marginaali

Mira Furlan

#2084. Lauantai, 25. maaliskuuta 2006 klo 0.07.27, kirjoittanut Jani.

Eilen Los­tin Daniel­le alkoi näyt­tää joten­kin tutul­ta. Vas­ta tänään äly­sin mis­tä, ja tar­kis­tin asian myös ver­kos­ta: Mira Fur­lan näyt­te­li 1990-luvun lop­pu­puo­lel­la Delen­niä J. Mic­hael Straczyns­kin eep­pi­ses­sä sar­jas­sa Baby­lon 5. Hyvä sar­ja, joka oli­si haus­ka näh­dä jos­kus uudel­leen. #

 
•)) 7 kommenttia postaukselle Mira Furlan. ↩
  1. #7476. Lauantai, 25. maaliskuuta 2006 klo 0.49.31, kirjoittanut Ugus.
    Ugus

    Heh heh, van­ha­na B5-fani­na minä tun­nis­tin Miran välit­tö­mäs­ti jo äänestä.

  2. #7477. Lauantai, 25. maaliskuuta 2006 klo 1.01.48, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Tuo sel­kä­pii­tä kar­mi­va ääni ja aksent­ti se minua kaik­kein pahi­ten jäi­kin häi­rit­se­mään, kun en sitä kyen­nyt pai­kan­ta­maan oikein muis­tis­sa­ni. Joh­tuu var­maan sii­tä mei­kin mää­räs­tä, mikä Fur­la­nil­la oli B5:ssä.

  3. #7478. Lauantai, 25. maaliskuuta 2006 klo 10.58.39, kirjoittanut Jussi Og.
    Jussi Og

    Hänen suun­sa muo­to oli omi­tui­sen tut­tu, mut­ta en tunnistanut.

    (Tämä mer­kin­tä on myös omi­tui­sen tuttu.)

  4. #7479. Lauantai, 25. maaliskuuta 2006 klo 11.00.16, kirjoittanut Ugus.
    Ugus

    Tuo sel­kä­pii­tä kar­mi­va ääni ja aksent­ti…

    Mä en enää puhu sulle.

  5. #7480. Lauantai, 25. maaliskuuta 2006 klo 11.03.21, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Olen pahoil­la­ni, mut­ta en voi sil­le mitään, että Fur­la­nin ava­tes­sa tun­nuso­mai­sen suun­sa se kuu­los­taa minus­ta sil­tä kuin pit­kä­kyn­ti­nen nai­nen raa­pi­si liitutaulua.

  6. #7481. Lauantai, 25. maaliskuuta 2006 klo 17.48.31, kirjoittanut Jyri.
    Jyri

    Itse joten­kin onnis­tuin van­ha­na B5 addik­ti­na bon­gaa­maan Fur­la­nin nimen jo jak­son alku­teks­teis­tä (vaik­ken nii­tä aina­kaan tie­toi­ses­ti luke­nut ) ja aloin heti­mi­ten odot­ta­maan sitä että mitä täl­lä­ker­taa oikein on luvassa..

  7. #7482. Lauantai, 25. maaliskuuta 2006 klo 17.55.25, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Tuli tuos­ta muu­ten mie­lee­ni, etten ole­kaan vie­lä ylis­tä­nyt Los­tia sii­tä, että sii­nä ei ole sen pyö­ri­vän logon lisäk­si min­kään­lais­ta alku­tun­na­ria. Sen aika­na iskee aina hil­li­tön tar­ve läh­teä teke­mään jota­kin (“vie­lä ker­ki­ää jää­kaa­pis­ta ottaa syö­tä­vää”, “vie­lä ker­ki­ää käväis­tä kusel­la”) - ja sit­ten myö­häs­tyy kui­ten­kin var­si­nai­sen ohjel­man alusta.

Tämän postauksen kommentointi on suljettu.