Minul­la on tasai­sin välia­join paho­ja ennak­ko­aa­vis­tuk­sia. Usein, kuten nyt, ne perus­tu­vat uniin. En usko enneu­niin, mut­ta ihmis­ten aja­tuk­set voi­vat kyl­lä men­nä jos­sain mää­rin yksiin ilman nii­den suo­raa ilmai­sua­kin, joka voi jos­kus aiheut­taa jän­niä sat­tu­muk­sia. Sii­nä ei ole mitään yli­luon­nol­lis­ta. #

Olen odot­ta­nut ikä­viä uuti­sia tänä aamu­na, mut­ta var­muu­den vuok­si käyn­nis­tin puhe­li­men vas­ta nyt, kun­toi­lun ja suih­kus­sa­käyn­nin jäl­keen, jot­ta voi­mat ja moti­vaa­tio riit­ti­vät nii­hin. No niin, kat­so­taan­pas tuo vies­ti, joka tuli heti puhe­li­men käyn­nis­tet­tyä­ni. #

Huh, pel­ko­ni osoit­tau­tui taas ker­ran tur­hak­si. #

Ajat­te­lin yrit­tää muis­taa kir­ja­ta näi­tä ylös, jot­ta sai­sin rea­lis­ti­sen kuvan sii­tä, miten usein nämä ovat ihan tur­hia. Ihmis­mie­li kun pak­kaa unoh­ta­maan täl­lai­set kään­tei­set esi­mer­kit, ja muis­ta­maaan vain ne ker­rat, jot­ka tun­tu­vat tuke­van sitä kuvi­tel­maa, että mie­lel­lä on joi­tain yli­luon­nol­li­sen tun­tui­sia voi­mia. #

Unes­sa oli les­bo­ja, mut­ta se ei ollut sel­lai­nen uni. Sii­nä oli jotain ahdis­ta­vaa. Har­mi, etten muis­ta yksi­tyis­koh­tia. #