista kuolemista kuin sudesta. Jos todennäköisyys otetaan huomioon, pitäisi Brysseliin lähettää päivittäin lähetystö vaatimaa toimenpiteitä rattijuoppojen vähentämiseksi. Nyt yksi susilähetystö saa käsittämätöntä huomioita julkisuudessa. Ja aiheestako? Kertonee jotain asenteistamme.
Nillä asenteilla lienee juurensa perimässämme: olento, jolla on oma tahto ja halu, mielletään vaarallisemmaksi, pelottavammaksi ja suuremmaksi uhaksi kuin ihmisen luoma esine, vaikka näiden kahden suhteellisen, todellisen vaarallisuuden takia olisi hyödyllisempää mieltää ne päinvastoin. Ihmisen vaistot eivät ole vielä sopeutuneet mieltämään ympäristöä tilastojen perusteella, vaan mielikuvat ovat yhä niitä samoja, joiden ansiosta selviydyttiin hengissä satoja tuhansia vuosia sitten.