Täsmäsähköiskuja masentuneille
#2015. Torstai, 2. maaliskuuta 2006 klo 20.26.41, kirjoittanut Jani. 4
Kuvittele niin musertava surullisuuden tunne ettet kykene syömään, nukkumaan tai olemaan ihmisten kanssa missään tekemisissä. Vaikket pysty nukkumaan, voimasi ja tahtosi eivät riitä sängystä nousemiseen. Jokapäiväiset päätökset, kuten vaatteiden valinta, saavat sinut halvaantumaan. Et enää halua tehdä asioita joita ennen pidit kivoina; itse asiassa et enää jaksa tehdä yhtään mitään. Lisää tähän vielä se, että olet kokeillut jokaista tunnettua lääkettä, eikä mikään niistä ole toiminut, ja on hyvinkin mahdollista, ettei tämä olotilasi tule muuttumaan. Ikinä. #
IEEE Spectrum: Psychiatry’s Shocking New Tools (via Boing Boing); suomennos omani) #
Nämä kuvaukset muistuttavat minua siitä, ettei masennukseni ole läheskään pahinta mahdollista lajia, koska siihen voidaan vaikuttaa lääkkeillä, eikä tuo yllä kuvattu tilanne ole minulla enää pitkiin aikoihin ollut vallitsevana. #
Artikkelissa esitellään uutta, täsmällisesti kohdistettuihin iskuihin perustuvaa sähköhoitoa. Mukava tietää, että uusia keinoja tuosta syvimmästä surusta kärsivien olon helpottamiseksi kehitellään. #
Jaa - että sähköäkö on jaeltu epätäsmällisesti tähän päivään asti?
Ainakin siinä nimenomaisessa hospitaalissa, jota taannoin palvelin joko täsmä- tai epätäsmäsähköä annettiin masentuneille kaksi kertaa viikossa, muistaakseen tiistaisin ja torstaisin. Olikos se jotain sitä luokkaa, kun 2-6 potilasta sai hoitoa per viikko, näin muistaisin. Kuulemma hyvä ja toimiva hoito, eräs hoitaja jopa sanoi lääkkeita paremmaksi vaihtoehdoksi, koskapa vähemmän noita sivuvaikutuksia.
Ennen tuota työkokemusta olin kuvitellut ko. hoitomuodon jo kuolleeksi ja kuopatuksi vuosia sitten.
Niin minä tuosta artikkelista ymmärsin, että se perinteisen sähköhoitojen sivuvaikutus eli muistikatkokset johtuvat juuri siitä, ettei niitä iskuja ole kohdistettu kuten tässä uudessa, jossa ne kohdistetaan niihin kohtiin aivoja, jotka masennuksen syntymiseen vaikuttavat.
Sellaista minäkin olen kuullut tuosta, että hyväksi kehuvat.
Eiväthän nuo tosiaan uutta ole… professori Hasse Karlsson esitti joskus ajatuksen siitä, että mielialan häiriöitäkin pitäisi ruveta jatkossa kutsumaan aivojen häiriöiksi/sairaudeksi, eikä vaikkapa lapsuudessa koettu sairaus suinkaan traumatisoi mieltämme, vaan ihan konkreettisesti saa aivomme kasvamaan kieroon. Sen mössön siellä, niin.
Saattaa ehkä mennä semantiikkanihilismiksi, mutta ehkäpä tuo tendenssi nähdä mielen sairaukset käsitetasollakin aivojen sairauksena tulee vastaan sitä tosiasiaa, että tulevaisuudessa voidaan entistä paremmin tunnistaa ja paikallistaa ne fyysiset kohteet siellä mössössä ja tehdä niille sitten.. mitä ikinä tekevätkään.
Eihän mieli ole mitään.. mitä siis tekee mielialakääke? Miksi sitä pitää kutsua sellaiseksi, eikä vaikka suoraan reseptorimanipulaattoreiksi? Miksi sähköshokit aiheuttavat niin suurta ennakkoluuloa vaikka kyseessä on periaatteessa ihan samasta asiasta kuin lääkehoidossakin? En taas tajua, en varsinkaan sitä miksi höpisen täällä.
Hei vaan !
http://www.genome.jp/kegg/pathway/hsa/hsa04080.html
Erittäin hyvin höpisty!
Minusta tuntuu, että ainakin tuossa pahimman sortin masennuksessa on jo varmaankin kyse niin konkreettisista oikosuluista päässä, että niihin puuttuminen konkreettisesti, vaikkapa sitten sähköiskuin, on järkevämpi lähestymistapa kuin minkään terapian yrittäminenkään, jos tarkoituksena on saada muutosta aikaan.
Se on sitten tietysti eri kysymys, että mikä ne oikosulut on synnyttänyt, ja että onko niiden syntyminen ylipäänsä vältettävissä, vai uusiutuuko masennus niin helposti sen vuoksi, että masennus on vain yksinkertaisesti malli, joka heijastelee asianosaisen ihmisen maailmaa kaikista parhaiten ja täsmällisimmin.