Total Waste of Time: A Lost Day
#2016. Torstai, 2. maaliskuuta 2006 klo 22.04.29, kirjoittanut Jani. 16
Lostin tapahtumaköyhyys alkaa pikkuhilijaa tympäsemään. Enemmän murinaa pusikoihin! Enemmän henkirievun säilymisen puolesta kieli vyön alla juoksemista! Enemmän mörrimöykkyjä, aaveita ja ufoja! #
Tuohan alkaa noudattaa Survivorin kuvioita. Nyt ne on jo jaettu kahteen heimoonkin. Mitä seuraavaksi, koskemattomuustoteemeja ja ruokapalkintokisoja? #
Niin, ja minua ei kiinnosta niiden ihmisten taustat! Ei ainakaan kokonaisen jakson vetkuttelun verran! No, paitsi Locken, mutta muiden ei! #
Ja juuri kun ehdin ajatella että oli miellyttävä jakso tämä! Mukavan leppoisa. (mitä nyt turpaan vedeltiin) Kenties reagointimme riippuvat mielentilastamme. Kaipasin jotain levollista. Korealaisnaisen traaginen kohtalo takaumana liikutti sydäntäni.
Kun lueskelin kommenttejasi tästä omalla tahollasi taannoin niin sainkin sellaisen kuvan, että tämän hetkittäinen saippuasarjamaisuus sinua juuri viehättää.
Kyllä minullakin meinasi itku päästä siinä kun Sun oli lentokentällä ja kello tuli 11:15 eikä se kyennyt lähtemään. Se kosketti ihan liian kipeästi. En tiedä, olisiko koskettanut, jos koko tarinaa ei olisi kerrottu, mutta minulla on nyt tuon kanssa sellainen olo, että enhän minä tätä tilannut, kun pilottiparijakson perusteella tämän katsojaksi rupesin!
Tuo on kyllä varsin totta - siis vaikken sitä pilottia sitten koskaan nähnytkään. Mutta pikku hiljaa sarja on painottunut henkilöitä kohti aika voimakkaastikin. Voi olla että niiden pitää alkaa kohta painottamaan toista puolta ettei vaaka kellahda liian kauas.
Vaikka onhan sekin totta, ettei Lostissa kyllä vielä yhdessäkään jaksossa ole kovin paljoa tapahtunut.
Eipä tosiaan ole paljoa tapahtunut yhdessäkään jakossa. Enkä minä oikeastaan sinänsä hurjaa kehitystä juonessa välttämättä kaipaakaan (vaikkei sekään pahitteeksi olisi), mutta kaipaan äksöniä! Mystisiä juttuja! Murh… murhenäytelmiä!
Kärsivällisyyttä!!!
Kiitos, juuri tuollaista vinkkiä minä kaipasinkin! ;)
OIen kuullut, ettei vielä neljänteen tuotantokauteenkaan mennessä ole tapahtunut mitään. Mua on alkanut nyppiin ihan kamalasti se, kun siinä ei tapahdu mitään. Pitää sitä silti katsoa, oon paljon paskempiakin sarjoja jäänyt seuraan. Mutta kyllä aavistuksen verran nopeatempoisempi voisi olla.
Minä en ole tämmöisiä amerikkalaissarjoja seurannut pitkiin aikoihin. Annan tälle kuitenkin paljon anteeksi siinä toivossa että lupaava alku lunastaa jossain vaiheessa sen myötä sarjalle asettamani odotukset.
Olet niin oikeassa, lisää murinaa!
Odotan jatkuvasti että pusikoista syöksyisi jokin manalanörkki, joka repisi lähimmältä statistilta pään irti. Tämä odottaminen alkaa tuntua tylsältä. :(
Jeah, manalanörkkejä!
Tuota, ehkä ei kannata odottaa, että tahti muuttuu vielä jossain vaiheessa samanlaiseksi kuin keskiverto Jean-Claude van Damme -elokuvassa. Ei Lost ole mikään hemmetin actionsarja. En käsitä ihmisiä, jotka ovat ykköskauden nähtyään nillittäneet, ettei siinä tapahdu mitään, kun joka ikisessä jaksossa tapahtuu. Lasketaanko tapahtumiseksi vain se, kun vähintään tusina ihmisiä kuolee tai ainakin rampautuu samassa jaksossa?
Kuka tässä kuolemista on puh… äh… no tuota, kyllä siinä nyt ainakin yksi ihminen saisi henkensä heittää tai rampautua jaksoa kohti! Tai edes joutua juoksemaan henkensä edestä pakoon tai olla suunnillaan pelosta jonkin vähän pelottavamman asian kuin mehiläispesän edessä. Sellaista se alku antoi syytä odottaa, mutta jos ei sitä sitten olekaan tuloillaan niin mitä sitten? Ihmissuhdedraamaa? Korjaan: taas sitä iänikuista hemmetin ihmissuhdedraamaa?
No jos ei kerran ole mikään hemmetin actionsarja, niin miksi sitä ennakkomarkkinointiin sellaisena? Vai ovatko murina, tummien värien käyttö, mystiset vihjailut örkeistä, väkivaltaiset tyypit ja tilanteet ihmissuhdedraaman tunnusmerkkejä?
Kuka tässä huijaa ja ketä!
Minun mielestäni ei pitäisi alistua: olen tilannut listalla mainittua örkkimössöä ja jos en sitä saa, reklamoin!
Ei Lost ole ihmissuhdedraamaa vaan minusta ehkä.. hmm.. lähinnä jännitystä. Ei todellakaan actionia. Minusta sarja on rakennettu erittäin hienosti: tunnelma tiivistyy jakso jaksolta, kun mukaan kietoutuu enemmän omituisia tapahtumia ja salaperäisyyttä, ja samalla henkilöistä tulee takautumien ansiosta tutumpia. Hieno, HIENO sarja. Nih.
Väkivallan sijasta kelpuuttaisin kyllä ihan hyvin ne omituiset tapahtumatkin. Esimerkiksi se jääkarhujuttu oli kerta kaikkiaan mahtava. Semmoista jos olisi niin ei tarvisi kenenkään olla lähelläkään ruhjoutumista (no, ruhjoutuihan se jääkarhu siinäkin, muttei se olisi ollut välttämätöntä), jotta mielenkiinto säilyisi. Ei siis semmoista niin kuin viime jaksossa: “Muutetaan luolaan. Charlie löytää kitaransa. To be continued.”
Ja henkilöhahmojen taustoista olen samaa mieltä kuin mitä Jack taannoin ilmaisi olevansa: ei ole mitään merkitystä sillä, mitä saarelle joutuneet ihmiset olivat ennen onnettomuutta.
[…] Viime Lostin kidutuskohtaus oli mainio! Sayid on kova jätkä. Tämä oli juuri sitä toimintaa, mitä kaipasinkin. Siitäkin huolimatta, että se loppui harmillisen lyhyeen ja hivenen epäuskottavasti kun mitätön silmänpuhkomisella pelottelu sai kovanaama-Sawyerin heti muka luovuttamaan vaikka jätkä oli juuri saanut tikkuja kynsiensä alle. Mutta hei, tämähän on taikasaari, jossa valkoiset paidat pysyvät putipuhtaina viikkokausia, eikä kenenkään nahka pala edes viikon aurinkorannalla lekottelusta. […]