Älä sinä tyttö niitä sinisiä silmiäs itkulla rasittele vain.
#2114. Keskiviikko, 5. huhtikuuta 2006 klo 17.37.49, kirjoittanut Jani. 9
Tänään olen vääntänyt lisää karaokevideoita. #
Suussani, siinä kohdassa, jossa vielä viikko sitten näihin aikoihin minulla oli viisaudenhammas, on nyt paikka, jota vihloo saatanallisesti aina kun syön tai juon jotain kylmää. #
Aijai. Itse en muista omista viisaudenhampaan poistoistani tuollaista jälkitilaa (tai sitten olen yksinkertaisesti vain unohtanut). Haava on kuitenkin aika syvä kun asiaa ajattelee, niin täydellinen paraneminen vienee vielä ainakin sen toisen viikon? Näin uskaltaisin varovasti arvailla… toivottavasti mitään ei ole jäänyt hampaankoloon - kirjaimellisesti.
Kun multa poistettiin viisaudenhammas, kasvoi sinne haavaan jokin mätäpaise :O Hyi, se oli kamala! Piti käydä hammaslääkärissä puhkaisemassa se ja sitten piti syödä antibioottikuuri ja niistä antibiooteista tietty sain vielä nimeltämainitsemattoman kiusallisen vaivan, johon tarvitsin uuden lääkekuurin! Olinkin jo unohtanut tuon, nyt alkoi naurattaan koko tapahtumaketju :D Silloin vitutti aika rankasti X)
Toisen viisaudenhampaan poiston jälkeen ei ollut mitään vaivoja.
Miten tämä nyt näin, että minä olen optimistisin koko porukasta? Itse oletin ihan automaattisesti että se ilman muuta kuuluu asiaan tuollainen. Saisi nyt kyllä olla tulematta mitään halvatun mätäpaisetta suuhuni! Oksettaa jo pelkkä ajatuskin.
Viisaudenhampaan leikkaamisesta ei pitäisi seurata mitään pidempiä olotiloja. Kipu voi johtua siitä, että haava on tulehtunut. Itse pidin aikoinaan leikkauksen jälkeistä särkyä aika kauan. Kipu ilmeni lopulta hermosäryn kaltaisena ja säteili pitkin pollaa. Odottelin aikani, mutta tulehdushan siellä hampaan jättämässä montussa muhi ja särky senkun paheni. Hammaslääkärikeikka auttoi heti, haava puhdistettiin ja antibiootit tehosivat.
Toisen hampaan kohdalla ei vastaavaa tullut, koska purskuttelin hammaslääkärisedän kehotuksesta suuvedellä syömisten jälkeen.
Hammassäryt ovat ikäviä kipuja, itse olen sellaisten sattuessa niin ärsyyntynyt, että voisin listiä vastaantulijoita.
Se on tuurista kiinni. Itseltä nypättiin kerralla pois kaikki 4 ja haavaumat parantuivat ilman suurempia ongelmia. Operaatiosta seuraavana päivänä eivät vielä oikein vielä pitäneet puremisesta mutta sitä seuraavana oli jo helpompaa.
Jonkinaikaa toisella puolella oli kyllä sellaiset montut joita sai aina harjata puhtaaksi ruokailun jälkeen mutta nekin kasvoivat riittävissä määrin umpeen kuodosta parissa kuukaudessa.
Mutta operaatiopäivä oli kyllä olosuhteiltaan sitten senverran surrealistinen ettei siitä sitten sen enempiä..
Ei ollut tarkoitus pelotella! Ei mulla vihlonut, maistui vaan se mätä ja tunsin siellä sellaisen pallon :P
Luulisi, että vihlominen on ihan normaalia, en muista itse niin tarkkaan enää, miltä ne tuntui poistamisen jälkeen. Siitä on kuitenkin jo jotain 5 vuotta aikaa.
Löysin jotain aihetta sivuavaa myös Googlen sfnet-arkistoista. Tosin vain sivuavaa sikäli, että ei tuo ole erityisemmin kipeä minulla noin muutoin, vaan siis vain kylmälle herkkä. Poskeen ilmestynyt mustelmakaan ei ole vielä kerjennyt häipyä, viikkohan tuosta vasta on.
[…] Taas minä olen sortunut yliyrittämiseen. Koko päivän taas masenneltuani menin kirjastoon, ja jossain siinä, uusimman Linux Journalin The Ultimate Linux/Windows System -juttua lueskellessani se minulle jostain kirkastui. Olen tekstittänyt karaokelevyjä siitä lähtien kun siihen hommaan rupesin viikkoja sitten, mutta pohjoisenkotoa lähdettyäni se on ollut lähinnä sen ajattelusta ahdistumista tekemisen sijasta. Vielä viimeinen on jäljellä, ja sen minä nyt tuon oivalluksen myötä päätin saman tien heittää roskiin. […]
[…] The Ultimate Linux/Windows System -juttua lueskellessani se minulle jostain kirkastui. Olen tekstittänyt karaokelevyjä siitä lähtien kun siihen hommaan rupesin viikkoja sitten, mutta pohjoisenkotoa lähdettyäni se […]