Kaikki nämä onnettomuudet, joita tapahtuu, seuraavat pistettä
#1972. Tiistai, 21. helmikuuta 2006 klo 14.13.33, kirjoittanut Jani. 17
Muistatteko vielä ne vanhat hyvät ajat, jolloin meemejä ei lykätty väkipakolla kenenkään syliin niin kuin nykyisin? Ne ajat, jolloin jokainen sai ihan itse poimia ne meemit, joihin halusi osallistua, ihan juuri sieltä, mistä tykkäsi, eikä minkään meemin lopussa ollut sitä oksettavaa “tuputa tätä seitsemällesadalle miljoonalle ystävällesi tai muuten tulinen Jeesuksen ja Muhammedin sekasikiö putoaa päähäsi ja kutittaa sinut kuoliaaksi”? Minä kaipaan niitä aikoja. Niinpä vannon, että tästä päivästä eteenpäin minä en haasta ketään vaikka se olisi kuinka olennainen osa meemiä. #
Tämän kysymysmeemin minä poimin Näkkäritytöltä (L.B.:n käyttämänä ensimmäisen kerran näkemäni herttainen lempinimi). #
- Kolme eniten itsessäsi arvostamaa asiaa?
Periksiantamattomuus, rehellisyys, ajattelukyky - Kolme terapeuttisinta ihmis(iin liittyvää)suhdettasi?
Terapiaryhmä, heh heh. Perhe (äiti, isä, veli). Ystävät. - Syyt kolmeen hoitavimpaan ihmissuhteeseesi?
Siis syyt siihen, miksi ne ovat hoitavia? No näiden kanssa pystyn olemaan edes jossain määrin oma itseni. - Kolme muissa kuin itsessäsi rakastamaasi asiaa?
Periksiantamattomuus, rehellisyys, huomaavaisuus - Kolme arkipäivän iloasi?
Matkustaminen paikallislinja-autossa. Syöminen. Hyvät merkinnät (itseltä tai muilta) ja niiden kommentit. - Kaksi viimeksi lopettamaasi lääkettä?
Risperdal ja… öh… olisiko ollut Zoloft? - Missä olit vuosi sitten?
Katsotaanpa. Jep, vuosi sitten olin juuri tässä samassa paikassa. - Ihmisyytesi?
Eläin, jota yli-inhimillinen itsekuri hallitsee.
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]22.2. 21:33[/klo] Vaihdoin Zoloft-linkin viittaamaan Lääkelaitoksen sivuun.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #
En voisi olla samempaa mieltä noista haastajaisista! Minnusta on kamalan noloa nimetä vaikka viisi haastettua, ihan kuin en haluaisi lukea kenenkään muun mietteitä. Sitäpaitsi on turhaa aiheutta kenellekään sellaista taas mut valittiin viimeisenä pesäpallojoukkueeseen -fiilistä.
Minäkin tykkään ajella paikallisliikenteen busseilla. Missä ikinä olenkin (no nykyisin lomabudjetti harvoin kantaa Tallinnaa tai Tukholmaa pidemmälle), hankin ensimmäisenä käteeni paikallisen reittikartan. Ja ajelen bussilla päivät pitkät. Lempimatkaseuralaiseni Gorba on onneksi mielistinyt samaan. Sisäpiirin vitsimme on, että minulla on Sundsvallissa yksi tuttu. Hänen nimensä on Lokal Trafiken.
Minä inhoan niitä haastamisia lähinnä siihen liittyvän velvoittamisen tunteen takia. Jotkut meemit on sinänsä mukava liittää tiettyihin ihmisiin, joiden näkemykset siinä meemissä kyseessä olevista asioista kiinnostavat erityisen paljon, mutta kun eihän sitä nyt viitsisi ruveta kerjäämään toiselta, että kerrokerrokerro! Parempi aina kun itsekukin saa itse kertoa silloin kun siltä tuntuu, jos siltä tuntuu.
Olen samaa mieltä! Nytkin minulla on kaksi vastaamatonta meemihaastetta jonossa ja tunnen itseni lähes roistoksi, kun en ole saanut vastattua. Ihan kuin olisin kamalan epäkohtelias. Viimeiset pari meemiä olenkin ollut haastamatta ketään muuta yleisen ystävällisyyden nimissä.
Kannatusääni multakin haastamattomuudelle! Ensin haastettavia valitessa tulee mieleen, että ei kai ilman jäävät (mutta sen haluavat) loukkaannu, kun heitä ei pidetä tarpeeksi ‘läheisenä’. Seuraavaksi seuraa, että jos joku ei vastaakaan haasteeseen, niin onkohan se jotenkin ärsyyntynyt haasteesta…
Voisikin koittaa siirtyä tuohon tapaan poimia vain kiinnostavat meemit ja jättää jatkaminen vapaaehtoiseksi.
Hurina: Juuri tuosta minä puhun! Vaikka itse en vielä ole saanut haasteita taakaksi asti, niin tiedän kyllä hyvin silti, miltä se tuntuu, kun ystävälliseksi tarkoitetusta eleestä tuleekin ikävä velvoite, joka rassaa mieltä. Ruvetkaamme kaikki yhdessä lakkoon!
Timo: “Seuraavaksi seuraa, että jos joku ei vastaakaan haasteeseen, niin onkohan se jotenkin ärsyyntynyt haasteesta…”
Ja tuokin vielä! Vaikka vaillejääneiden suhteen en tosiaan ole itse yleensä kovinkaan huolissani, niin tuon piirteen kyllä tunnistan itsestäni.
Minulta jäi yksi haasteeseen vastaaminen väliin kun en keksinyt mitään sanottavaa, ja en viitsinyt sitä vastaamattomuuttakaan selitellä kauheasti. Nyt minusta tuntuu että olen syyllistynyt pahaan etikettivirheeseen.
Toisaalta minusta on hauskaa että minut haastetaan, en ikinä kehtaa “varastaa” meemejä toisten blogeista.
Ja tuli nolo olo kun vasta nyt tajusin mitä kohdassa 4 oikein kysytään.
Näkkärityttö sopii hyvin senkin takia etten nykyään juuri mitään muuta leipää syö.
“.. tulinen jeesus ja muhamedin sekasikiö..” OHhHOOHOHOohooh! Siinä vasta ruipea parivaljakko jotka tahdon nähdä vaikkapa sarjakuvan muodossa.. Harmi ettei kirjastossa kehtaa revetä..
Piti tulla vielä erikseen lisäämään jälkikäteen mieleen tullut ‘toisaalta’-ajatus, mutta Näkymätön sen olikin jo sanonut. Eli samoin kuin (ei vielä niin runsaista) kommenteista, niin haasteistakin ilahdun, koska ovat selvä merkki, että joku mun juttuja lukee ja mut valitsee - tulee sellainen syrjäytymätön & vuorovaikutteinen olo! :-)
Minua ärsyttävät peelot, jotka tulevat tyhjästä kommenttilaatikoihin kesken keskustelun ainoana kontribuutionaan blogin omistajalle osoitettu viesti, että hei, sut on haastettu.
N.t.: Oi ei, ei se ole varastamista ollenkaan! Vanhoina hyvinä aikoina se oli tosiaan pääsääntöisesti juuri niin päin, että jos näki jonkun blogissa tämmöisen kyselyn, testin, tai muun, josta tykkäsi, niin sen poimi omaan blogiinsa, ja sitten, jos jaksoi olla kohtelias, niin varusti sen vain sitten maininnalla siitä, että mistä se löytyi - kuten minä tein tässä.
Eli se ei tosiaankaan ole varastamista. Meemien ideahan on juuri siinä, että ne leviävät, ja nimenomaan leviävät spontaanisti eli mitä pidetympi juttu, sitä laajemmalle se leviää. Nämä haasteella varustetut meemit tappavat koko idean, kun pakottavat levittämään itseään laadustaan riippumatta.
Tässä ei nähdäkseni tullut mukana ohjeita, joten vastauksesi neloskohtaan on ihan yhtä oikea kuin omani. Tykkäsin tästä kyselystä juuri siksi, kun tämä oli näitä, jonka kysymykset ovat sen verran avoimia, että niitä voi tulkita hyvin vahvasti.
Carmabal: Jaaha, olet taas kirjastokoneiden varassa?
PA: Ja noloimmassa tapauksessa se haaste tulee viikon tai kaksi sen jälkeen, kun blogin omistaja on sen haasteen kohteena olevan jutun tehnyt edellisen kerran.
Timo: Siinäpä se onkin, että löytääpä sitten se keskitie!
Ehkä se menisi jotakuinkin näin, että aloittelevat tai muusta syystä vähän interaktiota herättävät blogaajat voivat noista ilahtua, mutta mitä enemmän sitä interaktiota ja aktiviteettia blogin ympärillä pyörii henkilöllä muutenkin, sitä enemmän niistä haasteista tulee riesa.
[…] Kas kas, tämä kahdeksikko olikin tämmönen jänskä kaksoskysely. Pimeän puolen löysin Tearcandylta. […]
[…] Haastepolitiikkani, eli haastamattomuuspolitiikkani mukaisesti leikkasin haasteosion sitaatista pois. […]
[…] MatkallaHaastepolitiikkani, eli haastamattomuuspolitiikkani mukaisesti leikkasin haasteosion sitaatista pois. # # Now let’s see… ensinnäkin minulla on tuo root-lippis, jonka kirjailutin jollain messuilla, ja joka ei koskaan edes mahtunut päähäni, joten siitä tuli tämän hermokeskuksen ikoni. #Sitten minulla on tuo kukka-aiheinen kännykkäteline, jolle ei oikein ole käyttöä, mutta koska se on lahja pikku-j:ltä ja koska se sointuu niin hyvin tuohon taustalla olevaan, myös hänen tekemäänsä orava-työhön, ne muodostavat yhdessä tuollaisen oudon pyhätön jääkaappini päällä. Kokonaisuuden viimeistelee myös pikku-j:n kätten synnyttämä huopapötkälekaulakoru. #Kamarin kirjahyllyn päällä on lamppu, jonka varjostimesta on jäljellä pelkät kehykset, ja jonka pistoke ei edes ylettyisi pistorasiaan. #Flattr this! # […]