Köyhä kuin kirkonrotta
#1954. Keskiviikko, 15. helmikuuta 2006 klo 17.28.46, kirjoittanut Jani. 10
Ulosottohenkilö soitti vastauksena eilen lähettämääni sähköpostiin. Oikein asiallinen ja mukavanoloinen ihminen.
Selostin tulotilanteeni (sairaseläke ja asumistuki, joista jälkimmäinen ei kuulemma edes ole ulosmitattavaa) ja jo ennen tarkkojen lukujen esiinkaivamistani sain kuulla, että ne ovat niin pieniä, ettei niistä lähdetä mitään ulosmittaamaan.
— Rahaa tilillä?
— Joitain satasia.
— Osakkuuksia kuolinpesissä? Missään?
— Ei.
— Omaisuutta?
— Öö, niinku…?
— Kiinteistöjä?
— Ei mitään semmoista.
— Kulkuneuvoja?
— Polkupyörä.
— Joo ei. Autoja nyt lähinnä tai jotain semmoista.
— Joo, no ei mitään semmoisia ole. Miten tuommoinen romu mitä mulla täällä on… niinku telkkari?
— No ei me semmoisia… jos se nyt ei… minkälainen telkkari se on?
— Äh… no siis ihan tuommonen, tavallinen.
— Joo, ei sitten jos ei se ole joku ihan hurjan iso laajakuva telkkari tai sillä lailla.
— (LOL) No ei todellakaan.
Tämän kaiken perusteella minut todettiin maksukyvyttömäksi ja näin ollen saan sen maksuhäiriömerkinnän (vai miksntli) seuraaviksi neljäksi vuodeksi ja asia palautetaan velkojalle. Velkojalla on sitten kuulemma 20 vuotta aikaa yrittää periä tätä aina silloin kun huvittaa. #
Aika yllättävää minusta, että tämä toimii tällä tavalla. Minä olin aiemmin, ennen näiden kanssa tekemisiin joutumistani kuvitellut, että valtio maksaisi ne vahingonkorvaukset sille, jolle ne on myönnetty ja se velka siirtyisi sitten valtion itselleen perittäväksi. #
Ainakin minua vituttaisi ankarasti jos olisin vaikkapa, ihan tällaisena hatusta tempaistuna ja siis täysin fiktiivisenä esimerkkinä, palkannut tyyriin asianajajan jotain niin tyhjänpäiväistä asiaa kuin kunnianloukkausta käsittelevää oikeudenkäyntiä varten, ja vastapuoli olisi umpiköyhä eikä pystyisi maksamaan oikeudenkäyntikuluja vaikka siihen sitten tuomittaisiinkin. #
Missä oikeus! Missä vääryys. #
Sellainen voisi vituttaa kyllä.
Onneksi oli fiktiivinen esimerkki eikä todellisuudessa moista tapahdu!