Sudoku
#1939. Maanantai, 6. helmikuuta 2006 klo 12.11.04, kirjoittanut Jani. 8
Voi vittu, että minä vihaan sudokuja. Täyttelin tuossa juuri vessassa Helppoa Kirppua, Suomen parasta ristikkolehteä, ja kun pääsin sivulle kuusitoista, niin mitä näenkään? Sudokun! Voi saatana! #
“Jaa, tulisikohan se ykkönen nyt tähän ruutuun? Oivoi, eipä taida tulla, kun tuolla vaakarivillä onkin jo ykkönen! No sittenhän se tuleekin tuohon. No niin. Mutta mitä, nythän tuonne toiselle pystyriville pitäisi kanssa saada se ykkönen, ja kun se ei mene muualle kuin tälle samalle vaakariville, niin joudunkin kumittamaan tuon sittenkin pois! Huu, onpa jännää!” #
Mitä järkeä on nysvätä jotain perkeleen numeroita 1-9? Ei mitään! Homojen hommaa se on, sanon minä. Antakaa kunnon sanaristikoita, ne voittavat tuommoiset japanilaispelleilyt milloin tahansa. #
Takavasemmalta haluamme kommentoida, että se on alunperin ameriikan ihmemaasta.
No ja sekin vielä!
Sitäpaitsi Sudokut on kivoja. Kirjaimet on vain jotain hölmöjä kirjaimia, numerot sentään ovat numeroita!
Höps! Tosimiehet eivät vain kirjoita, vaan myös laskevat kirjaimilla.
voi, yhdyn janiin. Kovasti.
Minä en näe sudokujen olevan mitään muuta kun “olen olevinani kamalan fiksu”-ihmisten pätemisen tarvetta.
Sanat ovat kovasti kiehtovampia kuin numerot.
Ei sillä, pidän numeroistakin.. Mutta sudokut suorastaan halveksuvat numeroita; numeroilla voi tehdä paljon kivaa ja hyödyllistä, sudokuilla taas.. Niin, niitä voi käyttää vessassa paperina.
Niin, kyllä minäkin numeroista tykkään. Kunhan ne eivät ole sudokussa!
Ette vaan osaa.
Sudokut ovat turhaa ajanhaaskausta, täysi tuki Janin anti-sudokukampanjalle.