Mikä­hän jut­tu se tuo vää­ren­net­ty anteek­si­pyyn­tö­kin oikein on? Alka­vat­ko mus­li­mi­mai­den joh­ta­jat itse­kin huo­les­tua kuo­hun­nan laa­ju­des­ta ja rajuu­des­ta? #

No tämä washingtonpost.com:ssa(kin?) ole­va jut­tu ei kui­ten­kaan ole vää­ren­net­ty, vaan ihan Flem­ming Rosen itsen­sä väsää­mä. Ei näkö­jään mikään tur­ha jät­kä. En minä sitä epäil­lyt aiem­min­kaan, mut­ta tämä kir­joi­tuk­sen­sa (jos­ta tähän alle suo­men­sin vain lyhyen kat­kel­man) on kyl­lä minul­le lopul­li­nen todis­te sii­tä. #

Onko Jyl­lands-Pos­ten lou­kan­nut ja epä­kun­nioit­ta­nut isla­mia? Se ei aina­kaan ollut tar­koi­tuk­sem­me. Mut­ta mitä kun­nioi­tus oikein tar­koit­taa? Kun vie­rai­len mos­kei­jas­sa, osoi­tan kun­nioi­tuk­se­ni otta­mal­la ken­gät pois jalas­ta. Nou­da­tan tapo­ja ihan kuten kir­kos­sa, syna­go­gas­sa tai mis­sä tahan­sa muus­sa pyhäs­sä pai­kas­sa. Mut­ta jos usko­va vaa­tii, että minun, ei-usko­van, on elet­tä­vä hänen tabu­jen­sa mukai­ses­ti jul­ki­ses­sa tilas­sa, hän ei vaa­di kun­nioi­tus­ta­ni vaan alis­tu­mis­ta­ni. Sel­lai­nen ei sovi yhteen seku­laa­ri­sen demo­kra­tian kans­sa. #

Juu­ri täs­tä syys­tä Karl Pop­per vaa­ti teok­ses­saan Avoin yhteis­kun­ta ja sen vihol­li­set, että suvait­se­mat­to­muut­ta ei pidä suvai­ta. Mis­sään muu­al­la eivät niin monet uskon­not elä rau­han­omai­ses­ti yhdes­sä kuin demo­kra­tiois­sa jois­sa sanan­va­paus on perus­ta­van­laa­tui­nen oikeus. Sau­di-Ara­bias­sa voi jou­tua pidä­te­tyk­si, jos kan­taa kau­las­saan ris­tiä tai sal­kus­saan raa­mat­tua, kun taas seku­laa­ri­ses­sa Tans­kas­sa mus­li­mit saa­vat pitää mos­kei­joi­ta, omia hau­taus­mai­ta, kou­lu­ja, tele­vi­sio- ja radio­ka­na­via. #

Olen tie­toi­nen sii­tä että pila­ku­vien jul­kai­su on lou­kan­nut joi­tain ihmi­siä ja sitä Jyl­lands-Pos­ten on pahoi­tel­lut. Mut­ta emme voi pyy­tää anteek­si oikeut­tam­me jul­kais­ta louk­kaa­vaa­kin mate­ri­aa­lia. Sano­ma­leh­teä ei voi toi­mit­taa jos on kaik­kien kuvi­tel­ta­vis­sa ole­vien louk­kaus­ten lamaan­nut­ta­ma. #

Minua louk­kaa­vat päi­vit­täin leh­dis­sä ole­vat asiat: Osa­ma bin Lade­nin puheet, valo­ku­vat Abu Ghrai­bis­ta, ihmi­set, jot­ka vaa­ti­vat että Israel pitäi­si hävit­tää maan pääl­tä, ihmi­set, jot­ka väit­tä­vät, että juu­ta­lais­ten jouk­ko­tu­hoa ei kos­kaan tapah­tu­nut­kaan. Mut­ta se ei tar­koi­ta sitä, että jät­täi­sin ne jul­kai­se­mat­ta jos ne ovat lain ja sano­ma­leh­den oman eet­ti­sen koo­din puit­teis­sa. Se, että toi­set toi­mit­ta­jat teke­vät eri­lai­sia rat­kai­sua­ja, on moniar­voi­suu­den ydin. #

Enti­se­nä Neu­vos­to­lii­ton-kir­jeen­vaih­ta­ja­na olen hyvin herk­kä louk­kauk­sel­la perus­tel­tu­jen sen­su­roin­ti­vaa­ti­mus­ten suh­teen. Se on tota­li­taa­ris­ten liik­kei­den paris­sa hyvin suo­sit­tu kons­ti: lei­ma­taan mikä hyvän­sä kri­tiik­ki tai kes­kus­te­lu­haas­te louk­kauk­sek­si ja ran­kais­taan syyl­li­siä. Juu­ri näin tapah­tui ihmi­soi­keus­ak­ti­vis­teil­le ja kir­joit­ta­jil­le kuten Andrei Saha­ro­vil­le, Vla­di­mir Bukovs­kil­le, Alek­sandr Solže­nit­sy­nil­le, Natan Sha­rans­kil­le, Boris Pas­ter­na­kil­le. Hal­lin­to syyt­ti hei­tä neu­vos­to­vas­tai­ses­ta pro­pa­gan­das­ta ihan kuten jot­kut mus­li­mit nyt syyt­tä­vät kak­si­tois­ta pila­ku­vaa jul­kais­sut­ta tans­ka­lais­leh­teä isla­min­vas­tai­suu­des­ta. #

Flem­ming Rose: “Why I Publis­hed Tho­se Car­toons” (washingtonpost.com (via Blogs­Now); suo­men­nos ja lin­ki­tyk­set omia­ni) #

Huo­ma­sin äsken tuol­la suih­kus­sa haa­vei­le­va­ni (näkö­jään siel­lä suih­kus­sa aja­tuk­se­ni tun­tu­vat usein läh­te­vän len­toon) taas era­koi­tu­mi­ses­ta. Täl­lä ker­taa lii­tin sen blo­gei­hin. Minul­la oli­si lin­tu­lau­ta, ja seu­rai­li­sin sen tapah­tu­mia, jot­ka sit­ten kir­jai­sin ylös. Sii­nä blo­gis­sa ei oli­si kom­men­toin­tia. #

Minul­la oli­si myös ras­kaas­ti rak­sut­ta­va sei­nä­kel­lo. Sii­nä oli­si hei­lu­ri. #

Voi­si siel­lä olla kave­ri­kin. Saman­lai­nen erak­ko kuin minä­kin, ja pysyt­te­li­sim­me enim­mäk­seen pois­sa tois­tem­me tiel­tä, mut­ta aina jos­kus näki­sim­me vilauk­sel­ta tois­tem­me sil­mis­sä sen kipi­nän, joka muis­tut­tai­si mei­tä sii­tä, mik­si olem­me suos­tu­neet rik­ko­maan era­koi­tu­mis­tam­me sen ver­ran, että olem­me kes­ke­näm­me saman katon alla. #

Mut­ta jos ei oli­si kave­ria, niin sit­ten voi­sin ruve­ta polt­ta­maan piip­pua. Oikein sem­mois­ta kun­non pit­kää, Sher­lock Hol­mes -piip­pua. Polt­tai­sin pii­pul­li­sen ker­ran päi­väs­sä. Vie­lä en ole päät­tä­nyt, että mihin vuo­ro­kau­den­ai­kaan sen polt­tai­sin. #

Minul­la on tasai­sin välia­join paho­ja ennak­ko­aa­vis­tuk­sia. Usein, kuten nyt, ne perus­tu­vat uniin. En usko enneu­niin, mut­ta ihmis­ten aja­tuk­set voi­vat kyl­lä men­nä jos­sain mää­rin yksiin ilman nii­den suo­raa ilmai­sua­kin, joka voi jos­kus aiheut­taa jän­niä sat­tu­muk­sia. Sii­nä ei ole mitään yli­luon­nol­lis­ta. #

Olen odot­ta­nut ikä­viä uuti­sia tänä aamu­na, mut­ta var­muu­den vuok­si käyn­nis­tin puhe­li­men vas­ta nyt, kun­toi­lun ja suih­kus­sa­käyn­nin jäl­keen, jot­ta voi­mat ja moti­vaa­tio riit­ti­vät nii­hin. No niin, kat­so­taan­pas tuo vies­ti, joka tuli heti puhe­li­men käyn­nis­tet­tyä­ni. #

Huh, pel­ko­ni osoit­tau­tui taas ker­ran tur­hak­si. #

Ajat­te­lin yrit­tää muis­taa kir­ja­ta näi­tä ylös, jot­ta sai­sin rea­lis­ti­sen kuvan sii­tä, miten usein nämä ovat ihan tur­hia. Ihmis­mie­li kun pak­kaa unoh­ta­maan täl­lai­set kään­tei­set esi­mer­kit, ja muis­ta­maaan vain ne ker­rat, jot­ka tun­tu­vat tuke­van sitä kuvi­tel­maa, että mie­lel­lä on joi­tain yli­luon­nol­li­sen tun­tui­sia voi­mia. #

Unes­sa oli les­bo­ja, mut­ta se ei ollut sel­lai­nen uni. Sii­nä oli jotain ahdis­ta­vaa. Har­mi, etten muis­ta yksi­tyis­koh­tia. #

Aiem­min tänä ilta­na, erääs­sä pie­neh­kös­sä, mut­ta muka­van kotoi­sas­sa jyväs­ky­lä­läi­ses­sä vuo­kra-asun­nos­sa… #

Jani (tie­to­ko­neen äärel­lä röh­nöt­täen, aja­tuk­sis­saan): Sii­nä vii­mek­si osta­mas­sa­ni Mynt­hon-rasias­sa­han oli joku lot­to­hom­ma, miten­kä se meni­kään… #

Jani (kie­liop­pi­vir­heel­li­ses­ti otsi­koi­dus­ta Mynt­hon-lot­to-flash-tur­hak­kees­ta ääneen lukien): “Voi­tat Mynt­hon-lot­to­ra­sial­la, mikä­li Loton kier­rok­sil­la 1-11/2006 kan­nen alla ole­val­le lot­to­ri­vil­le koh­dis­tuu jokin seu­raa­vis­ta voit­to­luo­kis­ta: 4 oikein, 5 oikein, 6 oikein, 6 ja lisä­nu­me­ro oikein tai 7 oikein.” #

Jani (edel­leen haja­mie­li­se­nä): Niin juu, niin­hän se oli­kin. Kato­taan­pa ne nume­rot… #

 #

Jani (yrit­täen hiu­kan skar­pa­ta): Eikös se loton arvon­ta ollut perin­tei­ses­ti näin lau­an­tai-iltai­sin? Joo kyl­lä näkö­jään, vart­tia vail­le yhdek­sän… Mitäs se kel­lo oli? Oho, vart­tia vail­le yhdek­sän. No, kat­so­taan­pa mit­kä nume­rot siel­tä tulee. #

 #

Jani (nyt sel­väs­ti piris­ty­nee­nä ja häm­mäs­ty­nee­nä): WTF?
Voi­tin lotossa!
Rahaa!
Valtaa!
Voin ostaa kenet haluan! #

Jani (ryh­dis­täy­tyen): Krö­höm… voi­ko tämä olla tot­ta­kaan? Täs­sä täy­tyy olla koi­ra hau­dat­tu­na, enkä nyt edes tar­koi­ta sitä 80-luvun lopun kome­dial­lis­ta polii­si­sar­jaa! Tut­ki­taan­pas tuo­ta pie­nel­lä prän­tät­tyä… #

Jani (taas flash-här­päk­kees­tä lukien): “Voit­to-osuu­te­si saat vain vah­vis­ta­mal­la voit­to­si: pos­ti­ta voit­to­ri­vin sisäl­tä­vä Mynt­hon-rasia, yhteys­tie­to­si, ikä­si ja tili­nu­me­ro­si vii­meis­tään voit­toar­von­taa seu­raa­va­na tors­tai­na […]. Kir­jeen kir­jaa­mis­ta suo­si­tel­laan. Samal­la rasial­la voit vah­vis­taa voi­ton vain yhdel­lä Loton kier­rok­sel­la. Rasioi­ta ei palau­te­ta.” #

Jani (nyt jo hie­man sar­kas­ti­se­na): Joo, var­maan kuul­kaa kir­jaan. Kir­ja­tun kir­jeen lähet­tä­mi­nen­hän mak­saa­kin vain 4,15 €! #

Jani (edel­leen flash-här­päk­kees­tä luke­mis­ta jat­kaen): “Hen­ki­lö­koh­tai­nen voit­to­si on 75 % Loton viral­li­ses­ta rivi­koh­tai­ses­ta voit­to-osuu­des­ta jaet­tu­na tasan kaik­kien saman voit­to­ri­vi­rasian mää­rä­ajas­sa palaut­ta­nei­den kes­ken. Alle 5 euron hen­ki­lö­koh­tai­set voit­to-osuu­det lah­joi­te­taan SOS-lap­si­ky­län toi­min­nan tuke­mi­seen.” #

Jani (alis­tu­nee­na, poh­dis­ke­le­va­na): Käy­tän­nös­sä siis tuon seit­se­män­kym­me­nen­vii­den pro­sen­tin itsel­le­ni saa­mi­nen edel­lyt­täi­si näh­däk­se­ni sitä, että minä oli­sin ainoa, joka tuon rasian viit­sii palaut­taa, kos­ka jo kak­si jaka­jaa sil­le pudot­tai­si kum­man­kin osuu­den alle vii­den euron. #

Jani (tode­ten itsek­seen kuin edel­lä ajat­te­le­man­sa vie­lä vah­vis­taak­seen): Näin. #

Jani (päät­tä­väi­se­näi): Mut­ta jos minä nyt sit­ten lähe­tän tuon rasian kir­jaa­mat­to­ma­na, ja se löy­tää perä­ti peril­le­kin, niin sii­nä epä­to­den­nä­köi­ses­sä tapauk­ses­sa, että se voit­to­sum­ma ei mene suo­raan hyvän­te­ke­väi­syy­teen, täten pyhäs­ti lupaan lah­joit­taa itse koko voit­to­sum­man SOS-lap­si­ky­läl­le. #

LOPPU #