Huo­ma­sin äsken tuol­la suih­kus­sa haa­vei­le­va­ni (näkö­jään siel­lä suih­kus­sa aja­tuk­se­ni tun­tu­vat usein läh­te­vän len­toon) taas era­koi­tu­mi­ses­ta. Täl­lä ker­taa lii­tin sen blo­gei­hin. Minul­la oli­si lin­tu­lau­ta, ja seu­rai­li­sin sen tapah­tu­mia, jot­ka sit­ten kir­jai­sin ylös. Sii­nä blo­gis­sa ei oli­si kom­men­toin­tia. #

Minul­la oli­si myös ras­kaas­ti rak­sut­ta­va sei­nä­kel­lo. Sii­nä oli­si hei­lu­ri. #

Voi­si siel­lä olla kave­ri­kin. Saman­lai­nen erak­ko kuin minä­kin, ja pysyt­te­li­sim­me enim­mäk­seen pois­sa tois­tem­me tiel­tä, mut­ta aina jos­kus näki­sim­me vilauk­sel­ta tois­tem­me sil­mis­sä sen kipi­nän, joka muis­tut­tai­si mei­tä sii­tä, mik­si olem­me suos­tu­neet rik­ko­maan era­koi­tu­mis­tam­me sen ver­ran, että olem­me kes­ke­näm­me saman katon alla. #

Mut­ta jos ei oli­si kave­ria, niin sit­ten voi­sin ruve­ta polt­ta­maan piip­pua. Oikein sem­mois­ta kun­non pit­kää, Sher­lock Hol­mes -piip­pua. Polt­tai­sin pii­pul­li­sen ker­ran päi­väs­sä. Vie­lä en ole päät­tä­nyt, että mihin vuo­ro­kau­den­ai­kaan sen polt­tai­sin. #