marginaali


  Uudempia postauksia »

The Bus Driver (C64/Amiga/Atari)

#2052. Tiistai, 14. maaliskuuta 2006 klo 17.11.41, kirjoittanut Jani. 4 kommenttia.

The Bus Driver
The Bus Dri­ver
Illu­mi­na­tus
C64/Amiga/Atari #

Gra­fiik­ka: 9
Äänet: 7
Pelat­ta­va­uus: 9
Tun­nel­ma: 10

Huo­li­mat­ta sii­tä, että se tuli mark­ki­noil­le vas­ta kesä­kuus­sa, Illu­mi­na­tusin The Bus Dri­ver oli vii­me vuo­den myy­dyim­piä pele­jä. Eikä ihme; pelin tun­nel­ma ja veto­voi­ma hake­vat ver­tais­taan 8- ja jopa 16-bit­tis­ten konei­den vii­me aiko­jen pelien jou­kos­sa. #

Kuten nimi antaa olet­taa, The Bus Dri­ver panee pelaa­jan lin­ja-auto­kus­kin pen­kil­le, teh­tä­vä­nään ajaa pai­kal­lis­vuo­ro­ja sii­hen kuu­lu­vi­ne teh­tä­vi­neen kuten mat­kus­ta­jien kyy­tiin otta­mi­nen ja kyy­dis­tä jät­tä­mi­nen, muun lii­ken­teen jou­kos­sa kaa­haa­mi­nen ja aika­tau­lus­sa pysy­mi­nen. Perus­idea on siis var­sin yksin­ker­tai­nen, mut­ta sen ei pidä antaa hämä­tä: teh­tä­vät ja niis­tä suo­riu­tu­mi­nen lomit­tu­vat toi­siin­sa niin inten­sii­vi­ses­ti ja samal­la vaih­te­le­vas­ti, että kun­non pis­teis­tä pelaa­mi­nen vaa­tii todel­lis­ta ja täy­del­lis­tä kes­kit­ty­mis­tä. #

Vaik­ka kysees­sä on poh­jim­mil­taan ajo­si­mu­laat­to­rin ja perin­tei­sen teh­tä­vän­suo­ri­tus-arca­den yhdis­tel­mä, Illu­mi­na­tus on onnis­tu­nut kok­kaa­maan näis­tä ainek­sis­ta koko­nai­suu­den, joka haas­taa her­kul­li­suu­des­saan ja vaih­te­le­vuu­des­saan jopa stra­te­gia­pe­lien moni­mut­kai­set kou­ke­rot. Reit­te­jä on kaik­ki­aan vii­si, mikä voi kuu­los­taa vähäl­tä, mut­ta par­hais­ta pis­teis­tä kisat­taes­sa nii­den täy­del­li­nen hal­lin­ta on ehdo­ton edel­ly­tys, joten enem­mäs­tä oli­si luul­ta­vas­ti vain hait­taa. Lisäk­si kak­si saman rei­tin ajoa eivät kos­kaan ole kes­ke­nään saman­lai­set, sil­lä mat­kan var­rel­la ole­vat mat­kus­ta­jat ja muu lii­ken­ne (polii­si mukaan­lu­kien) eivät kos­kaan sijoi­tu samoil­le pai­koil­le. #

Ehkä­pä paras kouk­ku The Bus Dri­verissa onkin juu­ri muu lii­ken­ne, johon useim­mis­ta muis­ta simu­laat­to­reis­ta poi­ke­ten voi täs­sä pelis­sä suh­tau­tua täy­del­li­sen tör­keäl­lä välin­pi­tä­mät­tö­myy­del­lä; tär­kein­tä on, että lin­ja kul­kee ajois­sa, joten kan­nat­taa ajaa nas­ta lau­das­sa lähes alus­ta lop­puun asti, kii­lail­la häi­käi­le­mät­tö­mäs­ti ja tar­vit­taes­sa jopa tör­mäil­lä vas­taan­tu­li­joi­hin, sil­lä oma bus­si vai­kut­taa ole­van lähes tuhou­tu­ma­ton. 16-bit­tis­ten konei­den ver­sion tuu­li­la­siin ilmes­tyy pie­niä särö­jä tör­mäys­ten jäl­keen, mut­ta ne eivät hidas­ta mat­kan­te­koa eivät­kä vähen­nä pis­tei­tä. #

Kom­ment­ti
Leik­kiä vaka­vil­la asioilla

The Bus Dri­ver on lois­ta­va peli, mut­ta on myös herät­tä­nyt alku­pe­rä­maas­saan USA:ssa kysy­myk­siä sii­tä, pitäi­si­kö lap­sia suo­jel­la sen sisäl­tä­mäl­tä, var­sin kar­keal­ta “lei­kin­las­kul­ta” lii­ken­ne­kaa­hai­lun kus­tan­nuk­sel­la. Esi­mer­kik­si suo­ja­tiel­lä ole­vien ihmis­ten pääl­le aja­mi­nen voi vai­kut­taa koo­mi­sel­ta, mut­ta samal­la se herät­tää huol­ta sii­tä, että alt­tiis­sa iäs­sä ole­va nuo­ri saat­taa­kin toteut­taa saman omas­sa elä­mäs­sään oikeas­ti. #

Eivät nykyi­set pelit ehkä kai­kes­ta edis­tyk­sel­li­syy­des­tään huo­li­mat­ta­kaan kui­ten­kaan lop­pu­jen lopuk­si pys­ty niin tehok­kaas­ti todel­li­suut­ta simu­loi­maan, että­kö ne onnis­tui­si­vat jon­kun aja­tuk­sia täl­lä taval­la häi­riin­nyt­tä­mään. Mut­ta gra­fii­kan ja ään­ten laa­dun jat­ku­vas­ti paran­tues­sa sel­lai­nen mah­dol­li­suus voi olla jo aivan nur­kan taka­na. Ehkä Suo­mes­sa­kin on sil­loin syy­tä poh­tia, oli­si­ko tie­to­ko­ne­pe­leil­le ase­tet­ta­va ikä­ra­jat, kuten elo­ku­vil­le. #

Janet Par­ka­la

Pait­si tie­tys­ti sii­nä tapauk­ses­sa, että pai­kal­le sat­tuu polii­si, jol­loin kol­mes­ta käy­tet­tä­vis­sä ole­vas­ta elä­mäs­tä vähen­ne­tään yksi — tai itse asias­sa kyse on varoi­tus­mer­kin­nöis­tä, joi­ta kol­me saa­tu­aan saa pot­kut. Mui­ta “kuo­lin­ta­po­ja” ovat lin­jan myö­häs­ty­mi­nen (pää­te­py­sä­kil­lä on olta­va ennen kuin aika on lopus­sa) ja lii­an monen mat­kus­ta­jan kyy­dit­tä­jät­tä­mi­nen tai kyy­dis­tä­jät­tä­mät­tö­myys. Näi­den­kin kans­sa kan­nat­taa kui­ten­kin tak­ti­koi­da: jos lin­ja on myö­häs­ty­mäi­sil­lään, kan­nat­taa jät­tää juo­pot, van­huk­set ja inva­li­dit pysä­kil­le hui­to­maan, kos­ka hei­dän kyy­tiin­nouse­mi­sen­sa kes­tää tus­kal­li­sen kau­an, kun vuo­ro­kel­lon vii­mei­set sekun­nit tikit­tä­vät. #

Gra­fii­kal­taan peli ei ole aivan huip­pu­ta­soa, mut­ta ylit­tää kyl­lä kes­ki­ta­son. Ääni­maa­il­ma on pelin heik­kous; ääni­va­li­koi­mas­ta löy­ty­vät köy­käi­sen alku­musii­kin lisäk­si vain bus­sin kiih­dy­tys- ja jar­ru­tusää­net sekä isoim­pien tör­mäys­ten aiheut­ta­mat rymi­nät. #

Mut­ta nämä puut­teet The Bus Dri­ver peit­tää kevyes­ti upeal­la tun­nel­mal­laan ja pelat­ta­vuu­del­laan; tämän pelin paris­sa voi viet­tää usei­ta tun­te­ja huo­maa­mat­ta lain­kaan ajan kulu­mis­ta, eikä sii­hen vaih­te­lus­ta joh­tuen tun­nu sii­tä huo­li­mat­ta kyl­läs­ty­vän edes kuu­kau­den lähes päi­vit­täin jat­ku­neen pelaa­mi­sen jäl­keen. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]5.5.2007 18:22 Nyky­ai­kais­tin tyyliä.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]2.12.2009 11:49 Kor­ja­sin kir­joi­tus­vir­heen (“tuu­li­la­siin ilmes­tyy pie­niä särö­jä on”). Som­mit­te­lin ele­men­tit parem­min nyky­tyy­liin sopiviksi.
[muokkaus][klo]2011-07-25 20:41[/klo] Päi­vi­tin tekniikoita.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Avainsanat: moraali

Sarjamurhaajakalenteri

#2051. Maanantai, 13. maaliskuuta 2006 klo 19.30.48, kirjoittanut Jani. 2 kommenttia.

Sar­ja­mur­haa­ja­ka­len­te­ri. Tah­too. #

Herra kesäkuu: Richard Ramirez, The Nightstalker
serialkillercalendar.com (via Web­park) #

 

Kuin vakuudeksi hyvyyden

#2050. Maanantai, 13. maaliskuuta 2006 klo 17.57.24, kirjoittanut Jani. 6 kommenttia.

Kii­tok­set Bri­mil­le täs­tä mie­li­puo­li­ses­ta kasa­ri­fii­lisplä­jäh­dyk­ses­tä. #

Tää uutuusleikki opettaa. Et kesken malta lopettaa,
ja pelaamaan kun rupeat sä äänet kuulet upeat.
Muut voittaa videopelit tää, on turha niiden selittää.
Kuin vakuudeksi hyvyyden loi Vectrex kuvaan syvyyden.

Ei riitaa tv:n käytöstä - katso suoraan Vectrex-näytöstä!
Näät pelit tosi ruutiset. Muut katsoa saa uutiset!
On tässä jotain maagista. Vectrex hurmaa laakista!

Kaksi kahjon näköistä 80-luvun kakaraa innoissaan #

“Vect­rex hur­maa laakista!”
You­Tu­be #

 

Hands-free ja ajoturvallisuus

#2049. Maanantai, 13. maaliskuuta 2006 klo 17.12.17, kirjoittanut Jani. 9 kommenttia.

Kän­ny­kät on lei­mat­tu vaa­ral­li­sik­si tut­ki­muk­sis­sa, jois­sa nii­den on todet­tu hait­taa­van auton­kul­jet­ta­jan kes­kit­ty­mis­tä. Monien mie­les­tä tähän ongel­maan on rat­kai­su hands-free-lait­teis­sa. #

Mut­ta ilmei­ses­ti sekin on huo­no aja­tus. Vai­kut­taa sil­tä, että reak­tio­ajat ratin taka­na hidas­tu­vat aina kun samal­la teh­dään mitä tahan­sa muu­ta­kin kuin vain aje­taan. […] #

“Tut­ki­mus­tu­lok­sem­me on osa kas­va­vaa aineis­toa, jon­ka mukaan ‘käsien vapaut­ta­mi­nen’ ei joh­da nopeam­piin reak­tio­ai­koi­hin jar­ru­tet­taes­sa”, sanoo Jonat­han Levy Cali­for­nian yli­opis­tos­ta. #

Syy tähän on vii­me­vuo­ti­sen tut­ki­muk­sen mukaan sii­nä, että ihmi­sai­voil­la on vai­keuk­sia yhtä­ai­kai­ses­sa kat­se­lus­sa ja kuun­te­lus­sa. #

LiveScience.com: Distrac­ted Dri­vers: Even ‘Hands-Free’ Tal­king is Dan­ge­rous (suo­men­nos ja lin­kin kor­jaus oma­ni) #

Mah­toi­vat­ko­han tut­kia suku­puol­ten väli­siä ero­ja tuos­sa, että kuin­ka hyvin se monia­jo toi­mii? Minul­la kun on sel­lai­nen käsi­tys, että nai­sil­ta se sujuu parem­min, ja var­sin­kin nai­set tun­tu­vat pys­ty­vän puhu­maan saman­ai­kai­ses­ti teh­des­sään ihan mitä tahan­sa ilman, että ne toi­min­not sanot­ta­vas­ti sekoit­ta­vat toi­si­aan. #

Jos minä puhun puhe­li­mes­sa ja ajan autoa samaan aikaan, niin sii­nä alkaa hyvin pian käy­dä sil­lä lail­la, että jos pitäi­si sanoa, että “oikein”, niin minä kään­nän rat­tia oikeal­le, ja jos pitäi­si kään­tää rat­tia vasem­mal­le, niin minä sanon puhe­li­meen, että “vasen”. Jos pitäi­si sanoa, että “odo­ta­pa vähän” niin minä pai­nan jar­rua, ja jos pitäi­si pai­naa kaa­sua niin minä sanon että “puhu­pa vähän hopum­min”. Sik­si­pä en kos­kaan vas­taa puhe­li­meen autoa ajaes­sa­ni pait­si jos tie­dän (esi­mer­kik­si soit­ta­jan nimen näh­des­sä­ni), että puhe­lus­ta tulee lyhyt “ajan autoa, kyllä/ei, moi” -tyyp­pi­nen puhe­lu. #

 

Ex nihilo nihil fit: Aktiivinen nihilismi ei ole nihilismiä ensinkään

#2048. Maanantai, 13. maaliskuuta 2006 klo 13.22.53, kirjoittanut Jani. 10 kommenttia.

Kir­jai­mel­li­ses­ti “nihi­lis­mi” tar­koit­taa “oppia ei-mis­tään”. Se on skep­ti­syy­den äärim­mäi­nen muo­to jon­ka mukaan maa­il­mas­ta ei ole mah­dol­lis­ta saa­vut­taa min­kään­lais­ta aitoa moraa­lis­ta, tie­teel­lis­tä, meta­fyy­sis­tä, poliit­tis­ta tai teo­lo­gis­ta tie­toa. Se on epis­te­mio­lo­gi­nen oppi joka kum­pu­aa sii­tä että ihmi­sen on mah­do­ton­ta tie­tää maa­il­man todel­lis­ta luon­net­ta joko sik­si, että maa­il­mal­la ei ole todel­lis­ta luon­net­ta tai sik­si, että maa­il­man todel­li­nen luon­ne on ihmi­sen intui­tii­vit­sen, älyl­lis­ten ja ais­til­li­sen havait­si­mien ulot­tu­mat­to­mis­sa. #

Nihi­lis­tin suh­de maa­il­maan on var­sin epä­ta­val­li­nen. Toi­sin kuin kar­te­sio­lai­set, nihi­lis­ti ei kos­kaan kyke­ne tun­te­maan tyy­dy­tys­tä sii­tä, että maa­il­ma on sitä mil­tä se näyt­tää. Hänel­le ei ole ole­mas­sa mitään Ark­hi­me­deen pis­tet­tä jos­ta kat­soa, eikä mitään kei­noa tie­tää mikä on todel­lis­ta ja mikä kuvi­tel­maa, tai mikä on tot­ta ja mikä val­het­ta. Nietzsche nimit­ti tätä skep­ti­syyt­tä ihmi­sen maa­il­man­hah­mo­tus­ky­ky­jä koh­taan juma­lan kuo­le­mak­si. Kun ihmi­sel­lä ei ole uskoa juma­laan eikä ikui­siin totuuk­siin, usko kaik­kiin auk­to­ri­teet­tei­hin kato­aa ja ihmi­nen jää tilaan jos­sa hänel­lä ei ole mitään syy­tä olet­taa min­kään ole­van tot­ta tai val­het­ta, pois­lu­kien hänen oma halun­sa teh­dä niin. Tämä vas­tuu omas­ta näkö­kul­mas­ta voi olla ram­paut­ta­va ja joh­taa epä­toi­von ja nega­tii­vi­suu­den tun­tei­siin. Jos mitään ei voi tie­tää var­mas­ti eikä ole ole­mas­sa mitään objek­tii­vi­sia stan­dar­de­ja joi­den mukaan totuut­ta voi­si mita­ta, elä­mä näyt­täy­tyy tar­koi­tuk­set­to­ma­na ja mie­let­tö­mä­nä. Kai­ken lisäk­si, jos elä­mä on tar­koi­tuk­se­ton­ta ja mie­le­tön­tä, ei ole ole­mas­sa mitään perus­te­lui­ta vali­ta elä­mä mie­luum­min kuin kuo­le­ma. #

Nihi­lis­ti jou­tuu vas­taa­maan kysy­myk­siin sii­tä, onko elä­mäl­lä mitään arvoa ja jos, niin mitä. Tämä aihe oli Albert Camus’n kir­joit­ta­ja­nu­ran läh­tö­koh­ta. Hän huo­ma­si, että nihi­lis­tin vaih­toeh­dot eivät rajoi­tu elä­mään kiel­tä­mi­ses­sä ja itse­mur­haan. Hän voi itse­mur­han ja kuo­le­man sijaan vali­ta elää elä­män­sä epä­var­muu­des­sa, pai­nis­kel­len joka iki­nen päi­vä nega­tii­vi­suu­den tun­tei­den­sa kans­sa. Toi­se­na vaih­toeh­to­na hänel­lä on tais­tel­la tätä nega­tii­vi­suus­tai­pu­mus­ta vas­taan ja sen sijaan, että tun­ti­si vas­ten­mie­li­syyt­tä tilan­net­taan koh­taan, tah­toa kokea kai­ken tul­kin­nal­li­suu­des­ta seu­raa­van vapau­den rie­mu. Nihi­lis­tin valin­ta ei siis sit­ten­kään ole vält­tä­mät­tä valin­ta elä­män ja kuo­le­man välil­lä vaan valin­ta pas­sii­vi­sen ja aktii­vi­sen asen­teen omak­su­mi­sen välil­lä. Sekä Camus että Nietzsche pitä­vät aktii­vis­ta nihi­lis­miä pas­sii­vis­ta nihi­lis­miä parem­pa­na valintana.
John Mar­mysz: “From “Night” to “Day”: Nihi­lism and the Wal­king Dead.”
academia.edu
suo­men­nos ja lin­ki­tyk­set omia­ni #

Blo­gaa­jis­sa on niin pal­jon filo­so­fe­ja, että joku var­mas­ti tie­tää sanoa, jos tämä argu­ment­ti on jo käy­tet­ty ja kumot­tu, mut­ta minus­ta tuos­sa on vir­he. Ei siis tuos­sa kuvauk­ses­sa, vaan sii­nä ajat­te­lus­sa, jota tuos­sa kuva­taan. Perus­te­len sitä sil­lä, että jos nihi­lis­min läh­tö­koh­ta­na on täy­del­li­nen epä­us­ko kaik­kia aja­tuk­sen perus­ta­via kul­ma­ki­viä koh­taan, on vää­rin yrit­tää teh­dä sel­lai­nen kul­ma­ki­vi kai­ken tul­kin­nal­li­suu­des­ta seu­raa­van vapau­den aiheut­ta­mas­ta rie­mus­ta; jos tuol­lai­nen rie­mu on abso­luut­ti, se mer­kit­see sitä, että läh­tö­koh­ta­na ollut aja­tus kaik­kien abso­luut­tien hyl­kää­mi­ses­tä (juma­lan kuo­le­ma) on ollut vir­heel­li­nen. Voi­si ehkä argu­men­toi­da, että tämä täy­si ympy­rä on kul­jet­ta­va, jot­ta tuon täy­del­li­sen valin­nan­va­pau­den rie­mun voi­si löy­tää, mut­ta sil­ti­kin se kuu­los­taa minus­ta epäi­lyt­tä­väl­tä takin­kään­tä­mi­sel­tä, elä­män­ha­lun vii­mei­sel­tä, epä­toi­voi­sel­ta oljen­kor­rel­ta. #

Vie­lä sitä­kin sur­ku­hu­pai­sam­pi on minus­ta epä­var­muu­des­sa ja nega­tii­vi­suu­den tun­tei­den kans­sa päi­väs­tä päi­vään tais­te­le­van hah­mon herooi­se­na ja roh­kea­na pitä­mi­nen (joka ei ehkä tuos­ta sitaa­tis­ta käy ilmi koko komeu­des­saan, mut­ta alku­pe­räis­teks­tis­sä heti seu­raa­vis­sa kap­pa­leis­sa kyl­lä); on minus­ta iro­nis­ta, että juu­ri kris­ti­nus­kon orja­mo­raa­lik­si lei­man­nut Nietzsche sor­tuu pitä­mään kär­si­myk­ses­sä tai sii­tä huo­li­mat­ta elä­män­sä läpi elä­vää ihmis­tä, siis mart­tyy­riä, roh­kea­na ja ide­aa­li­na ihmi­se­nä. Mik­si elä­män kär­si­myk­ses­sä läpie­lä­mi­nen oli­si roh­keut­ta ja san­ka­ruut­ta? Ja mikä tär­keäm­pää, täs­sä on se sama, isom­pi vir­he kuin valin­nan­va­paus­rie­mun­kin kans­sa: mik­si roh­keus tai san­ka­ruus oli­si sel­lai­nen ajat­te­lun kul­ma­ki­vi, jol­lais­ten ole­mas­sao­lo on läh­tö­koh­tai­ses­ti hylät­ty? #

Vas­taus on tie­ten­kin ilmei­nen: ne eivät ole­kaan kul­ma­ki­viä, vaan ne oli­vat Nietzschen kom­pas­tus­ki­viä. Ehkä se oli hänen fyy­si­nen hei­ve­röi­syy­ten­sä ja se, että Nietzsche oli nais­lau­man kas­vat­ta­ma, mikä teki hänes­tä niin epä­var­man oman mas­ku­lii­ni­suu­ten­sa suh­teen. On kuin hän oli­si sen seu­rauk­se­na etsi­nyt kipeäs­ti mie­hen mal­lia, jon­kin­lais­ta mie­huu­den ide­aa­lia. Tämä mie­si­de­aa­lin kai­puu sai hänet pal­vo­maan roh­keut­ta ja san­ka­ruut­ta ja samal­la hän vali­tet­ta­vas­ti sokeu­tui sil­le teh­des­sään filo­so­fi­aa. #

Nihi­lis­tin todel­li­nen valin­ta palau­tuu siis alku­pe­räi­seen, valin­taan elä­män ja kuo­le­man välil­lä. Elä­mä ei tar­joa mitään vaih­toeh­to­ja, jot­ka sisäl­täi­si­vät abso­luu­tin, jol­le sen voi­si perus­taa. Itse asias­sa roh­ke­nen epäil­lä, että edes valin­taa kuo­le­man ja elä­män välil­lä nihi­lis­til­le suo­tai­siin; on luul­ta­vas­ti niin, että nihi­lis­tin ainoa todel­li­nen vaih­toeh­to on juu­ri itse­mur­ha ja kaik­ki muut “vaih­toeh­dot” perus­tu­vat tosia­sias­sa enem­män tai vähem­män oman ajat­te­lun kiel­tä­mi­seen, mie­let­tö­män maa­il­man kat­seen vält­te­lyyn. #

“2 Sil­loin minä ylis­tin vai­na­jia, jot­ka ovat kuol­leet -- ylis­tin onnel­li­sem­mik­si kuin ovat ne, jot­ka vie­lä elä­vät; 3 ja näi­tä kum­pia­kin onnel­li­sem­mak­si ylis­tin sitä, joka ei ole syn­ty­nyt­kään ja jon­ka ei ole tar­vin­nut näh­dä sitä pahaa, mitä aurin­gon alla tapah­tuu.”
Saarn. 4:2
evl.fi
lin­ki­tys oma­ni #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]5. 5. 2007 18.17[/klo] Vii­la­sin pilk­ku­ja, nyky­ai­kais­tin tyy­liä ja tekniikoita.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]4. 4. 2010 18.05[/klo] Päi­vi­tin linkin.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Avainsanat: filosofia
« Vanhempia postauksia
  • kesäkuu 2012
  • toukokuu 2012
  • huhtikuu 2012
  • maaliskuu 2012
  • helmikuu 2012
  • tammikuu 2012
  • joulukuu 2011
  • marraskuu 2011
  • lokakuu 2011
  • syyskuu 2011
  • elokuu 2011
  • heinäkuu 2011
  • kesäkuu 2011
  • toukokuu 2011
  • huhtikuu 2011
  • maaliskuu 2011
  • helmikuu 2011
  • tammikuu 2011
  • joulukuu 2010
  • marraskuu 2010
  • lokakuu 2010
  • syyskuu 2010
  • elokuu 2010
  • heinäkuu 2010
  • kesäkuu 2010
  • toukokuu 2010
  • huhtikuu 2010
  • maaliskuu 2010
  • helmikuu 2010
  • tammikuu 2010
  • joulukuu 2009
  • marraskuu 2009
  • lokakuu 2009
  • syyskuu 2009
  • elokuu 2009
  • heinäkuu 2009
  • kesäkuu 2009
  • toukokuu 2009
  • huhtikuu 2009
  • maaliskuu 2009
  • helmikuu 2009
  • tammikuu 2009
  • joulukuu 2008
  • marraskuu 2008
  • lokakuu 2008
  • syyskuu 2008
  • elokuu 2008
  • heinäkuu 2008
  • kesäkuu 2008
  • toukokuu 2008
  • huhtikuu 2008
  • maaliskuu 2008
  • helmikuu 2008
  • tammikuu 2008
  • joulukuu 2007
  • marraskuu 2007
  • lokakuu 2007
  • syyskuu 2007
  • elokuu 2007
  • heinäkuu 2007
  • kesäkuu 2007
  • toukokuu 2007
  • huhtikuu 2007
  • maaliskuu 2007
  • helmikuu 2007
  • tammikuu 2007
  • joulukuu 2006
  • marraskuu 2006
  • lokakuu 2006
  • syyskuu 2006
  • elokuu 2006
  • heinäkuu 2006
  • kesäkuu 2006
  • toukokuu 2006
  • huhtikuu 2006
  • maaliskuu 2006
  • helmikuu 2006
  • tammikuu 2006
  • joulukuu 2005
  • marraskuu 2005
  • lokakuu 2005
  • syyskuu 2005
  • elokuu 2005
  • heinäkuu 2005
  • kesäkuu 2005
  • toukokuu 2005
  • huhtikuu 2005
  • maaliskuu 2005
  • helmikuu 2005
  • tammikuu 2005
  • joulukuu 2004
  • marraskuu 2004
  • lokakuu 2004
  • syyskuu 2004
  • elokuu 2004
  • heinäkuu 2004
  • kesäkuu 2004
  • toukokuu 2004
  • huhtikuu 2004
  • maaliskuu 2004
marginaalin HTML5-moottorina
WordPress 6.9 ja ubudu.
all rights reversed
tietosuojakäytäntö