Huo­ma­sin täs­sä erää­nä ilta­na Cona­nia kat­sel­les­sa­ni, että useat o-lop­pui­set sanat ovat moni­kon abla­tii­vis­sa kak­sois­mer­ki­tyk­sel­li­siä sano­ja, jos o:ta ei välit­tö­mäs­ti edel­lä kak­sois­kon­so­nant­ti: stu­dioil­ta, autoil­ta, tun­kioil­ta, naa­mioil­ta, tele­vi­sioil­ta. #

Ange­lis­sa joku voi­si sanoa Ange­lil­le, että “I’m jea­lous, Ange­lus”. Vam­pyy­rit ovat sii­tä siis­te­jä, että niil­lä on yli-inhi­mil­li­sen hyvä hajuais­ti. #

Minä­kin vai­nuan taas kai­ken­lais­ta. Enem­män kuin mitään muu­ta minä vai­nuan ihmi­su­los­tei­ta joka pai­kas­sa, mut­ta sen lisäk­si minä vai­nuan pesuai­nei­ta, sham­poi­ta, pyyk­ki­pul­ve­rei­ta ja huuh­te­luai­nei­ta, haju- ja par­ta­ve­siä, kyp­sen­net­ty­jä ja raa­ko­ja ruo­kia. En lähes­kään vie­lä pys­tyi­si jäl­jit­tä­mään, mut­ta jos tun­ti­sin täs­tä kau­pun­gis­ta ketään, pys­tyi­sin luul­ta­vas­ti ker­to­maan, kuka on juu­ri läh­te­nyt täs­tä. Ehkä minul­la on kuu­kau­ti­set. Yli- ja itku­herk­kyyt­tä. #

En kyl­lä­kään ole vähään aikaan itke­nyt val­veil­la olles­sa­ni, joten jot­ta se kom­pen­soi­tui­si, näin vii­me yönä unta, jos­sa itkin kat­ke­ras­ti mene­tys­tä ja yksin­jää­mis­tä­ni.  #

“Kel­lo rak­sut­taa men­nyt­tä aikaa” on minus­ta erit­täin kau­niis­ti sanot­tu. #