No nyt minä kiin­ni­tin sen vyöl­le­ni. Se mit­ta­si vähän pääl­le 6600 askel­ta eli yli kaks ker­taa sen mitä tas­kus­sa olles­saan. Väi­tän sil­ti edel­leen, että tuo mat­ka on pitem­pi kuin nel­jä kilo­met­riä joka sii­tä tulee käyt­täen kuu­den­kym­me­nen sen­tin aske­lei­ta, jol­lai­set mit­ta­sin minul­la ole­van. #

Lin­ja-auto­mat­ka kaup­pa­to­ril­ta tuo­hon lähim­mäl­le pysä­kil­le ja käve­ly­mat­ka sii­tä tän­ne kotiin lisä­si mit­ta­riin vähän pääl­le 250 askel­ta. #

Kir­joit­ta­ja: Kai Puo­la­mä­ki, Maa­lis­kuu 15, 2006 - 10:57. #

Masinointi.org jär­jes­tää Hel­sin­gis­sä mie­le­no­soi­tuk­sen val­mis­te­lu­vai­hees­sa ole­van ehdo­tuk­sen teki­jä­noi­keus­rik­ko­muk­ses­ta mää­rät­tä­vien häpeä­ran­gais­tus­ten vas­tus­ta­mi­sek­si. Lisä­tie­to­ja mie­le­no­soi­tuk­ses­ta on sivul­la http://masinointi.org/mielenosoitus.html #

(Mie­le­no­soi­tus­ta suun­ni­tel­tiin alun­pe­rin 16.3.2006, mut­ta se siir­tyi muun muas­sa lain edus­kun­ta­kä­sit­te­lyn lyk­kään­ty­mi­sen vuok­si.) #

Teki­jä­noi­keus­la­kiin siis ehdo­te­taan lisät­tä­väk­si häpeä­ran­gais­tus­ta: teki­jä­noi­keu­den rik­ko­mi­ses­ta tuo­mi­tun pitäi­si jul­kais­ta omal­la kus­tan­nuk­sel­laan leh­ti-ilmoi­tus tuo­mios­taan. Häpeä­ran­gais­tus kos­ki­si vain teki­jä­noi­keut­ta rik­ko­nei­ta, ei mur­haa­jia tai mui­ta vähäi­sem­piä rikol­li­sia. Lakia val­mis­te­le­van vir­ka­mie­hen Sami Suni­lan mie­les­tä tämä on “ihan nor­maa­lia tie­do­tus­toi­min­taa”. #

Effi on aikai­sem­min anta­nut asias­ta lausun­non ja lisäk­si asi­aa on käsi­tel­ty useam­paan ottee­seen Effin blo­gis­sa. Asias­ta on tie­toa ja link­ke­jä myös muun muas­sa Digi­to­dayn teki­jä­noi­keus­blo­gis­sa (“Häpeä­la­ki” ete­nee lähi­viik­koi­na edus­kun­taan 22.2.2006, Leh­ti päät­tää häpeäil­moi­tuk­sen jul­kai­sus­ta 27.2.2006) . #

---

Tämä doku­ment­ti on Public Domai­nia. #

EFFI #

Tääl­lä on nykyi­sin voi­mas­sa anka­ra, koneel­li­nen ennak­ko­sen­suu­ri. Mut­ta sii­tä tuon­nem­pa­na. #

Ihmi­set, rakas­ta­vai­set! Kos­ke­tel­kaa toi­sian­ne! Kat­sel­kaa toi­sian­ne! Tui­jo­tel­kaa toi­sian­ne syväl­le sil­miin, piir­rel­kää tois­ten­ne ääri­vii­vo­ja! Se on tär­ke­ää! #

Mik­si­kö? Minä ker­ron teil­le, että mik­si. Se on tär­ke­ää sik­si, että tun­nis­tai­sit­te toi­sen­ne! #

En tar­koi­ta täs­sä tun­nis­ta­mis­ta mis­sään läs­syn-läs­syn meta­fyy­si­ses­sä mie­les­sä, vaan ihan sii­nä tun­nis­ta­mi­sen oikeas­sa, alkeel­li­sim­mas­sa ja alku­pe­räi­ses­sä mer­ki­tyk­ses­sä. Jot­ta tun­nis­tai­sit­te, että tämä on nyt se tyyp­pi, jon­ka kans­sa tah­don olla sil­lee. Lähek­käin. #

Minul­le tämä asia val­ke­ni raa’al­la taval­la eilen, kun koin jär­ky­tyk­sen het­kiä luul­les­sa­ni taas ker­ran tun­nis­ta­nee­ni ihmi­sen, jon­ka kans­sa vie­tin elä­mäs­tä­ni rei­lus­ti yli kuusi vuot­ta. Kaik­ki muu, koko jär­ke­ni tun­tui puhu­van sitä vas­taan, mut­ta aivo­ni tun­nis­tus­re­sep­to­rit väit­ti­vät kiven­ko­vaan, että kyl­lä tämä nyt on se hen­ki­lö. Kun­nes sit­ten lopul­ta, röyh­keän ja häi­käi­le­mät­tö­män tui­jo­tuk­sen tulok­se­na pys­tyin arvioi­maan jos­tain leu­an kul­mik­kuu­des­ta tai sil­mien kes­ki­näi­ses­tä suh­tees­ta, että ei, ei se sit­ten­kään ole se. Lopul­li­sek­si var­muu­dek­se­ni täs­tä pää­tel­mäs­tä­ni jäi sel­lai­set 95 pro­sent­tia. #

Tähän ei tar­vit­tu vuot­ta­kaan… tai no tähän nimen­omai­seen tapauk­seen tar­vit­tiin ehkä sen ver­ran, mut­ta tämä­hän ei siis ollut ensim­mäi­nen ker­ta. Aikai­sem­min­kin olen teh­nyt saman­lai­sia vir­he­tun­nis­ta­mi­sia, ja välil­lä on tun­tu­nut, että koko tuo tun­nis­ta­mis­ko­neis­to­ni on men­nyt ihan pirs­ta­leik­si. #

Siis: kat­sel­kaa ihmi­set omaa rakas­tan­ne! Kat­so­kaa tark­kaan, kat­so­kaa pit­kään! Ope­tel­kaa tun­nis­ta­maan hänet, erot­ta­maan muis­ta! #

[#] Ihmis­ten tun­nis­ta­mi­sis­ta pala­taan nyt sit­ten sii­hen ennak­ko­sen­suu­riin. Vii­me päi­vi­nä on tän­ne taas pyyh­ki­nyt oikein späm­me­rei­den hyö­ky­aal­to. Vai­kut­taa sil­tä, että tämän hyök­käyk­sen taka­na on koko­nai­sia saas­tu­nei­ta verk­ko­ja jos­sain päin USA:ta. Ajat­te­lin jul­kais­ta WordPres­sin späm­mi­suo­ti­miin aset­ta­ma­ni mode­ra­tion- ja blacklist- sanat täs­sä sil­tä varal­ta, että joku ne käyt­töön­sä otta­mal­la saat­tai­si tuol­ta späm­mi­tul­val­ta vält­tyä. #

Kuten havai­taan, tääl­lä pää­see mode­roi­ta­vak­si hel­pos­ti lip­saut­ta­mal­la näp­päi­mis­töl­tään jotain jos­tain niin­kin viat­to­mas­ta kuin esi­mer­kik­si back­gam­mo­nis­ta, Via­gras­ta tai Valiu­mis­ta. Suo­raan ros­ka­ko­riin kenen­kään sitä kos­kaan näke­mät­tä kom­ment­tin­sa saa puo­les­taan len­tä­mään, jos ereh­tyy rupat­te­le­maan MIL­Feis­tä, tule­vas­ta Casi­no Roy­ale -elo­ku­vas­ta (tai mis­tä hyvän­sä muus­ta, jon­ka nimes­sä sana Casi­no esiin­tyy), Tra­ma­de­nis­ta, Cia­lik­ses­ta tai poke­ris­ta. #

Kyl­lä, tääl­lä pela­taan kovil­la. Mut­ta olen otta­nut nämä rajoi­tuk­set käyt­töön sil­lä sil­mäl­lä, että mis­tä asiois­ta oikeat ihmi­set eivät puhu tääl­lä kos­kaan, mut­ta späm­mi­ro­bo­tit sitä­kin enem­män (eikä tuos­sa ver­tauk­ses­sa ole mitään jär­keä). Jos joku uskoo tul­leen­sa späm­mi­suo­ti­mie­ni kal­toin­koh­te­le­mak­si, puhu­koon nyt, tai… puhu­koon myö­hem­min. Eivät nuo mitään kiveen hakat­tu­ja ole. Nii­tä voi­daan sää­tää, jos tääl­lä vaik­ka yhtäk­kiä alkaa­kin hil­li­tön kes­kus­te­lu back­gam­mo­nin peluus­ta bodys­toc­kin­ge­hin pukeu­tu­nee­na tai MIL­Fien seu­ras­sa vai­vaa­vas­ta erec­ti­le dys­func­tio­nis­ta (alkai­si­pa…!). #

Kävin Ant­ti­lan kes­kus­va­ras­ton tyh­jen­nys­myyn­nis­sä. Ei siel­lä yhtä pal­jon hyviä tar­jouk­sia ollut kuin unes­sa vii­me yönä, mut­ta löy­tyi­pä­hän kui­ten­kin Peri­ka­to ja 1984. #

Peri­ka­to oli vii­me vuo­den toi­sek­si paras elo­ku­va (paras oli Sin City). Minus­ta on aivan tur­ha koh­ka­ta Hit­le­rin inhi­mil­lis­tä­mi­ses­tä. Hit­ler­hän oli ihmi­nen, ja ne, jot­ka haluai­si­vat väit­tää muu­ta, eivät kyke­ne hah­mot­ta­maan maa­il­maa sii­nä laa­ju­des­sa, jota Hit­le­rin aiheut­ta­man inhi­mil­li­sen kata­stro­fin tois­tu­mi­sen vält­tä­mi­nen edel­lyt­täi­si. Eihän Hit­ler itse­kään pitä­nyt esi­mer­kik­si mus­tai­hoi­sia ihmi­si­nä ensin­kään. Minus­ta myös iäni­kui­nen Hit­le­rin sati­ri­soin­ti (via Kasa; kts. myös Blo­gos­la­vian Sak­san-kir­jeen­vaih­ta­jan kuva­ra­port­ti pai­kan pääl­tä) kie­lii vain täs­tä samas­ta kyvyt­tö­myy­des­tä käsit­tää sitä tosia­si­aa, että ihmi­set, eivät­kä hir­viöt, tap­pa­vat ihmi­siä. Hit­ler ei ollut mikään pel­le. Ei pel­le oli­si kyen­nyt sii­hen, mihin Hit­ler kyke­ni: hur­maa­maan mas­sat mur­haa­maan. #

Peri­ka­to mak­soi nyt vajaan kym­pin eli alun tois­ta­kym­men­tä euroa vähem­män kuin tul­les­saan kaup­paan. Aion sääs­tää yhtä pal­jon sii­tä Sin Cityn eri­kois­kak­sois­dee­vy­käs­tä. #

Päi­vän toi­nen tota­li­taa­ri­nen elo­ku­va oli siis 1984. Se mak­soi vajaat vii­si euroa. En ole näh­nyt tätä aiem­min (muu­ta kuin tuol­la hyl­lys­sä), mut­ta kun elo­ku­vien hin­nat putoa­vat näin lähel­le uutuuse­lo­ku­vien vuo­kra­hin­to­ja, minus­ta ne on kan­nat­ta­vam­paa ostaa kuin vuo­kra­ta. Odot­te­len vie­lä­kin, että Dah­mer ja Bun­dy tuli­si­vat takai­sin hyl­lyil­le näis­sä hin­nois­sa, vaik­ka niis­tä voi­sin nyt ne näh­tyä­ni mak­saa jo enem­män­kin. #

Olen suun­ni­tel­lut täyt­tä­vä­ni tämän kuun lopus­sa lop­pu­van ryh­mä­te­ra­pian jäl­jil­tä tyh­jik­si jää­vät tiis­tai-ilta­ni elo­ku­vil­la. Ei minul­la ole mitään kei­no­ja käsi­tel­lä ongel­mia­ni omin neu­voin, joten täy­tyy tyy­tyä aino­aan sel­vi­ty­mis­kei­noo­ni, eska­pis­miin. #