“Taval­li­ses­ta poi­ke­ten tätä Ava­ran luon­non sar­jaa ei…”, sanoi kuu­lut­ta­ja tuos­sa muu­ta­ma viik­ko sit­ten, Sir David Atten­bo­rough’n lois­ta­vaa Maan pie­nim­mät -sar­jaa kuu­lut­taes­saan, ja minä höris­tin kor­via­ni, odot­taen kuu­le­va­ni maa­il­ma­ni täy­sin mul­lis­ta­vat sanat “suo­si­tel­la alle 15-vuo­tiail­le”. Mut­ta virk­keen lop­pu kuu­lui­kin “uusi­ta huo­men­na, sun­nun­tai­aa­mu­na, vaan vas­ta ensi kesä­nä”. #

Het­ken häm­men­nyk­ses­tä toi­vut­tua­ni, ja sen jäl­keen tuon­ker­tai­sen Ava­ran luon­non jak­son kat­sot­tua­ni, sän­tä­sin tie­to­ko­neel­le­ni ja suun­ta­sin selai­me­ni Telkku.com:iin. Aavis­tuk­se­ni oli osu­nut oike­aan: sun­nun­tai­aa­mun Ava­ran luon­non paik­ka ei ollut tämän muu­tok­sen takia lui­su­nut muil­le ohjel­mil­le, vaan siel­lä näy­tet­tiin eriä Ava­ra luon­to -ohjel­maa! #

No enhän minä niin aikai­sin kui­ten­kaan kyen­nyt herää­mään tule­vi­na sun­nun­ta­ei­na, mut­ta tänä aamu­na ryh­dis­täy­dyin, sil­lä tänään siel­lä esi­tet­tiin kak­sio­sai­sen Tai­gan tai­kaa -sar­jan ensim­mäi­nen osa. Kuten ounas­te­lin­kin, sii­nä oli pal­jon kotoi­sia eläi­miä! Har­mi, että ker­ron­ta oli vähän köy­käis­tä ja ker­to­jal­la oli her­mo­ja­raas­ta­va tapa tauot­taa lausei­ta mie­let­tö­mis­sä koh­dis­sa ja hön­kiä hoo­ta nii­hin koh­tiin: “Käpy­lin­nut ovathhh. Vael­ta­jiahhh. Jot­ka muut­ta­vathhh. Tuhan­sia kilo­met­re­jähhh. Tai­ga­met­sän läpihhh. Vuo­des­ta toi­seen.” #

Mut­ta oikein mai­nio­ta doku­ment­tie­lo­ku­vaa noin muu­toin. Lisää täl­lais­ta! Vii­kon pääs­tä, samaan aikaan, samal­la lepak­ko­ka­na­val­la. #

Sit­ten jat­koin unia­ni ja nukuin autu­aas­ti yli van­han kot­kan­no­kan seik­kai­lu­jen, mut­ta onnek­si tove­ri Juha oli ollut skar­pim­pa­na video­nau­hu­rin­sa kans­sa joten sain näh­dä tuon­kin sit­ten. #

Tänä ilta­na aion myös kat­soa ja tal­len­taa Ykkös­do­ku­men­tin Suo­ma­lai­nen kuo­le­ma. #

“Mitä yleen­sä tapah­tuu, kun ihmi­nen kuo­lee Suo­mes­sa? Kuo­le­mi­nen on meil­lä ulkois­tet­tu kuo­le­man ammat­ti­lai­sil­le. Mik­si emme tie­dä mitä tapah­tuu, mik­si emme halua näh­dä, mik­si ei puhu­ta, ei näy­te­tä? Ykkös­do­ku­men­tis­sa Suo­ma­lai­nen kuo­le­ma ker­ro­taan kuo­le­vien vii­mei­sis­tä het­kis­tä, itse kuo­le­mas­ta ja kuol­lei­den vai­heis­ta ennen hau­taa. Doku­ment­ti näyt­tää tapah­tu­mat ja ammat­ti­lai­set, joi­ta emme yleen­sä näe. Koh­taam­me arka­luon­tei­sen aiheen ennen kuin mei­dän on pak­ko koh­da­ta se.” #

Yle: “Ykkös­do­ku­ment­ti: Suo­ma­lai­nen kuo­le­ma” #