Worth1000.com:n Mons­ter­vil­le 3 -kisas­sa (via Boing Boing) on väri­tel­ty alku­jaan mus­ta­val­koi­sia kau­hue­lo­ku­va­hah­mo­ja ja -frei­me­jä. Mons­tah mons­tah! #

Fran­kens­tei­nin hir­viön kas­vo­ku­va on yksi suo­si­tuim­mis­ta. Itse pidän edel­lä lin­ka­tun kal­tai­sis­ta, vähem­män (mitä vähem­män?) räi­keis­tä vari­aa­tiois­ta, jois­sa hir­viön liha näyt­tää har­maak­si ja haa­lean puna­rus­keak­si mädän­ty­neel­tä eikä Hulk-vih­reäl­tä. Psy­ko on puo­les­taan minus­ta kai­kis­ta autent­ti­sim­man näköi­nen. Monet kuvis­ta on teh­ty tai­ta­vas­ti peh­mei­tä sävy­jä käyt­täen (esi­mer­kik­si tel­ly­tel­lin Dracu­la) niin, että ne näyt­tä­vät aidoil­ta van­han ajan elo­ku­va­frei­meil­tä. Lii­ka väri­kyl­läi­syys hyp­pää sil­mil­le, jot­ka ovat tot­tu­neet sii­hen, ettei se lii­ty heik­koon kont­ras­tiin. #

Eivät kaik­ki nyky­tek­nii­kat sil­ti pahak­si ole: Fran­kens­tei­nin mor­sian on sel­väs­ti saa­nut saman­lais­ta käsit­te­lyä kuin nais­ten­leh­den kan­si­ku­va­ty­töt, ja kei­no­te­koi­nen kau­neus koros­taa minus­ta hah­mon traa­gi­suut­ta taval­la, joka ei vie­lä pit­kään elo­ku­van val­mis­tu­mi­sen jäl­keen­kään oli­si ollut tek­ni­ses­ti mah­dol­lis­ta. #

Vaat­tei­den väri­tys tai värit­tä jät­tä­mi­nen tun­tuu tuo­van vah­vim­min uut­ta ulot­tu­vuut­ta van­hoi­hin hah­moi­hin: oop­pe­ran kum­mi­tuk­sen vii­nin­pu­nai­nen viit­ta hävi­ää vai­kut­ta­vuu­des­saan vain lois­ta­val­le valin­nal­le jät­tää naa­mio val­koi­sek­si (ver­taa esi­mer­kik­si kel­tai­seen naa­mioon). Fran­kens­tei­nin palt­toon puo­les­taan kuu­luu olla mus­ta (kuten jo edel­lä ker­ran link­kaa­mal­la­ni Nick­kratzin Fran­kens­tei­nil­la), vaik­ka toi­saal­ta tum­ma sam­ma­leen­vih­reä­kään ei näyt­täi­si ollen­kaan pahal­ta, jos sitä vih­re­ää ei oli­si levi­tet­ty naa­maan­kin. #

Vii­meis­tään bum­secu­lin Dracu­la sai minut toi­vo­maan, että edes joku näis­tä elo­ku­vis­ta, tai mie­luum­min tie­tys­ti kaik­ki, jonain päi­vä­nä väri­tet­täi­siin koko­nai­suu­des­saan. Ei alku­pe­räis­ten kor­vaa­mi­sek­si, tie­ten­kään, vaan tar­jot­ta­vak­si nii­den rin­nal­la. #